Tutkijalle apurahan anelu on vielä kauheampaa kuin kirjailijalle
Biologi ja tietokirjailija Tuomas Aivelo pohti blogissaan apuraharumban vaikutuksia tutkijaan: "Huomaan helposti itsestäni kyynistymisen. Jos en ole saanut rahoitusta, apurahan saajien listaa selatessani pohdin, että miten tuokin tuossa on muka minua ennemmin ansainnut rahoituksen. Jos saan kilpaillun rahoituksen, ajattelen, että olen jotenkin onnistunut huijaamaan itselleni rahoituksen monien paljon parempien tutkijoiden nenän edestä. Kun teen tutkimusta, pelkään, että saanko tuloksia, jotka ovat saamani tutkimusrahoituksen arvoisia", Aivelo kirjoittaa.
Myös kirjailijoiden parissa on viime aikoina puhuttu apurahoista ehkäpä tavallista vilkkaammin. Yksi keskustelun herättäjä on ollut Antti Nylénin esseekirja Häviö, jossa Nylén pohtii kirjailijantyön todellisuutta. Hän on ennenkin puhunut taiteilijoiden apurahoituksesta "kerjäämisenä", ja suuri osa kirjailijoista todella kokee apurahojen jatkuvan hakemisen nöyryyttävänä.
