Uskonto, lukio-opetuksen pyhä lehmä

Profiilikuva
Tiina Raevaara on filosofian tohtori ja kirjailija.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Lukioiden tuntijakoa ollaan muokkaamassa. Edellisen kerran jako päivitettiin kymmenen vuotta sitten. Uutta tuntijakoa suunnittelee erityinen työryhmä, ja muutosten on tarkoitus tulla käyttöön vuonna 2016.

Muokkaamisen motiivina on “vahvistaa yleissivistystä ja tulevaisuuden vaatimia oppimistaitoja sekä lisätä oppiainerajat ylittävää opiskelua”. Viime kädessä ratkaisun uudesta mallista tekee valtioneuvosto. Politiikkaa on siis pelissä.

Työryhmä on ilmeisesti ollut melko erimielinen, sillä yhden uuden ehdotelman sijaan se on tarjoamassa kolmea vaihtoehtoista mallia, joista hallitus voi mieleisensä valita.

Suurten muutosten esteenä on lukiolaki, jota muuttamaan tarvittaisiin eduskunta. Muutamaan aineeseen ei voi tuntijakosuunnitelmissa juuri koskea, koska niiden pakollisuudesta määrätään laissa.

Siksi ehdotan, että lukiolakia todella muutettaisiin. Nyt nimittäin on niin, että ko. laki määrää lukioissa reaaliaineista pakollisiksi uskonnon tai elämänkatsomustiedon sekä terveystiedon.

Sen sijaan yhdessä työryhmän malleista ehdotetaan valinnaisiksi biologiaa, kemiaa, fysiikkaa, maantiedettä, historiaa, yhteiskuntaoppia, psykologiaa ja filosofiaa. Kaikista näistä aineista ei siis tarvitsisi suorittaa lukiossa yhtään kurssia. Onneksi työryhmän ehdotuksiin kuuluu malli, jossa edelleen pitäisi valita yllämainituista reaaliaineista edes yksi pakollinen kurssi.

Minun on kovin vaikea ymmärtää uskonnon erityiskohtelua muiden reaaliaineiden joukossa. Uskonnon opetusta puolletaan yleensä seuraavilla argumenteilla: 1) ihminen ei ymmärrä muita uskontoja tai maailmankatsomuksia, jos hän ei tunne omaansa, 2) kulttuurin ymmärtämiseksi on välttämätöntä tuntea kristillinen kulttuuriperimä, esimerkiksi Raamatun kertomukset, ja 3) kristinusko on niin olennainen osa suomalaisuutta, että sitä nyt vain on pakko opettaa koulussa.

Itse ajattelen, että lasten jakaminen oman uskonnon ryhmiin pikemminkin lisää erottelua ja eroavaisuuksien etsimistä kuin lisää ymmärrystä. Ja kulttuuria on hyvä ymmärtää (ajattelen jo ihan kirjailijana), mutta eikö asiaan voisi paneutua äidinkielen ja kirjallisuuden sekä taideaineiden tunneilla?

Palaan hieman takaisin: en ole vaatimassa uskonnonopetusta pois kouluista tai lukioista. Mutta minua todella ihmetyttää, että tämän päivän Suomessa olisi mahdollista jättää esimerkiksi historia tai yhteiskuntaoppi kokonaan pois lukiolaisen lukujärjestyksestä, mutta uskonto, tuo pyhä lehmä, ei edes voi saada tällaista uhkaa ylleen.

Voisivatko siis ne, jotka kovaäänisesti puolustavat uskonnonopetusta, käyttää osan energiastaan esimerkiksi juuri historianopetuksen puolustamiseen? Eikö nimenomaan historia ole olennaista nykypäivän, eri ihmisryhmien ja kulttuurien ymmärtämiseen?

Samoin muille “vapaaehtoisuhan” alla oleville reaaliaineille löytyy vaikka kuinka paljon puoltavia argumentteja.

On kummaa, että uskonnonopetuksella on edelleen niin kovin erityinen asema muihin kouluaineisiin nähden.