Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

Vitamiinit kaatavat kansaa

Tiina Raevaara
Blogit Tarinoita tieteestä 13.10.2011 09:57

No niin. Edessä on suo. Täytyy mennä läpi.

Maanantaina uutisoitiin näyttävästi Yhdysvalloissa toteutetun ravintotutkimuksen tulokset.

Kyseessä on seurantatutkimus, jossa oli mukana 38 772 yhdysvaltalaista valkoihoista naista. Julkaistu tutkimus kuuluu suuren Iowa Women’s Health Studyn piiriin. Se on alun perin 41 836 naisen kohortti, joka kasattiin vuonna 1986 postmenopausaalisista – siis vaihdevuodet jo ohittaneista – naisista, jotka aloitusvuonna olivat 55-69 vuoden ikäisiä. Nyt tarkastelussa olivat A, C, D ja E-vitamiinien, beetakaroteenin, B6-vitamiinin, foolihapon, B-monivitamiinin, raudan, kalsiumin, kuparin, magnesiumin, seleenin, sinkin sekä monivitamiinivalmisteiden nauttimisen yhteys kuolleisuuteen.

Koska julkaisussa oli mukana suomalaisia tutkijoita Itä-Suomen yliopistosta, tulokset saivat täällä laajasti julkisuutta, ehkä jopa enemmän kuin muualla.

Uutisten kärki oli pitkälti se, että vitamiinilisät voivat jopa lisätä kuolleisuutta. Tällainen yhteys löytyi monivitamiinien, B6-vitamiinin, foolihapon, raudan, magnesiumin ja kuparin kohdalta. Vain kalsium näytti vähentävän kuolleisuutta.

Siispä:

Uusi Suomi:”Ikävä havainto vitamiinipillereistä – tutkijat yllättyivät”

Ja jopa:

Ilta-Sanomat: ”Raju tutkimus: ravintolisät saattavat olla hengenvaarallisia!”

Maltillisenakin muistettiin pysyä:

Helsingin Sanomat: ”Tutkimus: Ravintolisä- ja vitamiinivalmisteista ei juuri hyötyä”

Uutisten perusteella kuvaksi siis jäi, että vitamiinien syönnistä ei ole kellekään mitään hyötyä, pikemminkin ne voivat tappaa.

Uutisen yllättävyyttäkin korostettiin: ”Ravintolisien käyttöön liittyvä kuolleisuuden riskin lisäys oli tutkijoille yllätys, jollaista ei muissa tutkimuksissa ole havaittu”, väitettiin Itä-Suomen yliopiston omassa tiedotteessa.

Epäselvyyden rajoja koeteltiin. Näin sanoi THL:n tutkimusprofessori Suvi Virtanen MTV3:n mukaan: ”Satunnaistetut, kontrolloidut kokeet ihan yksiselitteisesti eivät osoita, että mistään ravintoainevalmisteesta olisi mitään hyötyä. Joidenkin valmisteiden kohdalla niistä on jopa haittaa.”

Virtasen mielestä tulokset eivät olleet ensimmäisiä laatuaan, toisin kuin Itä-Suomen yliopisto väittää: ”Lisäksi useiden ravintovalmisteiden käyttö liitettiin kuolleisuuteen eli niitä käyttäneillä oli suurempi kuolleisuus kuin muilla, ja tämä ei ole ensimmäinen asiaa koskeva tutkimustulos.

Ko. yliopistoa tutkimuksessa edustanut tutkija Jaakko Mursu puhuu onneksi huomattavan harkiten: ”Yhdysvalloissa ravintolisien jatkuva käyttö on selvästi yleisempää kuin Euroopassa. Valmisteiden ainepitoisuudet ovat myös suuria, kun taas EU:ssa säätely suojaa ihmisiä paremmin. – – Tutkimustuloksista ei voida päätellä kaikkien ravintolisien olevan terveydelle turhia. Vitamiinit voivat auttaa esimerkiksi erilaisten ravitsemuksellisten puutostilojen korjaamisessa.” (HS)

Lähteestä riippuen käsitys löytöjen merkityksestä siis vaihteli paljon.

