Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

Välttäkää tieraivoa!

Tiina Raevaara
Blogit Tarinoita tieteestä 7.5.2013 09:19

Tieraivo johti pahoinpitelyyn”, uutisoi Helsingin Sanomat muutama päivä sitten. Kaistanvaihdosta alkanut tilanne johti ensin seuraamiseen ja lopulta pahoinpitelyyn.

Kukapa meistä ei tietäisi, mitä ”tieraivo” eli road rage tarkoittaa. Minä ainakin tiedän. Pahimmillaan raivostuin moottoritiellä kanssa-autoilijalle niin,että seurasin häntä kotiin saakka. Kanttini loppui siinä vaiheessa, kun minun olisi pitänyt nousta autosta ja lausua miehelle muutama ankara sana.

Olen vilkutellut valoja, painanut torvea ja turvautunut ns. käsimerkkeihin. Mitään sen vaarallisempaa en miellä tehneeni.

Olen miettinyt, onko ”tieraivo” todellinen, tunnistettu ilmiö, ja onko sitä tutkittu tieteellisesti. ”Road rage” -haku paljastikin ison määrän tutkimusartikkeleita PubMed-tietokannasta.

Yhdysvaltalaistutkijoiden vuonna 2010 Psychiatry-lehdessä julkaisemassa katsausartikkelissa ”Road Rage – What’s Driving It?” koottiin yhteen aiheesta saatuja tuloksia.

Yli kolmannes ihmisistä koki syyllistyneensä tieraivoon. Tähän laskettiin mukaan kaikenlaiset kiroamiset, viittilöinnit, jarruttelut, torven soittamiset sekä niitä vakavammat teot. Tieraivon todennäköisyyttä lisääviä asioita olivat tietyt ympäristötekijät, kuten ruuhka ja henkilön päivän aikana ajama pitkä kokonaismatka, sekä muun muassa alkoholin tai muiden päihteiden väärinkäyttö ja epävakaa tai epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö.

Noin kaksi prosenttia ”tieraivokohtauksista” johti aineelliseen tai ruumiilliseen vahinkoon. Vahingontekijä oli useimmiten nuori ja miespuolinen.


Viikonloppuna raivo oli omalla kohdallani taas kerran lähellä: maantiellä nuori kuski teki parikin vaarallista ohitusta autoletkan keskellä toisen letkan tullessa vastaan.

En voi hyväksyä sitä, että oman hengen lisäksi vaarannetaan usean muun auton matkustajien henki.

Tuollainen käytös ansaitsee vähintäänkin keskisormen.

Kehotan silti pysymään rauhallisena ja välttämään provosoitumista. Olkaa parempia kuin minä!

Tiina Raevaara

Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Keskustelu

”ansaitsee vähintäänkin keskisormen”

Heristelet minulle keskisormea, olenko jotenkin vajaa kun se ei häiritse minua ollenkaan. Olenko sivistymätön vai vaan tyhmä.

Kerroppa, tieteilijä, koska keskisormen heristely alkoi merkitä Suomessa mitään.

Kaksi sormea pystyssä: sirkkelimies tilaa viisi olutta.
Yksi sormi pystyssä: vanhempi sirkkelimies tilaa viisi olutta.

Reaktio ”ansaitsee vähintäänkin keskisormen” on opittu, teeskentelyä.

Tarkkaile itseäsi seuraavan kerran kun raivostut liikenteessä, kahden viikon kuluessa siitä huomaat tekeväsi yhtä pahan mokan kuin se, mistä hermostuit.

Ratkaisu on hyvin yksinkertainen.

Autot ovat liian ärhäköitä. (pidän niistä itsekin). Jos tehdään autot rauhallisiksi, kuskeistakin tulee rauhallisia. Onko kukaan havainnut lakaisukoneen kuskia raivoamassa kenellekään?

Vaikkakin asia on sillä lailla ettei ”hulluutta” kokonaan pois saada millään keinoin.

Ylhäältä Eiran traktorin ratista voi ylenkatsella kaikkia liikenteessä pöljäileviä. Suositelen.

Näitä luetaan juuri nyt