Tutkija: toisinaan sinä tarvitset aktivisteja!
Helsingin Sanomat julkaisi muutama päivä sitten sinänsä mielenkiintoisen jutun kemian tutkimuksesta Helsingin yliopistossa. Jutun kärjeksi oli nostettu se, että maailmaa kannattaa yrittää muuttaa pikemminkin tieteenteolla kuin mielenosoituksilla.
”Elokapinan nuoret, tervetuloa meille!” professori Mikko Ritala lausahtaa jutussa. Kehitystä ei tapahdu, jos sitä ei aktiivisesti olla tekemässä, jutussa haastatellut tutkijat ajattelevat. Maailma tarvitsee vihreän teknologian ratkaisuja, ja niitä kehitellään vaikkapa kemian alla.
Olen tietenkin valtavan monesta seikasta samaa mieltä kuin professori Ritala sekä jutussa haastateltu väitöskirjatutkija Alexander Weiss. Tiede on tärkeää, sen avulla voidaan löytää ratkaisut mahdottomiltakin tuntuviin ongelmiin. Luonnontieteet ovat monessa kohtaa keskeisessä asemassa, ja toisaalta kemia on tieteenala, joka kärsii huonosta näkyvyydestä – tätä olen itsekin monesti voivotellut.
Todellisuus on kuitenkin se, että tieteellinen tieto ei vaikuta kehitykseen niin paljon kuin voisi. Päättäjät eivät huomioi sitä. Uudet teknologiat eivät yleisty, jos vanhoja, vahingollisia teknologioita tuetaan poliittisista syistä. Luontoa ei onnistuta suojelemaan, jos tutkijoiden suosituksia ei haluta noudattaa.
Viime viikolla Suomen hallitus teki päätöksen, että vanhojen metsien kriteerit rakennetaan niin utopistisiksi, ettei niiden mukaisia vanhoja metsiä Suomessa juurikaan ole eikä suojelua siis tarvita. Tässä päätöksessä todella käveltiin tieteellisen tiedon yli.
Tänään uutisissa puolestaan kerrottiin perustuslakivaliokunnan “käännytyslakia” koskevasta lausunnosta. Valiokunta kuuli asiassa 18 oikeustieteilijää, jotka kaikki suhtautuivat lakimuutokseen varsin kriittisesti ja pitivät sitä ihmisoikeusvelvoitteiden vastaisena. Valiokunnan lausunto puoltaa silti muutoksen viemistä eteenpäin.
Mihin tarvitsemme aina vain lisää tieteentekijöitä, jos tiede ei kuitenkaan vaikuta maailmaan? On selvää, ettei pelkkä tutkimus riitä maailman muuttamiseen. Tarvitaan myös poliittista painetta, asioiden nostamista julkisuuteen ja kriittiseen keskusteluun sekä julkista vastuunkantoa.
Toisinaan tarvitaan myös mielenosoittajia.