Väärin sammutettu, miehet!

Akatemiaprofessori, feministiteologiaan erikoistunut Elina Vuola kirjoitti Suomen Kuvalehden kolumnissaan aatteensa pilaavista ”räyhääjistä”. Räyhääjillä hän tarkoitti lähinnä vapaa-ajattelijoita, mutta tuli tekstissään maininneeksi myös skeptikot. Siksi halusin kommentoida asiaa.

Vuolan suurin kritiikin aihe tuntuu olevan vapaa-ajattelijoiden, skeptikoiden ja muiden vastaavien liikkeiden miesvaltaisuus. ”Kansainväliset tutkimukset osoittavat, että miehet ovat yliedustettuina sekä uskonnollisten fundamentalistien että aktiivisten ateistin joukossa. – – Mieskeskeisyys näkyy myös vapaa-ajattelijoiden ja Skepsis ry:n nettisivujen keskustelussa.”

Vapaa-ajattelijoiden kohdalla Elina Vuola valittelee yhdistyksen hallituksen miesvaltaisuutta – samaa hän varmasti harmittelisi skeptikoiden kohdalla: Skepsis ry:n hallituksen kahdeksasta jäsenestä vain yksi (eli minä) on nainen. En tiedä tarkkoja lukuja, mutta myös jäsenistöstä selvä enemmistö on miehiä.

Johtoelimien miesvaltaisuudessa ei sinänsä ole mitään poikkeavaa. Suurin osa vaikkapa pääministereistä, presidenteistä, päätoimittajista, yliopistojen rehtoreista, professoreista ja yritysten hallitusten jäsenistä on miehiä, puhumattakaan uskonnollisten järjestöjen – myös evankelisluterilaisen kirkon – johtohenkilöistä.

Elina Vuola epäilee tekstissään, että muuten miesvaltaisissa hallituksissa se yksi toisen sukupuolen edustaja on aina ”kiintiönainen”. Epäilys on lähinnä naurettava.

Toisaalta netin keskustelupalstojen perusteella on vaarallista tehdä minkäänlaisia johtopäätöksiä liikkeen varsinaisten aktiivien sukupuolesta tai toimintatavoista. Esimerkiksi kristillisen Kotimaa24-sivuston kovaäänisimmät keskustelijat eivät varmastikaan ole samoja henkilöitä kuin seurakuntien aktiivit.

Joka tapauksessa on totta, että skeptikkoliike houkuttelee pariinsa enemmän miehiä kuin naisia. Skepsismi tuntuu kiinnostavan nimenomaan miehiä – se liikkuu paljolti tekniikan ja luonnontieteiden alueilla, jotka nekin ovat leimallisesti enemmän miesten kuin naisten puheen- ja kiinnostuksenaiheita. Näin ei toki tarvitsisi olla, ja asia on myös koko ajan muuttumassa.

Samoin yhteiskunnan vastarannankiiskien roolit lankeavat jostain syystä usein miehille. Syitä voin vain arvailla. Elina Vuola ei ”räyhäämistä” kuitenkaan arvosta: ”Omaa totuutta ajetaan vastakkainasettelun ja mustamaalaamisen termein”, hän kirjoittaa.

Syyksi väärille toimintatavoille Vuola esittää juuri miesvaltaisuuden – siis naisten puuttumisen toiminnasta. Hän epäilee naisten vierastavan ”teinipoikamaista uhoa, josta järkiperäisyys on kaukana”.

Ilmeisesti akatemiaprofessori Vuolan mielestä pelkkä miesvaltaisuus riittää tekemään aatteista epäkelpoja tai ainakin epäilyttäviä. Hän olettaa, että naiset ajaisivat asioita erilailla tai ehkä jättäisivät kokonaan ajamatta. Heidän mallinsa olisi joka tapauksessa Vuolan mielestä parempi kuin miesten.

Jää auki, millaisia motiiveja Vuola olettaa olevan naisilla, jotka jo nyt toimivat aktiivisesti ”miesvaltaisissa räyhääjäporukoissa”. Jotain vikaa heissä täytyy olla.

Elina Vuola esittää ajavansa tasa-arvoa. En ole varma, onnistuuko hän siinä.