Luin alkuperäisen tutkimusraportin läpi, tässä huomioita:

  • Tutkimuksessa oli tosiaan mukana vain valkoihoisia, lisääntymisiän ylittäneitä naisia. Heistä noin 40 prosenttia kuoli 19 tarkasteluvuoden aikana. On vaikea yleistää tällaisella kohortilla saatuja tuloksia esimerkiksi kasvuikäisiin lapsiin tai toisenlaisiin etnisiin ryhmiin. Esimerkiksi tummaihoiset tarvitsevat lyhyen päivän alueilla D-vitamiinilisän.
  • Ravintolisille on aiemminkin löydetty vakavia haittavaikutuksia. Esimerkiksi tutkimuksessa mukana ollut beetakaroteeni on tutkimuksissa lisännyt joitakin syöpiä. Joka tapauksessa vitamiinilisien haittavaikutuksiin ovat aiemmissa tutkimuksissa vaikuttaneet esimerkiksi annostus ja tupakointi. Erot voivat siis olla hyvin yksilöllisiä ympäristötekijöistä ja varmasti myös geeneistä johtuen. Tutkimuksen tulokset eivät olleet niin pöyristyttävän poikkeuksellisia, joina ne ehkä haluttiin esittää.
  • Tarkastelussa näkyi se ilmiö, että vitamiinilisiä käyttävät naisista eniten terveet, hyvinvoinnistaan muutenkin huolehtivat yksilöt. Heillä esiintyi lisiä käyttämättömiä vähemmän mm. kakkostyypin diabetesta ja korkeaa verenpainetta, he olivat laihempia ja tupakoivat vähemmän, olivat koulutetumpia ja liikkuivat enemmän. Siksi täytyy pitää mielessä, että toisenlaisilla ihmisillä vitamiinilisät voivat olla hyvinkin tarpeellisia ja toisaalta vitamiinien haittavaikutus pienempää. Huonolaatuista ravintoa voi jonkin verran kompensoida purkista otetuilla vitamiineilla. Vitamiineja käyttävät söivät jo valmiiksi terveellisesti, ja voi myös olla, että he käyttivät paljon nykyään niin suosittuja ”funktionaalisia” elintarvikkeita lisättyine vitamiineineen. Saatuja vitamiinimääriä oli siksi tietenkin mahdotonta määrittää, eikä osallistujille tehtykään tarkkoja ravitsemustutkimuksia.
  • Tarkasteluaika oli 19 vuotta, johon noin iäkkäällä kohortilla mahtuu paljon sairastumisia ja tietysti kuolemantapauksia eri syistä. Tutkimuksessa ei kontrolloitu, mistä syystä ihmiset ravintolisiä nauttivat. Esimerkiksi rautalisää (joka tarkastelussa yhdistyi kohonneeseen kuolleisuuteen) saatettiinkin nauttia anemiaan – jonka syy lisäsi kuolleisuutta. Tällaisia seikkoja ei aineistoissa pystytty täysin sulkemaan pois.
  • Toisaalta ravintolisien vaikutusta lääkitykseen ei voitu tarkastella. Esimerkiksi sinkki estää monien lääkeaineiden imeytymistä. Myös varsinaisia yhteisvaikutuksia voi esiintyä. Sitäkään, millä tavoin sairastuminen kesken tarkasteluajan vaikutti ihmisten vitamiinien käyttöön, ei voitu selvittää.
  • Se, että tutkimus on uudempi kuin edeltäjänsä, ei tarkoita, että se olisi oikeammassa kuin ne. Tuloksissa on paljon ristiriitaisuuksia vanhempien julkaisujen kanssa. Nyt esimerkiksi D-vitamiinilisän hyötyä ei saatu näkyviin, vaikka monessa muussa tutkimuksessa on saatu.
  • Monella vitamiinilla tai hivenaineella on selkeästi osoitetut hyötynsä tietyissä tilanteissa. Esimerkiksi B-vitamiineihin kuuluva foolihappo on tärkeää sikiönkehityksessä ja siksi sitä monissa maissa suositellaan raskaana oleville. Postmenopausaalisten naisten kohortissa tuollaisia hyötyjä ei tietenkään tarkasteltu.

