Blogit

Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

Ymmärrys ei synny vain uskonnosta

Blogit Tarinoita tieteestä 27.6.2012 11:26
Tiina Raevaara
Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Uskonnonopetuksesta käydään parhaillaan jos ei kiivasta, niin ainakin vilkasta keskustelua. Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa esitettiin uskontotuntien vähentämistä ja vapautuneen ajan siirtämistä kansalaistaitojen opetteluun.

Saman lehden kulttuuritoimittaja Suvi Ahola taas kirjoittaa kommentissaan pelkäävänsä kulttuuritietouden vähenevän samaa tahtia uskonnonopetuksen kanssa. (Valitettavasti Aholan sinänsä hyvää kirjoitusta ei ainakaan vielä löydy kokonaisuudessaan netistä.)

Uskonnonopetuksen puolustajat perustelevat sen merkitystä Aholankin mainitsemalla tarpeella tuntea kulttuurihistoriaa sekä etiikan opetuksen tärkeydellä. Monikulttuurisessa maailmassa korostetaan myös muiden uskontojen tuntemisen olennaisuutta.

Argumenttien kärki menee minulta hieman ohi. Jos katsotaan tarpeelliseksi opettaa kulttuurihistoriaa ja etiikkaa, miksei opeteta suoraan niitä? Miksi ne pitää asettaa uskonnonopetuksen kehykseen? Toisaalta vieraiden uskontojen opetus on kovin pieni osa oman uskonnon opetusta. Väite, että oman uskonnon tunteminen auttaa ymmärtämään muita uskontoja, on puolestaan opetuksen nykymuotoa ajatellen outo. Nyt oman uskonnon opetus toimii pikemminkin ryhmiä jakavana ja poissulkevana elementtinä, ei yhdistävänä tai rajoja poistavana.

Suvi Aholan esiin nostama huoli on kuitenkin sinänsä aiheellinen. Uskonnonopetus tuo mukanaan yleissivistystä, jota tarvitaan informaatioyhteiskunnassa selviytymiseen. Tosin huolta ei pidä yhdistää vain uskontoon: jokainen oppiaine tuo mukanaan ei-niin-välittömästi hyödyllistä tietoa, jota tarvitaan maailman ja kommunikaation tulkitsemiseen sekä itsensä ymmärretyksi tekemiseen. Edellisen kirjoitukseni päähenkilö, Ilkka Koivisto, korosti biologianopetuksen merkitystä yleistiedon ja ymmärryksen lisääjänä.

Esimerkiksi taideteoksen tulkinnassa voi olla oleellista yhtälailla luonnontieteellinen kuin uskonnollinen tietämys. Leena Krohnin Tainaron-romaanin tulkinnan kannalta on oleellista tietää, että kirjassa kuvatut hyönteisten elintavat ovat todellisia. Stanislaw Lemin novellit vaikkapa kokoelmassa Konekansan satuja ja tarinoita menevät heittäen ohi ja yli, jos lukija ei ymmärrä niiden sisältämiä viittauksia fysiikkaan.


Lopuksi joudun sekä vetämään sanojani pois että toteamaan olleeni oikeassa. Edellisessä kirjoituksessa kehuin, kuinka hyviä kirjoittajia ja tieteen popularisoijia Korkeasaaren johtajat ovat olleet. Yritin asettaa paineita nykyiselle johtajalle Jukka Salolle – huomaamatta, että hän on jo pitkään ehtinyt luoda onnistunutta uraa tietokirjoittajana.

Olin siis oikeammassa kuin ymmärsinkään.