Yliopistojen kolmas tehtävä on hähmäistä hommaa, mutta mittaaminen kannattaa

Mikä on yliopistojen tehtävä? Suomen lain mukaan tämä: ”Yliopistojen tehtävänä on edistää vapaata tutkimusta sekä tieteellistä ja taiteellista sivistystä, antaa tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta sekä kasvattaa opiskelijoita palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa. Tehtäviään hoitaessaan yliopistojen tulee tarjota mahdollisuuksia jatkuvaan oppimiseen, toimia vuorovaikutuksessa muun yhteiskunnan kanssa sekä edistää tutkimustulosten ja taiteellisen toiminnan yhteiskunnallista vaikuttavuutta.”

Yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta puhutaan usein yliopistojen kolmantena tehtävänä (ne kaksi muuta ovat siis tutkimus ja opetus) tai tuttavallisesti vain YVV:na. Olen itsekin kirjoittanut aiheesta moneen otteeseen. (Tässä linkki minun ja Aku Heinosen yhteiseen artikkeliin Tieteessä tapahtuu -lehdessä.)

YVV ilmestyi yliopistolakiin vuonna 2009, ja siitä lähtien yliopistoissa on pohdittu, mitä kaikkea se voisi olla ja miten sitä voisi mitata. Tutkimusta ja opettamista on totuttu mittaamaan esimerkiksi tutkimusjulkaisujen, opinnäytteiden ja tutkintojen määrällä. Henkilökunnan työsopimuksissa on voitu määritellä, millainen osa työtunneista pitää käyttää tutkimukseen ja millainen opetukseen. Tutkijan menestystä on voitu yksinkertaisimmillaan kuvata hänen impact factorillaan, eli sillä, kuinka monta kertaa hänen julkaisuihinsa on viitattu.

Mutta kuinka mitata yhteiskunnallista vaikuttavuutta? YVV voi olla esimerkiksi mediaesiintymisiä ja haastattelujen antamista, someaktiivisuutta, yleistajuisten julkaisujen ja kirjojen kirjoittamista, asiantuntijana toimimista eduskunnan valiokuntakuulemisissa, järjestötyötä, tilaustutkimuksia, yritysyhteistyötä, tutkimustiedon kaupallistamista sekä osallistumista erilaisten neuvottelukuntien tai neuvoa antavien paneelien toimintaan. On selvää, että näin erilaisten toimintojen asettaminen yhteiselle mittarille on hankalaa. Erityisen hankalaa se voi olla ”pehmeiden tieteiden” eli humanististen ja yhteiskuntatieteellisten alojen kohdalla. 

Samuel Lindholm, Tapio Litmanen ja Marko Hakanen pureutuvat tuoreessa Politiikka-lehden artikkelissaan aiheeseen. ”Kuinka mitata yliopiston vuorovaikutusta, vaikuttavuutta ja kolmatta tehtävää? Yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen mittaamisen esteet humanistis-yhteiskuntatieteellisillä aloilla” on luettavissa tästä linkistä.