Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

Tutkijanaisten ärähdys oli oikeutettua

Tiina Raevaara
Blogit Tarinoita tieteestä 16.6.2015 09:42
Olen mielenkiinnolla seurannut, millaista keskustelua Tim Huntin ympärillä on viime päivät käyty. Tim Hunt on siis brittiläinen lääketieteen nobelisti vuodelta 2001. Viikko sitten hän meni möläyttämään tiedetoimittajien konferenssissa naisten roolista tieteessä, että ”sinä rakastut heihin, he ...

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu

Tiina Raevaara

Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Keskustelu

En jaksa uskoa, tosin Huntia tuntematta, että arvostettu nobelisti olisi vähätellyt naisia vaan todennäköisesti hän oli vain varomaton sanoissaan. Hän pikemminkin saattoi tarkoittaa, että naiset ovat miehiä herkkähipiäisempiä, mitä myös syntynyt kohu tukee.

Naisia tuskin tutkijoina sorsitaan. Nimenomaan tutkijoilla edes äitiyslomien mahdollisuudella ei liene vaikutusta, vaikka näin saattaisi joskus yksityisten työnantajien kohdalla ollakin.

Itse asiassa ainakin joissakin yhteyksissä tutkijanaisia on suosittu miesten kustannuksella. Muun muassa Suomen Akatemiassa on pyritty tasaamaan naisten ja miesten rahoitusmahdollisuuksia, jolloin nainen on saatettu asettaa etusijalle sukupuolen perusteella. Sukupuolikiintiöillä ei olisi syytä tehdä naisista miehiä tasa-arvoisempia millään alalla, sillä perustuslain pitäisi yksinään riittää aidon tasa-arvoisuuden saavuttamiseen.

Naisten ja miesten erot eivät ole pelkästään fyysisiä vaan niitä on myös esimerkiksi aivojen toiminnassa. Se ei merkitse että toinen sukupuoli olisi yleisesti ottaen toista parempi vaan että keskimäärin naisten ja miesten aivojen tiedonkäsittelytavat ovat parhaimmillaan erilaisten tehtävien ratkaisemisessa. Tämä biologinen tosiasia – muiden ohessa – pitäisi hyväksyä ja jättää energian haaskaaminen turhaan tasa-arvohössötykseen.

Kalapuikkoviiksisten professorien toilailuja ja suhteita alaistensa kanssa on yliopåistoilla ollut kautta aikojen. Milloin arvostettu tutkijaprofessori (nainen) päivittää itselleen opsikelijamihenen, milloin arvostettu tutkijaprofessorio (mies) päivittää itselleen opsikelijavaimon – tai sitten vai sattuvat olemaan paljon samoissa konferensseissa reissussa. Jotenkin nuoremman osapuolen tiedeura eteenee suhteen aikana raketin lailla ja julkaisutkin paranevat… sihteen pääytyttyä yliopisto ainakin vaihtuu.

Paljon aikaa yhdessä viettävät ihmiset päätyvät suhteisiin keskenään. Tiede on ihan inhimillistä puuhaa siinä kuin muukin elämä ja kaikkea sattuu ja tapahtuu. Vähän omituisella tavalla sitä on pyritty aina peittelemään ”pyhän tieteen” kaavun alle.

Hunt ilmaisi itseään sosiaalisesti sopimattomalla tavalla, joka saattui vielä sopia hänen aktiiviajoilleen joskus 1970-luvulla. Ei enää. Silti tutkijoiden inhimillisestä käyttäytymisestä pitäisi puhua. Se ehkäisisi ahdistelua ja väärinkäytöksiä.