Maatalous kiritti ihmiset lisääntymään 1600-luvun Suomessa

Profiilikuva
Kirjoittaja Tiina Raevaara on filosofian tohtori ja kirjailija.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Maanviljelyksen ja karjatalouden synty noin 10 000 vuotta sitten vaikutti varsin dramaattisesti ihmiskunnan historiaan.

Innovaatio levisi nopeasti hedelmällisen puolikuun alueelta muualle maailmaan ja muutti olennaisesti ihmisen elintapoja – ei pelkästään sitä, mitä me käytämme ravinnoksemme, vaan kaikkea muutakin: työnjakoa, ihmisyhteisöjen rakennetta, kulttuuria. Moderni yhteiskunta syntyi maanviljelyksen myötä.

Katsoi asiaa mistä mittakaavasta tai mistä kohtaa historiaa tahansa, maanviljelys on ollut avain ihmispopulaation nykyiseen kokoon ja kasvuun. Maanviljelys ei peitonnut perinteisiä elannonhankkimiskeinoja vain tuhansia vuosia sitten, vaan edelleen myös paljon myöhemmin.

Suomalaisten tutkijoiden vastajulkaistut tulokset arvostetussa Proceedings of the Royal Society B -tiedelehdessä valottavat, kuinka maanviljelyksen ja karjankasvatuksen omaksuneet ihmiset veivät 1600-1800-luvuilla elintilan metsästyksellä, kalastuksella ja poronhoidolla eläneiltä saamelaisilta pohjoisen Suomen alueella.

Maataloutta harjoittaneiden ihmisten populaatio kasvoi vuosittain 6,2 prosenttia nopeammin kuin saamelaisilla.

Kasvu liittyi nimenomaan nopeampaan lisääntymiseen: saamelaisilla lapsia syntyi vähemmän ja harvemmin sekä äitiyskuolleisuus oli suurempi.

Suurin epävarmuus tutkimuksessa liittyy kahden ihmisryhmän geneettisiin eroihin: maatalouteen nojaavat suomalaiset olivat geeneiltään eri ryhmää kuin saamelaiset. Tehokkaampi lisääntyminen saattoi siis johtua muistakin eroista kuin elintavoista.

Tutkijat etsivät tietonsa 1600-1800-lukujen kirkonkirjoista. Niiden avulla vertailtiin lähes 3 000 suomalais- ja saamelaisperheen eroja.

Suomalaiset kirkonkirjat, joihin on merkitty muistiin ainakin syntymät, avioliitot ja kuolemat, ovat ennenkin olleet aarre paitsi ihmisen populaatiohistorian, myös ainakin perinnöllisyystieteen tutkijoille.

Tutkimuksessa oli mukana tieteentekijöitä muun muassa Turun ja Oulun yliopistoista. Sen ansiot liittyvät maataloudesta koituneen hyödyn yksityiskohtaiseen osoittamiseen kahden samalla alueella asuneen ihmispopulaation välillä.