Uskonnoton henkisyys on arvokasta sekin

Profiilikuva
Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Helsingin Sanomissa oli tänään pitkä ja mielenkiintoinen artikkeli uskontotieteen professori Terhi Utriaisesta. Mielenkiintoisuudesta ja Utriaisen lämpimästä ihmiskäsityksestä huolimatta koin tarvetta älähtää. Älähdän tässä.

Ehkä älähdyshaluni syynä ei kuitenkaan ole varsinaisesti mikään Utriaisen sanoma, vaan ylipäätään tapamme puhua henkisyydestä.

Mitä on henkisyys on? Siitä puhutaan paljon, ja sitä korostetaan jonkinlaisena ihmisen sisäsyntyisenä tarpeena. Henkisyys on keskustelussa hyvän ihmisen merkki. Huono ihminen on pinnallinen.

Harvoin kukaan kuitenkaan määrittelee henkisyyttä. Google tarjoaa henkisyyden selitykseksi vain erilaisia kovin ”henkisiä” sivustoja: on valonpolkua, kasvamista kohti henkeä yms. Wikipedia ei termiä tunne.

Olen päätellyt, että henkisyydellä tarkoitetaan tarvetta rauhoittumiseen, kiireettömyyteen ja kauneuden kokemiseen. Henkinen ihminen korostaa aineettomia arvoja, pyrkii olemaan rakastava ja hyväksyvä. Henkinen ihminen käyttää paljon aikaa ajatteluun ja merkityksen pohtimiseen. Henkinen ihminen näkee elämänsä arvon jossain muussa kuin arjen suorituksissa. Hienoja asioita kaikki.