Blogit

Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

Vinkkejä kasvosokeudesta kärsiville

Blogit Tarinoita tieteestä 20.3.2012 19:47
Tiina Raevaara
Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Monet meistä valittelevat huonoa kasvomuistiaan. Oliko kadulla vastaan kävellyt henkilö entinen luokkatoveri, pelikaveri vai naapurikaupan myyjä? Varsinkin totutusta ”kontekstista” poikkeavassa yhteydessä tavattu ihminen voi olla vaikea tunnistaa.

Todellinen ongelma kasvojen huono tunnistuskyky on kuitenkin vain pienelle osalle ihmisistä. Synnynnäisestä kasvosokeudesta eli prosopagnosiasta kärsii noin kaksi prosenttia ihmisistä. Sen voi saada myös aivovaurion tai esimerkiksi neurologisen sairauden myötä.

Prosopagnosiaan liittyy joskus muitakin tunnistamishäiriöitä, kuten vaikeus tunnistaa esineitä tai ilmeitä. Toisinaan kasvosokeus on osa jotain laaja-alaisempaa häiriötä, vaikkapa Aspergerin oireyhtymää tai muita niin kutsutun autismikirjon syndroomia.

Tunnetuimpia kasvosokeudesta kärsiviä taitaa olla Ruotsin kruununprinsessa Victoria.

Kasvosokeutta on eriasteista. Pahimmillaan ihminen ei tunnista lähimpiä perheenjäseniään – tai edes itseään kuvista tai peilistä. Vaiva hankaloittaa ennen kaikkea sosiaalista elämää, mutta myös vaikkapa elokuvien katselua.

Jos ongelma on synnynnäinen, voi kulua aikaa, ennen kuin henkilö tiedostaa ongelmansa. Teini-ikäisen tulisi jo muistaa kasvot aikuisen lailla. Prosopagnosia saattaa tulla ilmi vaikkapa armeijassa, kun ihmisillä ei enää olekaan persoonallisia vaatteita tai kampauksia tunnistamisen apuna.

Kasvosokeus oli tunnettu ilmiö ilmeisesti jo antiikin aikana, mutta ”virallinen” siitä tuli vuonna 1947, kun saksalainen neurologi Joachim Bodamer kirjoitti muutamasta potilaastaan ja kehitti prosopagnosia-sanan kreikan sanojen prosopon (kasvot) ja agnosia (tunnistamattomuus) pohjalta.

Ainakin osa synnynnäisestä prosopagnosiasta on perinnöllistä, mahdollisesti yhden geenin aiheuttamaa. Toistaiseksi geeniä ei ole kuitenkaan tunnistettu. Geneettistä taustaa on tutkinut erityisesti saksalainen professori Thomas Grüter. Inspiraatio aiheeseen on tullut varmaankin siitä, että Grüter kärsii vaivasta itse.

Prosopagnosian fysiologistakin taustaa ymmärretään jonkin verran. Yhdysvaltalaisen Carnegie Mellon -yliopiston tutkijat tarkastelivat vuonna 2008 koehenkilöitä diffuusiotensorikuvauksella, jossa kuvannetaan veden lämpöliikettä kudoksissa magneettikuvauksella ja saadaan kolmiulotteinen käsitys esimerkiksi aivojen hermoradoista. Tuloksena oli, että prosopagnosiapotilailla eräät aivojen valkean aineen hermoradat olivat puutteellisia. Radat kuljettavat viestejä aivokuoren harmaan aineen alueilta toisille. Kasvosokeiksi syntyneillä näkökuoren tietyt alueet olivat ”piuhoittuneet” huonommin kuin muilla.

Kasvosokeudesta kärsivät oppivat usein muistamaan tuttavansa vaikkapa persoonallisten yksityiskohtien, vaatetuksen, hiusten tai puhetavan perusteella.

Vaivan kanssa elämistä saattavat helpottaa tällaiset vinkit:

  • Opettele kasvot ”sanallisesti”. Kuvaile henkilön kasvoja ja ulkomuotoa mielessäsi: onko hänellä täyteläinen ylähuuli, lyhyt ja pysty nenä, vahva leuka, poikkeuksellisen kaarevat kulmakarvat tms.
  • Paina elekieli muistiin. Elehtiikö ihminen käsillään, rypistääkö otsaansa, pitääkö käsivarsia ristissä tai käsiä lanteillaan, korottaako hän usein ääntään?
  • Kerro ongelmastasi niille, joille sillä on merkitystä. Työkavereiden tai yhteistyökumppanien on hyvä tietää vaivasta, ja saatat näin ehkäistä monta vaivaantunutta tilannetta. Huumori on hyvä apukeino vaikeiden asioiden käsittelyssä.
  • Hanki luottoystävä, joka kertoo sinulle henkilöiden nimet, kunnes osaat itse tunnistaa heidät.
  • Harjoittele tunnistustaitojasi. Istuskele kahvilassa tai rautatieasemalla ja tarkkaile ihmisten kasvonpiirteitä, liikkumistapoja, eroja vaikkapa ryhdissä tai tavassa seistä.

Kai nämä käyvät vinkeiksi myös niille, joiden huono kasvomuisti ei ihan neurologiseksi ongelmaksi yllä.