Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

Väitöstutkimus: Suomalainen susi on vaarassa kadota

Tiina Raevaara
Blogit Tarinoita tieteestä 24.5.2013 08:03

Oulun yliopistossa tarkastetaan tänään FM Eeva Janssonin väitöskirja Suomen susipopulaation geneettisestä monimuotoisuudesta.

Janssonin tulokset ovat hyytävää luettavaa, vaikka pitkälti ne vain vahvistavat sen, mitä asiasta on ehditty jo uumoilla.

Väitöstutkimuksen ydinkohdat ovat tässä:

  • Suomalainen susikanta on ollut perimältään lähtökohtaisesti monimuotoista. Se on siis saanut alkunsa elinvoimaisesta susikannasta. Susikanta olikin hyvin vahva 1800-luvulla, jonka jälkeen se romahti, mutta toipui elinvoimaiseksi 1990-luvun aikana. Romahdus näkyi susissa perinnöllisen muuntelun vähenemisenä.
  • Susikanta voi 1990-luvun nousun jälkeen hyvin vuoteen 2006 saakka, jolloin kannan koko oli suurimmillaan sitten 1800-luvun. Susia oli vuonna 2006 vähintään 250.
  • Vuoden 2006 jälkeen kannan koko on romahtanut. Nyt susiemme geneettinen muuntelu on vähentynyt huolestuttavan alhaiselle tasolle.
  • Jansson arvioi Suomen susikannan ns. efektiivisen populaatiokoon alle 50:ksi. Tällä tarkoitetaan, että geneettistä muuntelua on kannassa liikkeellä vain alle 50 lisääntyvän susiyksilön verran. Suomalaisen susipopulaation mahdollisuudet selvitä ovat siksi todellisessa vaarassa. Kannan elinvoiman takaavana efektiivisenä populaatiokokona pidetään vähintään 100 yksilöä.
  • Sisäsiitos susien joukossa alkaa olla huomattavaa. Nuoret yksilöt päätyvät usein lisääntyviksi yksilöiksi vanhempiensa laumaan. Ilmiö vahvistui huomattavasti vuoden 2006 jälkeen.
  • Venäjän Karjalasta ei enää tule geenivirtaa Suomen susikantaan. Susien metsästys on lisääntynyt alueella, eikä nuorilla susilla ole enää painetta muuttaa rajan yli. Eeva Janssonin tekemien dna-tutkimusten mukaan Suomen susipopulaatio eroaa jo selvästi venäläisestä susikannasta.


Salametsästys sekä huonosti koordinoidut lailliset kaadot ovat vaarantaneet suomalaisen suden tulevaisuuden. Tarvitaan nopeita toimia.

Tiina Raevaara

Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Keskustelu

Tutkimus on turhaa!
Meillän on mömmölän johdossa ministeri, joka on käynyt kiertokoulun väärin päin, eikä siksi tarvitse oman päänsä ulkopuolella tuotettua tietoa.

RKTLn luvut susikannan koosta ovat täysin huuhaata. Jos susia olisi vain 130, niitä ei jaykuvasti bongattaisi ihmisten ilmoilta. Pelkästään Köyliö-Yläneen seuduilla pyörii kolme susilaumaa, jokaisessa kymmenkunta sutta. Ne aiheuttavat paljon tuhoa sillä alueella. Hirvikannat ovat romahtaneet äkkiä koko maassa, ja syynä kai voi olla vain se, että RKTL arvioi hirvikannan täysin väärin ja antoi pyydystää kannan liian pieneksi, tai sitten se, että susikanta on arvioitu täysi alakanttiin, ja nyt hirvikanta kärsii tästä. RKTLn tiedot eri elöinten kantojen koosta ovat hyvin hataralla pohjalla, ja perustuvat metsästäjien kuulopuheisiin pääosin eikä mihunkään oikeaan laskelmaan.

Ne ”ihmisten ilmoilta bongatut” susilaumat ovat siis niitä pihoille ilmestyneitä koirien, kissojen ja jänisten jälkiä, joiden pohjalta ei kyllä perinteisesti tehdä tieteellisiä tutkimuksia. Mutta ns. maalaisjärki on tunnetusti yksinkertaista ja yksinkertaistavaa, joten lock’n’load vaan ja mehtälle.

Yksittäisten eliölajien uhanalaisuutta arvioitaessa olisi tarkastelunäkökulma ulotettava yli valtiollisten rajojen, jotka luonnonympäristöjen kannalta ovat tietysti aivan epäolennaisia. Esim. suden tai liito-oravan levinneisyysalue ulottuu Skandinaviasta Siperiaan läpi koko vanhan manteren havumetsävyöhykkeen. Kumpaakaan noista lajeista ei uhkaa globaali sukupuutto. Toisaalta esim. saimaannorppa on aivan eri asemassa, koska makeanveden norppia ei ole muualla kuin Saimaalla ja Laatokalla (lieneekö mahdollisesti myös Äänisjärvellä?) ja kanta on globaalisti uhanalainen. Tällöin hyvinkin tiukka suojelu on perusteltu.

Yashaman implisiittisesti ilmaisema ajatus, että Suomen luonnosta voidaa hävitää saimaannorppaa ja muutamaa hyönteislajia lukuunottamatta kaikki muu, ei minusta ole kovin hyvin perusteltu.
En muutenkaan pidä kovin kypsänä ajatteluna sitä, että vastuu luonnonsuojelusta, tai mistään muustakaan meille elintärkeästä asiasta, vyörytetään muiden valtioiden kannettavaksi.

Suomalaisten on itse kannattava vastuu suomalaisen luonnon hyvinvoinnista. Se tarkoittaa kestävän ja monimuotoisen ekosysteemin ylläpitämistä. Susi on ekosysteemin availajeja, eikä sen säilyminen Siperiassa tai Alaskassa ylläpidä monimuotoisuutta suomalaisessa luonnossa.

Tutkijat ovat saaneet vihiä että opitutkin asiat voivat periytyä.

Joukossamme on tahoja jotka haluavat selvästikin opettaa sutta lähestymään ihmisasutuksia. Kun susi sen oppii, sen jälkeläiset osaavat sen jo syntyessään.

Ihminen ja susi kaksi lajia muiden joukossa…ihminen puolustaa kotiaan ja perhettään. Jos susi lähestyy ja saa kuulan kalloonsa se on suden oma vika.

Maailma kaupungistuu kovaa vauhtia, ihmiset siirtyvät metsäkylistä kaupunkeihin ja susi seuraa perässä, sille ei enää kelpaakaaan autiot takamaat kiitos yltiöpäisen suojelun.

Tulevina vuosisatoina kaikille pedoille maapallolla on yllin kyllin tilaa mellastaa kun ”suurin pahantekijä” on poissa.

Sanoinko tämän jotenkin vaikeatajuisesti?