Asia on, niin kuin asiat aina ovat, huomattavan monitahoinen, eikä siitä pitäisi antaa muunlaisia kuin maltillisia lausuntoja.
Yleisen hokeman ”terveellistä ruokavaliota ei voi korvata ravintolisillä” voisi ehkä kuitenkin muuttaa muotoon ”terveellistä ravintoa ei pidä yrittää täydentää ravintolisillä”. Mutta jos terveellistä ruokavaliota ei jostain syystä pysty toteuttamaan, vitamiini- ja hivenainelisillä voi olla paikkansa.

D-vitamiinin ja kalsiumin saannista kannattaa todellakin pitää huoli, ja jos muihin vitamiineihin tuntee pakottavaa tarvetta, annostuksen kannattaa olla kohdallaan ja lisiä käyttää vain kuuriluontoisesti. Monivitamiinivalmisteiden kanssa kannattaa olla erityisen tarkkana. Mutta jos joku kokee C-vitamiinikuurin lyhentävän flunssaansa, pysyköön rutiinissaan. Se ei tapa.

Huoh.

Tiina Raevaara

Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Keskustelu

Noita Usarin tai ISn lööppejä ei kyllä sinänsä kannata ihmetellä: ne kertovat pikemminkin siitä että otsikoiden/juttujen laatijat saavat provisiopalkkansa klikkausten määrän mukaisesti kuin siitä kuinka mullistavasta uutisesta olikaan kyse. Lööpit ovat siis lähtökohtaisesti skeidaa ja sellaisena järkevä ihminen niihin suhtautuukin.

Terveen järjen käyttö ravintolisissä on tarpeen. Kaikilla suomalaisilla ei ole edes varaa syödä terveellisesti, vaikka halua ja osaamista olisi. Jotkut vitamiinit ja ravintolisät voivat olla hyödyllisiä, toiset ovat selvästi huuhaata. Viralliset valistajamme suhtautuvat kaikenlaiseen kansanlääkintään aina vain samalla tavalla eli jyrkän kielteisesti. Siispä olemmekin pääosin sekavan kaupallisen valistuksen varassa. Yksi amerikkalainen tutkimus ei ansaitsisi näin pitkälle meneviä tulkintoja, mitä nyt on julkisuudessa tehty.
http://intrigoori.blogspot.com/

Epikuros
Jos asia (mikä?) on mielestäsi roskaa, eikö sellaista juuri pidäkin kriittisesti julkaista, että roskan erottaa?

Tuli mieleen vuosikymmenien takainen laaja tutkimus Suomessa, kun kauan tupakoineille vanhemmille miehille syötettiin todella suurina annoksina beetakaroteenia. Sen oletettiin ehkäisevän keuhkosyöpää.
Juo tuolloin USA:ssa julkaistiin tutkimus, että beetakaroteenin yliannokset voivat lisätä keuhkosyöpää.
Ko. suomalainen tutkimus vaiettiin kuoliaaksi, ja hiljaa lopetettiin.

Tässä amerikkalaisessa ravintotutkimuksessa on epäilemättä vinoutumaa siitä johtuen, että USA:ssa ylipäätään lääkkeiden käyttö on eurooppalaiseen verrattuna varsin holtitonta, ja ikuisen elämän tavoittelussa myös ravintolisiä usein käytetään jättimäisinä annoksina yli kaikkien suositusten.

Itse aikoinaan koin sokeutuvani luontaistuotekaupan monivitamiinivalmisteesta, ja näön hämärtyminen poistui muutamassa päivässä lopetettuani käytön.
Apteekin monivitamiini-hivenainepillereistä sain suositusten mukaisella annoksella jatkuvan huonovointisuuden ja rytmihäiriöitä, ja nekin vaivat poistuivat käytön lopettamisella.
Mikään lisä tai syntetiikka ei korvaa, eikä välttämättä edes täydennä monipuolista, mahdollisimman puhdasta ravintoa.

