Uusi Tiedebarometri tuli - ja oli helpotus!
Vieläkö suomalaiset luottavat tieteeseen?
Olen täällä blogissakin maininnut monta kertaa Tiedebarometrin, kolmen vuoden välein julkaistavan kyselytutkimuksen, jossa mitataan suomalaisten luottamusta ja kiinnostusta tieteeseen. Edellisen kerran barometri julkaistiin vuonna 2013, ja olen suorastaan jännittyneenä odottanut tämän vuoden barometriä. Se julkaistiin viimein tänään.
Luottamus tieteeseen on ollut parina viime vuotena keskustelunaiheena monella tapaa:
On puhuttu ”postfaktuaalisesta ajasta”, yhteiskunnallisen keskustelun tavasta, jossa tärkeintä ei ole tieto vaan tunteet, näyttävyys, kärkevyys ja värikkäät persoonallisuudet. Varsinkin somessa keskustelu on kiehunut, ja erityisesti terveyteen liittyvissä aiheissa ”tiedekriittisyys” on paikoittain nostanut päätään esimerkiksi rokotekielteisyyden muodossa.
Tieteentekijät itse ovat usein kokeneet, että heidät tutkimustietoon perustuvat puheenvuoronsa on julkisuudessa rinnastettu kenen tahansa intomielisen itseoppineen mielipiteisiin.
Kärkipoliitikot ovat kunnostautuneet tieteentekijöitä piikittelevillä puheenvuoroilla: Stubb väitti professoreiden lomailevan kaikki kesäkuukaudet, Sipilä korosti niukkuuden merkitystä tieteen edistymisessä (sic!), on parjattu kaiken maailman dosentteja.
Kaiken tämän jälkeen olen siis jopa pelännyt, millaisen kauhean todellisuuden Tiedebarometri räväyttää silmiemme eteen.
Vaan ei hätää! Oli suorastaan nautinto lukea tuloksia. (Ihmiset saavat nautintonsa kukin niin erilaisista asioista.)
Ensinnäkin suomalaiset ovat edelleen kiinnostuneita tieteestä, jopa aavistuksen kiinnostuneempia kuin ennen. Tieteen kykyyn ratkaista ongelmat, kuten sairaudet ja nälänhätä, uskotaan aiempaa enemmän. Tieteeseen luotetaan jopa ilmastonmuutoksen pysäyttäjänä.
Yhä useampi on sitä mieltä, että ”vaikka tieteellinen tutkimustoiminta vaatii paljon taloudellisia voimavaroja, siihen panostaminen antaa yhteiskunnalle korkean koron”. Jippii!
Kaiken kaikkiaan monesta kohdasta tulee olo, että suomalaiset ymmärtävät tieteen olemusta aavistuksen paremmin kuin ennen. Tässä esimerkkejä:
- Entistä harvemmat ovat sitä mieltä, että ”tutkijankoulutus antaa vain teoreettisia valmiuksia”.
- Entistä useampi yhtyy väitteeseen, että ”tieteessä yhteistyö tuottaa enemmän/parempia tuloksia kuin keskinäinen kilpailu”.
- Entistä useampi on täysin samaa mieltä väitteen ”ristiriitaisetkin näkemykset kuuluvat tieteeseen eikä asiantuntijoiden erimielisyys siten kerro tieteen epäluotettavuudesta” kanssa (ja entistä harvempi eri mieltä).
- Entistä useampi on sitä mieltä, että ”tieteen piirissä esille tulleet väärinkäytökset ovat poikkeustapauksia, joiden perusteella ei pidä leimata koko tutkijakuntaa”.
