Vaikka työttömyys uhkaisi, opiskelu kannattaa
On tärkeää oppia suunnittelemaan omia tekemisiään, hankkia pitkäjänteisyyttä ja kestää ajoittaista tylsyyttä.
Huomenna päättyy kevään yhteishaku, jossa haetaan korkeakoulujen syksyllä alkaviin, pääasiassa suomen- ja ruotsinkielisiin koulutusohjelmiin. Tarjolla on yli 55 000 opiskelupaikkaa.
Vuosi sitten tähän hakuun osallistui 144 300 hakijaa. Asia siis koskettaa merkittävää osaa suomalaisista.
Hakijat joutuvat miettimään valintaansa hieman eri kantilta kuin vaikkapa itse aikoinaan jouduin. Hain yliopistoon keväällä 1998, ja vaikka silloin oli jo rajattu esimerkiksi siirtymistä pääaineesta toiseen yliopiston sisällä sekä annettu mahdollisuus ottaa vastaan vain yksi opiskelupaikka kerrallaan, mahdollisuudet muuttaa opiskeluvalintojaan olivat suuremmat kuin nyt. Ei ollut nykyisenkaltaista ensikertalaiskiintiötä eivätkä lukioaikaiset ainevalinnat vaikuttaneet ylioppilastodistuksen kautta sisäänpääsyyn niin määräävästi kuin nyt.
Elokuvaohjaaja Tuisku McLees kirjoitti Helsingin Sanomien mielipidepastalla, ettei nuoria pitäisi houkutella opiskelemaan alaa, joka ei työllistä. Hän on huolissaan elokuva- ja tv-alan suuresta työttömyydestä. ”Oppilaitokset kuitenkin edelleen mainostavat ja järjestävät nuorisolle tv- ja elokuva-alan medianomikoulutusta ja muuta media-alan koulutusta ikään kuin alamme eläisi parasta kulta-aikaansa. Tämä on vastuutonta toimintaa”, McLees kirjoittaa.
En ole täysin eri mieltä. On totta kai järkevää suunnitella eri opiskelualojen kiintiöt sellaisiksi, että niiden voidaan ajatella sopivan tulevaisuuden työllisyysnäkymiin ja yhteiskunnan tarpeisiin. Se on erityisen vastuutonta, jos nuoria houkutellaan alalle valheellisin lupauksin. Nuoret ansaitsevat realismia ja ajankohtaista tietoa.
Mutta samaan aikaan olen sitä mieltä, että opiskelu alalle, joka ei kuitenkaan tule työllistämään, voi olla hienoa ja tärkeää.
Ala voi ensinnäkin olla ainoa, joka nuorta kiinnostaa ja joka ylipäätään saa hänet kouluttautumaan. Ne vuodet, jotka nuori viettää rakastamansa alan opinnoissa, voivat auttaa häntä rakentamaan erityisen kestävän perustan elämälle. Ainakin hän on tavoitellut unelmiaan ja pyrkinyt elämään arvojensa mukaista elämää.
Opiskelemisessa on valtavasti sellaisia hyviä puolia, jotka eivät varsinaisesti liity siihen, työllistääkö ala lopulta.
On hyvä lähteä mukaan ihmisten joukkoon ja löytää itselleen sopiva porukka. On hyvä kuulua johonkin ja tuntea olevansa osa jotakin. On hyvä lähteä päivittäin kotoa, tehdä merkityksellisen tuntuisia tehtäviä sekä oppia uusia asioita. On tärkeää oppia suunnittelemaan omia tekemisiään, hankkia pitkäjänteisyyttä ja kestää ajoittaista tylsyyttä. On hyvä oppia pitämään esitelmiä, kirjoittamaan, puhumaan kieliä tai mitä kaikkia yleishyödyllisiä taitoja opintoihin nyt kuuluukaan. On hyvä oppia myös aivan erityisiä taitoja, vaikka ne tuntuisivatkin sillä hetkellä kovin irrallisilta. Jossain vaiheessa tarvetta niille saattaa taas ollakin.
Kaikki tämä auttaa lopulta löytämään merkityksellisen elämän, vaikka merkitys ei tulisikaan juuri siitä ammatista, johon opinnot varsinaisesti valmistavat. Opiskelusta on hyötyä, vaikka tutkinto jäisikin kesken.
Urapolku voi lopulta löytyä aivan jonkin muun asian kautta: Opinnoissa tavattu tuttava pyytää vuosien jälkeen harjoittelijaksi firmaansa. Kesätyö muuttuukin oikeaksi ammatiksi, yksittäinen lyhytkurssi tarjoaa portin työhön tai lehdestä luettu haastattelu antaa idean omaan yritykseen, joka liippaa koulutusalaa vain hieman.
Itse kirjoitan kirjoja ja tällaisia kolumneja, vaikka olen valmistunut perinnöllisyystieteestä väitelleeksi biologiksi. Koulutuksestani on työssäni valtavasti hyötyä, mutta tietenkään tämä ei ole sellainen urapolku, joka olisi ollut mielessä tahoilla, jotka esimerkiksi päättävät vuotuisista paikkakiintiöistä yliopistoissa.
Ylipäätään ihminen voi tietenkin elää merkityksellistä elämää niin itsensä kuin yhteiskunnan kannalta, vaikka hän ei olisikaan työelämässä.
On myös niin, että tulevaisuuden työllisyysnäkymien ennustaminen on kovin vaikeaa, ja luultavasti ennustaminen muuttuu koko ajan hankalammaksi. Vain harvan alan kohdalla voi varmasti sanoa, että työllisyys on hyvää viiden vuoden päästä.
Suomen koodaripulakin katosi hetkessä. Kaikki ne, jotka parhaillaan alaa opiskelevat, saattavat nyt katua valintaansa.