Viimeinen bloggaus: Kiitos!
Aika ajoi ohi bloggaamisesta. Maailma tarvitsee tilalle jotain muuta.
Tämä on Tarinoista tieteestä -blogin viimeinen päivitys. Toiseksi viimeisen voit lukea tästä.
Kun 14 vuotta sitten aloitin blogin pitämisen, uutismedia ei ollut vielä niin kiinni ajassa kuin tänä päivänä. Nyt uutiset päivittyvät verkossa kilpaa. Blogeja ei enää tarvita nopeaan kommentointiin, sillä media on muutenkin täynnä sellaista.
Toisaalta blogien roolia on jo pitkään heikentänyt sosiaalinen media. Bloggaus on hidasta somekommentoinnin rinnalla – ja miksi yksittäisen ihmisen bloggausta edes kaivattaisiin keskusteluun, jota on käyty somessa jo tuntikausia.
Itse en pidä nopeutta tällä hetkellä edes tavoiteltavana. Olen alkanut kaivata hitautta, sitä, että on aikaa muodostaa kokonaiskuva taustoituksineen sen sijaan, että tarjolla olisi pikainen ja ensivaikutelmaan luottava uutispäivitys tai blogitempaisu.
Maailma on täynnä huutamista. Tarvitaan jotain muuta: rauhoittumista, hidastamista, katsomista aiempaa kauemmas ja syvemmälle.
Haluan lämpimästi kiittää lukijoita, kommentoijia ja Suomen Kuvalehteä. Tämän blogin pitäminen alkoi lähes sattumasta, mutta se muutti elämääni paljon.
Olen saanut bloggaamisen takia tukuttain työtarjouksia ja näkyvyyttä. Pitkälti tämän blogin ansiosta sain vuonna 2015 myös tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon. Seuraavana vuonna julkaistu kirjani Tajuaako kukaan? Opas tieteen yleistajuistajalle olisi sekin jäänyt tekemättä ilman bloggauskokemustani.
Sattumat muuttavat elämää, eikä koskaan voi olla varma, millaisia mahdollisuuksia tulevaisuus tuo. Siksi tulevaisuudesta kannattaa pitää kiinni, ja sitä pitää rakentaa hyväksi aktiivisesti.
Kirjoitan Suomen Kuvalehteen edelleen kolumneja, ja toivon tietysti sitäkin, että moni tarttuisi kirjoihini.
Kaikkea hyvää teille, rakkaat lukijat!