Skeptikkotaustani takia minua tietenkin kiinnostaa suomalaisten suhtautuminen evoluutioon ja ilmastonmuutokseen sekä erilaisiin humpuukin lajeihin. Mutta nämäkin näyttävät hyvältä:
Kreationismi ei ole ottanut otetta maastamme, vaan aavistuksen useampi on samaa mieltä väitteen ”ihminen on kehittynyt vuosimiljoonien aikana muista, varhaisemmista eläinlajeista” kanssa. Täysin/jokseenkin samaa mieltä on 71 prosenttia vastaajista, jokseenkin/täysin eri mieltä vain 11 prosenttia. Kolme vuotta sitten vastaavat luvut olivat 69 ja 12. (Tuon kokoiset muutokset menevät kuitenkin virhemarginaalin sisään.)
Usko ilmastonmuutoksen vakavuuteen ja poliittisen päätöksenteon tarpeellisuuteen koki jostain syystä suuren pudotuksen vuoden 2010 barometrissä, mutta nyt olemme hienosti palaamassa vuoden 2007 tasoa vastaaviin lukuihin. Luottamus tutkimukseen näkyy tässäkin!
Kansalaisten usko homeopatiaan, kansanparannukseen, telepatiaan, ufo-vierailuihin, horoskooppeihin ja luontaislääkkeisiin on melko tasaisessa laskussa.
Erityisesti huomioni kiinnitti homeopatia-kohta, jossa väite kuului: ”vaikka homeopatialla ei ole lääketieteen tunnustusta, on se tehokas tapa hoitaa sairauksia”. Jokseenkin/täysin eri mieltä olevien osuus oli kasvanut kolmen vuoden takaisesta 32 prosentista 42 prosenttiin.
Joitain yleisiä huomioita tulosten arvioimisesta:
- Kannattaa huomata, että vuonna 2010 suomalaisten luottamus ja kiinnostus tieteeseen koki jostain syystä selvän pudotuksen, ja moni tässä uusimmassa Tiedebarometrissä vuodesta 2013 parantunut lukema on vasta korjaamassa tuon kuuden vuoden takaisen pudotuksen jälkiä. Monesti kannattaakin verrata tuoreinta lukua vuoden 2007 lukemaan.
- Tiedebarometri 2016 perustuu 1056 henkilön antamiin kirjallisiin vastauksiin, ja aineisto on kerätty tänä vuonna 31.5. ‐ 8.8. välillä. Siten siinä ei näy esimerkiksi Bengt Holmströmin saaman Nobel-palkinnon vaikutusta suomalaisten tiedekäsityksiin tai -kiinnostukseen.
- Aina ei kannata niinkään tuijottaa ”hyvin paljon/melko paljon” -osuutta vastanneista vaan kiinnittää huomiota siihen, mitä toiselle ääripäälle on käynyt. Siellä muutokset ovat välillä paljon selvempiä kuin asteikon toisessa päässä.
On Tiedebarometrissä monia huolestuttaviakin asioita. Kun luette tuloksia, selatkaa eteenne kuvio nro 27, jossa on kerrottu, kuinka hyviksi tai huonoksi eräät tieteeseen liittyvät asiat Suomessa koetaan. Esimerkiksi tutkimusrahoituksen kokee riittäväksi alle kymmenesosa vastaajista. Suomalaisen tieteen kehitysmahdollisuudet ja tutkimuksen keskittymisen olennaisiin asioihin kokee hyväksi alle kolmannes vastaajista.
Mediassakin käyty keskustelu tutkimusrahoituksen leikkauksista on todella huomattu: monessa muussakin kohdassa näkyy, että vastaajat pitävät suomalaisen tieteen toimintaedellytyksiä ja kilpailukykyä huonontuneena. Samoin esimerkiksi aivovuotoa ulkomaille pitää uhkana nyt suurempi osa vastaajista kuin kolme vuotta sitten.
Mutta kaiken kaikkiaan tuli olo, että tieteen puolesta on todella kannattanut meuhkata.
Tiedebarometrin voi lukea Tieteen tiedotus ry:n sivuilta osoitteesta http://www.tieteentiedotus.fi/