Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

Yleistajuisesti tieteen yleistajuistamisesta

Tiina Raevaara
Blogit Tarinoita tieteestä 20.5.2013 13:24

Kirjoitin pari kuukautta sitten huomiostani, että tieteen popularisoinnista ja tiedeviestinnästä keskustellaan nyt kiivaasti ainakin yliopistoissa.

Samassa yhteydessä mainitsin alkuvuodesta ilmestyneen Tieteen yleistajuistaminentietokirjan. Päätin kirjoittaa kyseisestä kirjasta nyt hieman pidemmin.

Olen ollut kirjan ilmestymisestä suorastaan onnellinen. Kyseessä on nimittäin ensimmäinen aihetta laajasti käsittelevä suomenkielinen kirja. Tiedeviestintää, tieteestä kirjoittamista ja tietokirjallisuutta on toki käsitelty kirjallisuudessa paljonkin, mutta Tieteen yleistajuistamisen kaltainen kokoava perusteos on puuttunut.

Kirjan ilmestyminen on helpottanut omaa työtäni: kerrankin olen voinut suositella lisälukemista, kun olen itse ollut puhumassa tai opettamassa aiheesta.

Toisaalta on ylipäätään ollut mukavaa, kun omia luentoja ja opetuksia valmistellessa tarjolla on ollut kirja, jota vasten omia ajatuksia voi peilata.

Tieteen yleistajuistamista on ollut kirjoittamassa kaikkiaan 19 tekijää. Kirjan toimittaneet Urpu Strellman ja Johanna Vaattovaara edustavat sopivasti kustannus- ja tutkimusmaailmaa: Strellman on kustannustoimittaja ja nykyinen kustannuspäällikkö, Vaattovaara taustaltaan tutkija.

Kirja alkaa termien ja problematiikan määrittelyllä. Tieteen yleistajuistaminen, popularisoiminen ja tiedeviestintä saavat selityksensä. Kirjan johdannon kirjoittanut Arto Mustajoki pohtii tutkijoiden suhdetta tieteestä kertomiseen muille kuin tutkijakollegoille.

Kirja onkin kirjoitettu ennen kaikkea tutkijoille. Neuvot ovat monesti hyvin konkreettisia: Kuinka päästää irti tieteellisen tekstin tarkkuudesta ja varovaisuudesta? Kuinka perustella itselleen yleistajuistamisen tarve? Kuinka lähestyä kustantajia kirjaidean kanssa? Kuinka median kanssa toimitaan?

Kirja on jaettu neljään osaan. ”Tieteellisen ja yleistajuisen jännite” käsittelee tiedeviestintää tutkimusmaailman sisällä ja yleistajuistamiseen liittyviä eettisiä ongelmia. Toisen osan aiheena on tutkimuksen julkisuus. Osassa pohditaan median tapoja etsiä aiheita ja tutkijan ja toimittajan yhteistyötä.

Kolmas osa pureutuu käytännön tekemiseen. Huomiota saavat niin yleistajuinen kieli, lehtijutun rakenne, tietokirjan toimittaminen, kirjoittaminen ja arvosteleminen sekä verkkokirjoittamisen erityispiirteet. Kirjan neljäs osa keskittyy puheviestintään: esityksen rakentamiseen ja suullisten haastatteluiden antamiseen.

Tieteen yleistajuistaminen sisältää siis varsin laajan katsauksen tiedeviestinnän teoriaan ja tieteestä kertomisen käytännön ongelmiin. Laajuus on perusteltua juuri siksi, että aiemmin aiheita ei ole koottu yksien kansien sisään. Perusteos ei voi välttää laajuutta.

Kuitenkin laajuudessa on myös väistämättömät huonot puolensa: kovin syvälle ei ehditä pureutua, ja ”jokaiselle jotakin” -mentaliteetti tylsyttää hieman kirjan kärkeä. Osa artikkeleista pysyy teoreettisinä ja esittelevinä, kun taas käytännön tekemiseen ohjaavat tekstit hinaavat kirjaa opasmaisuuden suuntaan – kykenemättä silti nekään varsinaisen kirjoitusoppaan tarkkuuteen ja yksityiskohtaisuuteen.

Mutta kuten sanoin, tällaista ei täysin voi välttää. Samoin kirjan nimi, sanahirviö ”tieteen yleistajuistaminen” puolustaa paikkaansa juuri perusteoksen nimenä.

Yksittäisistä teksteistä on suorastaan pakko nostaa esiin Markku Löytösen artikkeli tietokirjan kirjoittamisesta. Löytönen on maantieteen professori, joka on kirjoittanut lukuisia tietokirjoja sekä aikuisille että lapsille. Pitkälti hänen omiin kokemuksiinsa pohjautuva pikaopas kirjan kirjoittamisesta on hauska, viisas ja varsin opettava. Löytösen artikkelissa piilee yllättäviäkin neuvoja popularisoimisen ongelmakohtia varten.

Kaiken kaikkiaan Tieteen yleistajuistaminen oli antoisa tietopaketti ja kosolti hyviä vinkkejä sisältävä opus. Vaikka suuri osa asiasta oli toki minulle ennestään tuttua, kirjoittajien omat kokemukset ja anekdootit toivat tekstiin lämpöä ja tuottivat ahaa-elämyksiä.

jpg

Tiina Raevaara

Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Keskustelu