Vain huolellinen tiede ansaitsee vapautensa

Itä-Suomen yliopisto myönsi eilen, että sen käyttämä D-vitamiinien analyysimenetelmä oli huono ja tuloksissa virheitä.

Yliopiston aiemmin ilmoittamien tulosten mukaan kymmenessä D-vitamiinivalmisteessa pitoisuus oli alle vaaditun. Nyt tulos on korjattu neljään.

Vahvasti suuntaa-antavia yliopiston tulokset näemmä kuitenkin olivat. Kaksi valmistetta, joiden D-vitamiinipitoisuus oli yliopiston tutkimuksissa olematon, sai uusissakin tutkimuksissa tulokseksi käytännössä nollan.

Yhdistettynä viime viikkojen keskusteluun Johan Bäckmanin opinnäytteestä, dosentuureista ja yliopistojen sekavista käytännöistä, D-vitamiinisekaannus heitti varmasti hetkellisen varjon akateemisen maailman päälle. Suomessa yliopistollista tutkimusta on pidetty erittäin luotettavana – nyt yliopiston laboratorio hävisi tarkkuudessa kaupallisille toimijoille.

Tiede on aina ihmisten tekemää, ja ihmiset ovat erehtyväisiä. Itä-Suomen yliopisto toimi oikein myöntäessään virheensä ja toisaalta ottaessaan vastuun koko yliopistolle. Yksittäisiä tutkijoita ei syyllistetty.

Jäin kuitenkin miettimään Helsingin Sanomien paperiversiossa tänään ollutta sitaattia Lapin yliopiston velvoiteoikeuden professori Juha Karhulta. ”Tieteen vapauden kautta sellaisiakin tutkimustuloksia, joihin sisältyy jotain virheriskiä, pitää olla lupa esittää. – – On selvää, että jos joutuu maksamaan vahingot, joutuu erikseen katsomaan, mitä tutkimuksia uskaltaa julkistaa”, Karhu sanoo HS:n mukaan.

Olen Karhun kanssa samaa mieltä siitä, että jatkuva uhka taloudellisista korvauksista saattaa pahimmillaan kahlita tiedettä. Sama uhka voi kahlita muitakin yhteiskunnan aloja, vaikkapa lääkäreitä ja hoiva-alaa, kirjallijoita ja journalismia.

Moni lehti on esimerkiksi viime vuosina tuntunut vaikenevan Johan Bäckmanin touhuista Venäjällä, koska mies on ahkerasti tehnyt tutkintapyyntöjä itseään koskevista lehtijutuista. Yhdysvalloissa on kuulemma kätilöpula, koska alaa harkitsevat pelkäävät mahdollisia hoitovirhekanteita. Kirjailija Riikka Ala-Harja puolestaan joutui ikävään tilanteeseen, kun hänen sisarensa valitti julkisuudessa, että Ala-Harjan romaani Maihinnousu on ammentanut aineistoa sisaren lapsen sairaudesta. Ilman sisaren omaa ulostuloa kukaan ei olisi yhteydestä tiennyt. Sisar vaati Helsingin Sanomissa kirjailijoille jonkinlaisia eettisiä ohjeita.

Loukkaantujia ja rahanvaatijoita siis riittää.

Mutta mitä on tieteen vapaus, josta Juha Karhu on huolestunut? Onko se ollut uhattuna D-vitamiiniselkkauksessa?

Tieteen vapaus on aavistuksen erilaista kuin sananvapaus. Tieteen vapaus on ennen kaikkea vapautta valita tutkimusaihe. Yhteiskunnan ei pidä voida kieltää tutkijoita tutkimasta. Epämiellyttävät tai jollain tapaa arvojen vastaiset aiheetkin pitää sallia. Aihe ei tee tutkimuksesta rikollista (totetus sen sijaan voi toki tehdä).

Käytännössähän yhteiskunta ohjailee tieteen sisältöä rahoituksen kautta. Rahoituksen tarjoaminen on kuitenkin eri asia kuin vapauden epääminen.

Tieteen vapauteen yhteiskunnassa kuuluu myös se, että tulokset saadaan julkistaa. Tutkijallakin on sananvapaus, joka kattaa myös epämiellyttävät tulokset.

Toisaalta jotta tiede voi olla sillä tavoin vapaata kuin tieteen kuuluu olla, sen pitää täyttää omat kriteerinsä. Tässä Itä-Suomen yliopisto mielestäni epäonnistui. Alkuperäisten D-vitamiinitulosten julkistus ei ollut onnistunutta hyvän tieteellisen käytännön kannalta katsottuna. Ei tieteen vapaudella voi puolustaa tiedettä, joka ei täytä tieteen omia kriteereitä.

Analyysimenetelmien eroja ei pohdittu tarpeeksi (rankasti ilmoitetuista poikkeavien tulosten olisi pitänyt saada tutkijat miettimään metodiensa mahdollisia heikkouksia), tutkimus käsitti vain yhdet valmistuserät eikä toistoja tehty tarpeeksi. Tulokset pukattiin julkisuuteen kovalla kiireellä ilman keskustelua tieteellisen kentän sisällä.

Toisaalta ei hyvinkään toteutettu tiede ole vapaata virheistä. Hyvin toteutetun tutkimuksen takana on kuitenkin helpompi seistä kuin kehnosti toteutetun.

Vaikka tiede on välillä tuskastuttavan hidasta, siinä on puolensa, että tulokset julkaistaan ensin tieteellisissä, vertaisarvioiduissa lehdissä eikä suuren yleisön mediassa.