Tutkimustulos on vaikea ja kallis toistettava

Kun työskentelin vielä tutkijana, olin liimannut laboratoriopäiväkirjani kanteen pilakuvan. Kuvassa hullun tiedemiehen oloinen hahmo huudahtaa alakuloiselle apulaiselleen: “Tietenkään et voi toistaa kokeitani! Siinähän niiden kauneus juuri piilee!”

Pilakuva tuntui osuvalta, koska molekyylibiologiseen tutkimukseen liittyi paljon työvaiheita, joissa mikä tahansa saattoi mennä pieleen tai olla syystä tai toisesta toimimatta. Soluviljelmät eivät suostuneet kasvamaan tai saivat jostain bakteerin kiusakseen, aiemmin hyvin toiminut proteiinintuottomenetelmä ei suostunutkaan toimimaan, pakastin suli sähkökatkon takia ja proteiininäytteet tuhoutuivat, uusi erä reagenssia ei toiminut niin hyvin kuin edellinen ja työvaihe piti toistaa useasti. Syytä epäonnistumiseen ei aina löytynyt.

Kokeiden ja tulosten toistettavuus on tärkeä osa varsinkin luonnontieteellistä tutkimusta. Yksittäinen hullun tiedemiehen kerran saama tulos ei voi riittää. Tutkimus ei saa kertoa sattumasta vaan säännönmukaisuuksista.

Syöpätutkimusta tekevä Mina Bissell kirjoitti äskettäin Naturessa omista toistettavuuskokemuksistaan. Nuoremmat tutkijat saattavat tulla hänen luokseen hämillään ja hiljaisina, pyytävät saada puhua “kahden kesken”, ja paljastavat sitten kuin suurena salaisuutena, etteivät saaneet Bissellin aiempia tutkimuksia toistettua.

Bissell itse ei ole asiasta huolestunut. Hänen laboratoriossaan tehdään monimutkaisia soluviljelykokeita, ja kun epäonnistuneiden kokeiden olosuhteita tarkastellaan ja tarkistetaan, vähitellen, ajan kanssa ongelmat saadaan ratkaistua ja tulokset toistettua.