Vaikuttaa lääketeollisuuden lobbaukselta ja tarkoituksellisesta vitamiinien ja hivenaineiden mustamaalaukselta. Viimeksi luin vastaavanlaisen ’vitamiinit on myrkkyä’ -jutun Valituista Paloista muutama vuosi sitten. En ole sen jälkeen juurikaan lukenut ko. julkaisua.

Maailma on myös pullollaan tutkimuksia, joissa vitamiineista tai hivenaineista on todettu olevan terveyden kannalta hyötyä. Tosin hyötyjutuissa ei oikein voi suoraan todeta, että vitamiinien käyttö esti kuoleman, sillä ei ole helppoa vakuuttavasti ja uskottavasti väittää: ”Katsokaa tässä on täysin terve ihminen. Hän nousi kuolleista, kun popsi vitamiineja.” Sen sijaan on paljon helpompi todeta: ”Katsokaa tässä on ruumis. Hän söi vitamiineja. Ne tappoivat hänet.”

Luulenpa, että moni potilas tarttuu vitamiinipurkkiin tai ehkä aloittaa ylimitoitetun annostelun siinä vaiheessa, kun on saanut kuulla lääkäriltään kuolemantuomion. Näitä ihmisiä ei kannattaisi laskea mukaan vitamiinitutkimusten aineistoon tai ainakin heidät pitäisi mainita selkeästi tutkimuksia julkaistaessa.

Luulen myös, että moni superdieetillä oleva napsii myös vitamiineja. Se voi toki olla haitallista, jos ruokavalio on muutenkin niukka tai vääristynyt.

On kai aika selvää, että osa tutkituista aineista, kuten esimerkiksi rauta, ei ole aine, jolla terveyttä pitäisi parantaa. Monelle riittää ruoasta saatu rauta. Selkeät raudanpuutospotilaat ovat eri juttu. Heidän kai kuuluukin saa lisärautaa. Käsittääkseni on olemassa myös geneettinen mutaatio, joka vaikuttaa raudan imeytymiseen. Tällaisille ’potilaille’ on varmaankin eri suositukset raudan saannille.

Tutkimuksessa ei käsitelty muita ravintoaineita tai ruokavaliota kokonaisuudessaan. Esimerkiksi urheilijat ja muut runsaasti energiaa kuluttavat henkilöt suosivat tiettyjä aminohappoja suojatakseen lihaksiaan tai muita ’osiaan’. Aminohappojen, rasvan, hiilihydraattien (mukaan luettuna kuidut) ja veden suhteen vaihtelu ruokavaliossa vaikuttaa varmasti vitamiinien, hivenaineiden, ym. imeytymiseen ja hyötykäyttöön. Lisäksi (yksilöllinen) suolistobakteerikantakin vaikuttaa todennäköisesti ainakin joidenkin vitamiinien imeytymiseen tai ehkä jopa niiden tuotantoon.

Tutkimustulokset ovat suurista otosjoukoista luotuja yleistyksiä. Ne eivät aina tarkoita, että yhdelle koekaniinille sopimattomat aineet eivät sovi kenellekään.

Odotan innolla aikaa, jolloin tehdään tutkimuksia, joiden mukaan autoista nauttivat ihmiset kuolevat useammin kuin paikallaan pysyvät lukutoukat. Ympäristönsuojelijat voisivat ostaa tällaisen tutkimuksen jostain mainostoimistosta.

The Vitamin Delusion
Luin juuri kirjan The God Delusion (Jumalharha), jonka mukaan jumala(t) on ihmisen omassä päässään kehittämä turvallisuutta antama harha. Sama pätee siis ravinnelisien syöntiinkin.

