Wakefieldin perintö ei suostu kuolemaan
Brittiläinen lääkäri Andrew Wakefield sai vuonna 1998 julkaistua Lancet-tiedelehdessä tutkimusartikkelin, jonka mukaan MPR-rokote aiheuttaa lapsissa autismia. MPR-rokotteella ehkäistään tuhkarokkoa, sikotautia ja vihurirokkoa, ja se on kuulunut pitkään Suomenkin kansalliseen rokotusohjelmaan. (Englanniksi rokotteesta käytetään lyhennettä MMR: measles, mumps, rubella.)
MPR-rokote ei aiheuta autismia. Selvittelyjen ja lisätutkimusten jälkeen kävi ilmi, että Wakefield oli väärentänyt tuloksensa ja syyllistynyt samalla kertaa moneen muuhunkin tieteelliseen väärinkäytökseen. Artikkeli vedettiin pois lehdestä, ja siitä on kirjoitettu paljon niin tieteen maailmassa kuin suuren yleisön medioissakin.
Pitäisi olla aivan yleistä tietoutta, ettei Wakefieldin tutkimustulos ollut totta.
Silti Wakefieldin “paljastus” ei suostu kuolemaan. Se elää ja voi hyvin verkon rokotevastaisissa ryhmissä, ja toisaalta se on elossa myös tieteen maailmassa: koska aiheesta liikkuu väitteitä maailmalla, siitä julkaistaan uusiakin tutkimuksia.
Maaliskuun alussa uutisoitiin jälleen yhdestä tutkimuksesta, jossa yhteys MPR-rokotteen ja autismin välillä todettiin olemattomaksi. Tanskalaisessa tutkimuksessa käytiin läpi 650 000 vuosien 1999–2010 syntyneen lapsen terveystiedot eikä autismi ollut sen yleisempää MPR-rokotteen saaneiden joukossa kuin muillakaan.
Eikö ole turhauttavaa, että tutkimusresursseja joudutaan käyttämään tällaiseen? Maailmassa riittäisi tutkimusaiheita, ja tutkimusrahoitusta on tarjolla aina liian vähän siihen nähden, mitä kaikkea tutkijat haluaisivat tehdä. Rokotuksissakin riittäisi paljon muuta tutkittavaa.
Miksi virheelliset väitteet eivät tukehdu kuoliaiksi – joko heitä henkeään saman tien, kun ne osoitetaan vääriksi, tai edes riudu hiljalleen elottomiksi todisteiden puuttuessa?
Maailma tuntuu olevan sellainen, että kun ajatus sanotaan ääneen, sitä ei enää voi vetää takaisin. Oli ajatus kuinka naurettava tahansa, joku aina ehtii tarttua siihen.
Väite, että MPR-rokote aiheuttaa autismia, sopii joidenkin ihmisten käsitykseen maailmasta. Jos ihmisellä on valmiiksi ajatuksia ”luonnonmukaisuudesta”, lääketeollisuuden pahuudesta, lääkäreiden puolueellisuudesta, ”synteettisten kemikaalien” vahingollisuudesta tai äärimmillään vaikkapa siitä, että valtiot haluavat rajoittaa salaa kansalaistensa hedelmällisyyttä ja siksi myrkyttävät ihmisiä pakkorokotuksilla, ajatus autismin ja MPR-rokotteen yhteydestä solahtaa mukavasti osaksi maailmankuvaa. Siksi siitä on myös vaikea luopua: olisihan silloin pakko epäillä muitakin maailmankuvan palasia.
Toisaalta ihmismieli on sellainen, että kerran opitusta on vaikea päästää irti. Tarraudumme usein käsitykseen, joka meille on asiasta ensimmäisenä muodostunut. Siksi Wakefieldin kaltaiset väärintekijät ovat vitsaus: väärä tieto on kuin vampyyri, joka nousee haudastaan aina uudestaan, ei suostu kuolemaan ja imee elinvoimaa yhteiskunnasta.