Väitöstutkimus: Suomalainen susi on vaarassa kadota

Oulun yliopistossa tarkastetaan tänään FM Eeva Janssonin väitöskirja Suomen susipopulaation geneettisestä monimuotoisuudesta.

Janssonin tulokset ovat hyytävää luettavaa, vaikka pitkälti ne vain vahvistavat sen, mitä asiasta on ehditty jo uumoilla.

Väitöstutkimuksen ydinkohdat ovat tässä:

• Suomalainen susikanta on ollut perimältään lähtökohtaisesti monimuotoista. Se on siis saanut alkunsa elinvoimaisesta susikannasta. Susikanta olikin hyvin vahva 1800-luvulla, jonka jälkeen se romahti, mutta toipui elinvoimaiseksi 1990-luvun aikana. Romahdus näkyi susissa perinnöllisen muuntelun vähenemisenä.
  
• Susikanta voi 1990-luvun nousun jälkeen hyvin vuoteen 2006 saakka, jolloin kannan koko oli suurimmillaan sitten 1800-luvun. Susia oli vuonna 2006 vähintään 250.
  
• Vuoden 2006 jälkeen kannan koko on romahtanut. Nyt susiemme geneettinen muuntelu on vähentynyt huolestuttavan alhaiselle tasolle.
  
• Jansson arvioi Suomen susikannan ns. efektiivisen populaatiokoon alle 50:ksi. Tällä tarkoitetaan, että geneettistä muuntelua on kannassa liikkeellä vain alle 50 lisääntyvän susiyksilön verran. Suomalaisen susipopulaation mahdollisuudet selvitä ovat siksi todellisessa vaarassa. Kannan elinvoiman takaavana efektiivisenä populaatiokokona pidetään vähintään 100 yksilöä.
  
• Sisäsiitos susien joukossa alkaa olla huomattavaa. Nuoret yksilöt päätyvät usein lisääntyviksi yksilöiksi vanhempiensa laumaan. Ilmiö vahvistui huomattavasti vuoden 2006 jälkeen.
  
• Venäjän Karjalasta ei enää tule geenivirtaa Suomen susikantaan. Susien metsästys on lisääntynyt alueella, eikä nuorilla susilla ole enää painetta muuttaa rajan yli. Eeva Janssonin tekemien dna-tutkimusten mukaan Suomen susipopulaatio eroaa jo selvästi venäläisestä susikannasta.

Salametsästys sekä huonosti koordinoidut lailliset kaadot ovat vaarantaneet suomalaisen suden tulevaisuuden. Tarvitaan nopeita toimia.