Voisiko tieteentekoa joukkorahoittaa?

Journalismin joukkorahoituspalvelu Rapport avasi tänään sivunsa. Rapport tuottaa eräänlaista tilausjournalismia: ihmiset maksavat, jotta toimittaja kirjoittaisi jutun juuri tietystä aiheesta.

Käytännössä palvelu toimii niin, että mukaan lähteneet toimittajat esittelevät itselleen sopivan aiheen ja määrittelevät hinnan, jolla kirjoittaisivat jutun aiheesta. Nyt Rapportissa toimittaja ryhtyisi työhön alimmillaan 315 eurolla. Kalleimman jutun hinnaksi on nähdäkseni pantu 6 840 euroa. Juttuideasta kiinnostuneet lukijat maksavat jokainen sopivaksi katsomansa summan, ja jos rahamäärä saadaan kokoon eräpäivään mennessä, toimittaja todella kirjoittaa jutun. Juttu lähetetään ensin maksajille ja myöhemmin se laitetaan yleiseen levitykseen Rapportin nettisivuille. Jos rahaa ei kerry tarpeeksi eikä artikkeli toteudu, maksajat saavat rahansa takaisin.

Kaltaistani kirjoittamisen sekatyöläistä Rapportin kaltaiset uudenlaiset toimintatavat kiinnostavat tietenkin pohjattomasti. Mediakenttä muuttuu, yleisöt pirstoutuvat, ja samaan aikaan maailma kaipaa entistä enemmän analysointia ja selittämistä. Sitä paitsi kirjoittajankin on revittävä elantonsa jostain, ja perinteiset mediatalot vain vähentävät väkeä.

Ryhdyin miettimään, voisiko tiedettäkin rahoittaa näin. Periaatteessahan tiedettä ja taidetta rahoitetaan jo nyt samalla periaatteella: tutkija, taiteilija tai vaikkapa tietokirjailija laatii työsuunnitelman, jossa hän esittelee ideansa. Rahoittaja eli apurahaa jakava taho päättää, haluaako hän tukea idean toteutumista. Rapportissa rahoittajana vain toimii säätiöiden ja erilaisten valtiollisten elinten sijaan joukko yksityisiä ihmisiä. Kulttuuriprojekteille onkin jo nyt toiminnassa Rapportin tavoin toimiva Mesenaatti-joukkorahoituspalvelu.

Ei sinänsä ole syytä, miksei tiedettäkin voisi tehdä pienimuotoisella joukkorahoituksella. Tutkijalta homma vaatisi hyvää projektinhallintaa: Pitäisi osata rakentaa ja rajata järkevän mittainen tutkimusprojekti. Se pitäisi kyetä viemään läpi tietyssä ajassa ja mahdollisesti hyvinkin rajallisin resursseihin. Kysymyksenasettelu ja metodit pitäisi miettiä niin, että tuloksia olisi varmasti odotettavissa, olivat ne sitten mitä tahansa.