Vältä virhe, vältä syöpä?
5
MIN
Eilen silmiini osui kaksi syöpään liittyvää uutista. Hiihtäjä ja muusikko Mona-Liisa Nousiainen oli kuollut syöpään. Hän oli itseäni neljä vuotta nuorempi, joten itsekin pysähdyin miettimään uutista paljon pidempään kuin ehkä olisin miettinyt vaikkapa 80-vuotiaan ihmisen kohdalla. Nousiainen oli median kautta seurattuna vaikuttanut monella tapaa lahjakkaalta ja lämpimältä ihmiseltä. Elämä jäi surullisesti kesken.
Ilta-Sanomien sivuilta luin sen toisen syöpäuutisen: ”Suolistosyöpä yleistyy nuoremmillakin – näiden virheiden tekeminen voi kasvattaa syöpäriskiäsi” otsikko kuului. Jutussa korostettiin elintapojen merkitystä suolistosyövien välttelyssä. Syöpäriskisi kasvaa, jos ”et juurikaan liiku”tai ”kuituja ei juurikaan kerry ruokavaliostasi”, artikkelissa kerrotaan.
Uutinen oli tarpeellinen ja ajankohtainen: perä- ja paksusuolisyövät ovat tosiaan lisääntyneet Suomessa, ja niiden alkamisikä on varhentunut. On tärkeää kertoa ilmiöstä ja sen taustoista. Tarvitsemme tietoa elintapojemme vaikutuksista, ja toisaalta ansaitsemme uusinta tutkimustietoa.
Minulla ei siis ole mitään valittamista siitä, että suolistosyöpien yleistymisestä ja asiaan vaikuttavista elintavoista kerrotaan, päinvastoin.
Silti ryhdyin miettimään kertomisen tapaa: milloin syövän riskitekijöistä kertomisessa syyllistytään liialliseen yksinkertaistamiseen? Nyt Ilta-Sanomien viesti kuului näin: jos teet virheitä, voit sairastua syöpään.
Älä tee virheitä, niin et sairastu syöpään, siis.
Tein aikoinaan väitöskirjani periytyvään ei-polypoottiseen paksusuolisyöpään liittyvistä periytyvistä geenivirheistä. Suurin osa periytyvistä syövistä, myös tutkimani HNPCC-syndrooma, tarkoittaa käytännössä vain syöpäalttiuden periytymistä. HNPCC:n kohdalla alttius joka tapauksessa aiheutti syövän jopa 80 prosentin todennäköisyydellä.
HNPPC:hen liittyvät, suvuissa periytyvät mutaatiot sijoittuvat dna:n virheitä korjaaviin geeneihin. Kun solut jakaantuvat, niiden dna kahdentuu, ja kopioinnissa voi sattua virheitä. Jos virheitä ei korjata ja ne osuvat sellaisiin geeneihin, jotka liittyvät solun jakaantumiseen ja erilaistumiseen, tuloksena saattaa olla syöpäsolun syntyminen.
Periytyvät mutaatiot ovat läsnä ihmiskehon jokaisessa solussa, mutta eri kudokset kohtaavat ihmiselämän aikana kovin erilaisia olosuhteita. Siksi periytyvät virheet dna:ta korjaavissa geeneissä eivät aiheuta syöpää kaikkialla ihmiskehossa. Paksusuolen soluissa huonosti toimiva dna:n kopiointivirheiden korjaus voi olla kohtalokasta ja johtaa syövän syntymiseen muuta elimistöä useammin muun muassa siksi, että suolen pinnan solut kuluvat käytössä ja joutuvat jakautumaan useammin kuin muiden kudosten, ja toisaalta ravinnon mukana suoleen tulee yhdisteitä, jotka voivat vahingoittaa dna:ta.
Syövän syntyminen on aina yhdistelmä elintapoja, silkkaa sattumaa ja perinnöllistä alttiutta. Vaikka taustalla olisi tunnettu geenivirhe, syöpä syntyy vasta oikean ympäristötekijän puututtua asiaan. Ja kääntäen: vaikka syöpäriskiä lisääviä ympäristötekijöitä olisi tarjolla vaikka kuinka, ihminen ei välttämättä sairastu lainkaan, kun taas toinen sairastuu samoilla elintavoilla hyvin nuorena.
Syöpäriskiä lisääviä ympäristötekijöitä ei voi kokonaan välttää, vaikka kuinka yrittäisi. Maaperän radon, auringon uv-säteily ja ympäristön pienhiukkaset eivät ole yksilöltä täysin vältettävissä, vaikka yritystä olisi. Oma aineenvaihduntammekin tuottaa syövän kehittymistä lisääviä yhdisteitä.
Useimpien ihmisten elämänkaaren varrelle mahtuu väkisinkin syöpäriskiä lisääviä olosuhteita, vaikka ihminen yrittäisi elää terveellisesti. On tietenkin joitain yksittäisiä tekoja, joilla voi vähentää omaa syöpäriskiään merkittävästi: tupakoinnin välttäminen on niistä ehkä tehokkain.
Syövän riskitekijöihin Suomessa voi tutustua Syöpäjärjestöjen verkkosivulla. Sieltä näkee myös arvion siitä, kuinka suurella osuudella eri tekijät ovat vastuussa uusien syöpien synnystä. Arvio on tietenkin tilastollinen: yksittäisen syövän syytä on yleensä mahdotonta selvittää.
”Älä tee näitä virheitä” tuntuu väärältä tavalta uutisoida syövästä. Julkisuuteen kuuluu tieto siitä, millaiset asiat syöpäriskiä tilastollisesti lisäävät, mutta syöpään sairastumisen selittäminen yksilön tekemällä virheellä tuntuu jopa syyllistävältä. En ole itse sairastanut syöpää, mutta olettaisin, että syöpälöydöksen yhteydessä ihmisellä on jo muutenkin korostunut tarve etsiä syytä sairastumiselle – ja syyttää siitä omia tekojaan.
Meidän kaikkien elämänkaareen mahtuu monenlaisia vaiheita. Lapsuudessa olemme läheistemme armoilla, ja heidän elämäntapavalintansa vaikuttavat meidänkin terveyteemme. Toisaalta tieto syövän riskitekijöistä on lisääntynyt vuosikymmenien varrella. On aikoja, jolloin kykenemme vastaanottamaan tietoa terveellisistä elämäntavoista, ja joskus on aikoja, jolloin voimme vain sinnitellä päivästä ja vuodesta toiseen. Aina ei voi olettaa, että ihminen saisi syöpäriskiä ajatellen tarpeeksi paljon liikuntaa tai ravintokuituja.
En tiedä, mitä syöpää Mona-Liisa Nousiainen sairasti, eikä asia minulle kuulu. Syöpä voi iskeä milloin vain, elämäntavoista huolimatta.
Emme voi elää koko elämäämme noudattaen ”älä tee näitä virheitä” -listauksia, emmekä voi elää jatkuvassa virheiden tekemisen pelossa.