Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

Väitöskirjakonsultit saapuivat markkinoille

Tiina Raevaara
Blogit Tarinoita tieteestä 25.9.2013 06:26

Mitä kaikkea tutkimuksen osia voi ulkoistaa pois tutkijan omista käsistä ilman, että tieteenteon etiikkaa rikotaan?

Vastaaminen ei olekaan ihan helppoa.

Ylen tuoreessa uutisessa kerrottiin yliopistotutkijoille palveluksiaan tarjoavista tutkimusyrityksistä. Niiltä voi ostaa vaikkapa kyselytutkimuksia, tallenteiden litterointia sekä tutkimusaineiston analysointia.

Uutisen mukaan firmoilta voi ostaa jopa väitöskirjan ohjausta. Varsinkin tämä kuulostaa kovin oudolta: jokaisella jatko-opiskelijalla on jo yliopiston hänelle osoittama ohjaaja. Väitöskirjan ohjaaminen on akateeminen tehtävä, johon on tarkat kelpoisuusvaatimukset. Väittelijä ei koskaan joudu maksamaan väitöskirjansa ohjauksesta yliopistolle. Mihin ostopalvelua siis tarvitaan, ja ketä sillä huijataan?

Uutisessa haastateltu Aalto-yliopiston professori Tapio Ala-Nissilä pitää tutkimusyritysten tuloa akateemisille markkinoille huolestuttavana ilmiönä.

Erityisen ongelmallista firmojen käyttö voi olla nimenomaan väitöstutkimusten kohdalla.

Väitöskirjan hyväksyjien ja tarkastajien on vaikea saada tietoonsa, mitä osioita tutkija on tehnyt itse ja mitä teettänyt muualla. Asiasta ei ole annettu kunnolla ohjeitakaan – ei väittelijöille, ei ohjaajille, ei väitöskirjan tarkastajille.

Joka tapauksessa ainakin Aalto-yliopistossa on nyt tekeillä eettiset ohjeet asiasta.

Ylen artikkeli herätti minussa seuraavia ajatuksia:

1. Rajojen vetäminen on todella vaikeaa. Jo nyt tutkijat ostavat esimerkiksi kielentarkastuspalveluita. Virheetön englanti ei kuulu jokaisen tutkijan kykyvalikoimaan. Ainakin Helsingin yliopisto myy itsekin kielentarkastuspalveluita tutkijoilleen. Jos siis kielenhuoltoa saa ostaa, saako tekstin muuta editointia? Milloin mennään käsikirjoituksen editoinnista väitöskirjan ohjauksen puolelle?

2. Millaiset henkilöt alkavat tarjota yliopistoille tutkimuspalveluita? Ehkä tutkimusfirman perustaminen on monelle tohtoriksi valmistuneelle itse asiassa varsin luonteva askel uralla. Tutkijalla on ammattitaitoa nimenomaan tutkijaksi, mutta jos rahoitusta ei löydy yliopistolta, osaamisellaan voi edelleen elää myymällä tutkimuspalveluita. Työttömyys on uhka tohtoreillekin.

3. Tutkijoille opetetaan yhä liian vähän tutkimusetiikkaa. Yliopistomaailmassa puhutaan ylipäätään liian vähän vaikkapa siitä, mitä kaikkea jatko-opiskelijan pitäisi osata ja mitä hänen pitäisi tehdä nimenomaan itse. Muistan, kuinka omaa väitöskirjaa tehdessäni kiinnitin huomiota siihen, että saman alan jatko-opiskelija teetti laboratoriotyönsä käytännössä kokonaan laborantilla. Meistä, jotka jouduimme itse pipetoimaan dna:mme ja kasvattamaan soluviljelmämme, se tuntui oudolta. Mikä on hyväksyttävää töiden delegointia, mikä liiallista?

4. Ohjaajalla on valtava vastuu väitöstutkimuksen laadusta.Ohjaajan pitää olla tietoinen, miten tutkija käytännössä tutkimustaan tekee. Ohjaajan pitää puhua ohjattavansa kanssa niin paljon, että puheeksi tulee vaikkapa se, kuinka haastattelujen litteroinnit on tehty tai kuinka aineisto säilytetään. Jatko-opiskelija on tutkijana noviisi: hän saattaa rikkoa tutkimusetiikkaa täysin tahattomastikin.

5. Palveluita tarjotaan, kun kysyntää löytyy. Se, että väitöskirjan ohjausta voi ostaa yksityiseltä firmalta, kertoo ainakin siitä, että virallisilla ohjaajilla on liian vähän aikaa jatko-opiskelijoilleen.

En osaa sanoa, olenko itse kovin huolestunut tutkimuspalveluita myyvistä firmoista. Toistaiseksi seurailen tilannetta suurella mielenkiinnolla.

Sitä paitsi kaikkein oleellisinta olisi saada yliopistojen omat resurssit riittäviksi.

Tiina Raevaara

Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Keskustelu

”Ohjaajan pitää olla tietoinen, miten tutkija käytännössä tutkimustaan tekee.”
Tervetuloa tutustumaan humanististen tiedekuntien jatko-opiskeluun. Käytäntö on aika kaukana tuosta ideaalista. Toisaalta jo graduvaiheessa tehdään sen verran laadukkaita töitä, että jatko-opiskelijoille uskalletaan antaa itsenäisyyttä. Ohjaaja ohjaa (jos ohjaa), mutta kyllä se vastuu laadusta on väikkärintekijällä itsellään.

Mielenkiintoinen aihe, mutta itse näen hieman vanhanaikaisena käsityksen, jossa väitöskirjatyöntekijän tulisi toteuttaa kaikki työvaiheet itse. Modernissa luonnontieteen tutkimuksessahan se ei ole edes realistista.

Tälläkin hetkellä mittaukset tilataan toimittajalta, ja niiden analysointiin käytetään kolmannen asiantuntijan toteuttamaa tietokoneohjelmaa. Oman näkemykseni mukaan tutkimuksen laatu paranee, kun jokainen keskittyy omaan osaamisalaansa ja ulkoistaa muut osat.

Tutkimustyössä tavanomaisesti hyväksytty tutkimusyhteistyö rinnastuu ulkoistamiseen. Ero on vain siinä, että väitöskirjakonsultti toimittaa sen mitä väitöskirjantekijä tilaa. Tutkimusyhteistyö voi puolestaan päätyä melkein mihin tahansa ;)

Näitä luetaan juuri nyt