Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

Uskonnoton henkisyys on arvokasta sekin

Tiina Raevaara
Blogit Tarinoita tieteestä 13.10.2016 11:52

Helsingin Sanomissa oli tänään pitkä ja mielenkiintoinen artikkeli uskontotieteen professori Terhi Utriaisesta. Mielenkiintoisuudesta ja Utriaisen lämpimästä ihmiskäsityksestä huolimatta koin tarvetta älähtää. Älähdän tässä.

Ehkä älähdyshaluni syynä ei kuitenkaan ole varsinaisesti mikään Utriaise…

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu

Tiina Raevaara

Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Keskustelu

En osaa minäkään vetää henkisyyden ja uskonnon välille yhtäläisyysmerkkejä tai ainakaan niin että se poissulkisi muiden henkisyyden. Materialistinen ihminen ostaa lapselleen halloweenasun ja olettaa kaiken olevan nyt hyvin, henkinen ihminen osallistuu lapsensa elämään ja luo tunteita.

Henkisyys tarvitsee kielikuvia, jotka uskonnoissa on valmiina. Lue vaikkapa Eino Leinon Hymyilevä Apollo. Rationalistille se kaikki on vain naurettavaa hömppää.

Ei minusta rationalismi ja henkisyys ole millään tavalla ristiriidassa. Jos menee vaimon kanssa tunnelmoimaan ja auringonlaskua katselemaan merelle se on varmaan aika henkistä, rationaalinen ihminen tsekkaa onko bensaakin ennen lähtöä eikä se vie kokemusta yhtään alemmalle tasolle.

Hyvää pohdiskelua. Olen itsekin usein miettinyt ja ihmetellyt, mitä henkisyys tarkoittaa. En tiedä olenko henkinen, mutta nautin kukkien katselusta ja kasvattamisesta, tuulesta ja auringosta merellä jne. Ja silti koen olevani myös hyvin rationaalinen, teen päätökseni mielestäni järkisyillä, vaikka ei kai kukaan voi toimia ilman tunteita. Maailma ja elämä on ennemmin sekä-että kuin joko-tai.

Näitä luetaan juuri nyt