Ristik, täsmälleen.
Ihminen alitajuisesti ja tiedostaen pelkää tuntematonta, se se Suuri Tuntematon on vääjäämätön kuolema.
Kompensoidakseen turvattomuuttaan ja epävarmuuttaan ihminen on luonut kaikkialla maailmassa erilaisia heikon psyykensä tukirakennelmia; kristinusko, islam, buddhalaisuus, hindulaisuus, suorastaan lukematon kirjo erilaisia uskoja ja ismejä.
Ravinnelisillä niilläkin hankitaan turvallisuuden tunnetta luulossa, että niiden ansiosta vietetään vaivaton vanhuus, siirretään väistämätöntä tuonnemas, ja kuollaan terveenä.

Oletteko kuulleet seuraavista tapauksista?

Tapaus A. Artikkeli sanomalehdessä: Mies löydettiin kotinsa lattialta vitamiinipilleripurkki puolillaan. Oli ilmeisesti kuollut yliannostukseen.

Tapaus B. Lääketehtaan mainostiedote: Aiemmin täysin terve mies löydettiin kotinsa lattialta vitamiiniostoksen kuitti taskussa ja juuri avattu purkki kädessään. Oli kuollut nuuhkaistuaan purkin sisältöä. Siis jo pelkkä henkäisy voi tappaa.

Tapaus C: Eläkkeellä oleva mies tunsi taas kerran sydämensä sykkivän turhan kiivaasti. Hän harkitsi menevänsä lääkäriin, mutta aikeeksihan se jäi, kuten aina ennenkin. Lääkäriin olisi varmasti tolkuton jono, eikä hän viitsinyt vaivata tärkeitä ihmisiä pienillä pulmillaan. Sen sijaan hän päätti käydä ostamassa elämänsä ensimmäisen vitamiinipurkin, koska naapurikin kehui parantuneensa jostain pikkuvaivasta niiden avulla. Kotona mies sitten avasi tuskallisen tiukkakierteisen purkin. Ihan hiki tuli kasvoihin, ja silloinhan se sepelvaltimo lopullisesti repesi. Juuri avattu pilleripurkki tippui kädestä, ja hän itse rojahti samalla lattialle. Puolet pilleripurkin sisällöstä vieri sohvan alle. Sen mies ehti nähdä ennen kuin kaikki pimeni.

Eikö ollut tuttu juttu? Ei se mitään. Ei ollut minullekaan ennen kuin luin. Tosin en ollut kuullut artikkelin uutista vitamiinien ja hivenaineiden tappavasta myrkyllisyydestä vielä ennen lokakuuta. Olin kuullut jotain aivan muuta ja vieläpä moneen kertaan.

Elämässä ja kuolemassa on varaa tulkinnoille, ja moni tiedonjyvä jää katveeseen. Siksi tutkimus ei aina tarkoita totuutta. Se voi olla myös mainostarkoituksessa tai julkisuudenkipeydessä tehtyä ’antitutkimusta’, joilla omia asenteita, arvoja, etuja tai muita henkilökohtaisia tavoitteita yritetään edistää tai joilla pyritään vähättelemään muiden tekemiä tutkimustuloksia tai ainakin peittämään ne informaatiotulvan alle. Tavallaan tieteen ja tutkimuksen tekokin voidaan rinnastaa voittoa tavoittelevaan yritystalouteen tai politiikkaan, jossa omat edut ja eturyhmän hyvinvointi ovat muita tärkeämpiä.

Toki vitamiiniteollisuuskin on voittoa tavoittelevaa toimintaa ja sielläkin voi pesiä rikollisia tai muiden hyvinvoinnista piittaamattomia kelmejä, mutta se ei korota lääketeollisuuden edustajia pyhimyksiksi tai pyyteettömiksi hyväntekijöiksi. Myös lääketeollisuuden motiivit ovat rahanteossa. Jos luulet tulevasi toimeen ilman vitamiineja ja hivenaineita, mutta tarvitset silti jotain psykosomaattista vahvistusta tai plaseboa, niin käy silloin lääkärilläsi ja pyydä häneltä lääketeollisuuden – siis voittoa tavoittelevan yritystoiminnan – tuottamia, kalliita, uusia ihmepillereitä, ja Kela korvaa…

Näitä luetaan juuri nyt