Blogit

Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

Tutkija meni telkkariin, toimittaja syytti valehtelusta

Blogit Tarinoita tieteestä 19.7.2018 17:39
Tiina Raevaara
Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Selasin myöhään illalla twitteriä, ja silmiini osui tuohtunut purkaus, jollaisia twitter on varmaan täynnä. Purkautuja väitti Kymmenen uutisissa haastateltua Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkijaa Seppo Knuuttilaa valehtelijaksi ja tämän esittämiä väitteitä huuhaaksi.

Tviitti kuului näin: 

10 uutisissa ympäristö”tutkija” Seppo Knuuttila leimasi suomalaisten lihansyönnin Itämeren sinileväongelman syyksi. #huuhaa #höpöhöpö #vihreävalhe

Knuuttila oli ollut lähetyksessä kertomassa Itämeren sinileväilmiön taustoista ja kertonut siinä yhteydessä, millä tavoin keskivertosuomalainen rasittaa Itämerta. MTV:n oikein asiallisen uutisen voi lukea tästä linkistä

Erityistä tapauksessa oli se, että viestin kirjoittaja ilmoittaa twitterissä olevansa töissä toimittajana samaisessa Kymmenen uutisten toimituksessa.

Minusta on olemassa ongelma, jos tieteentekijä pyydetään asiantuntijaksi mediaan, ja asiaton kommentointi käynnistyy heti haastattelun jälkeen jo kyseisen toimituksen oman edustajan näppäimistöstä.

Tapauksessa tiivistyvät suorastaan surkuhupaisalla tavalla ne kokemukset ja pelot, joita tieteentekijöillä mediajulkisuudesta on.

Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan vuonna 2015 teettämässä kyselyssä ilmeni, että osa tutkijoista saa runsaastikin häiritsevää palautetta, ja samoin osa tutkijoista on sen takia rajoittanut esiintymistään mediassa. Tieteenala ja tutkimuksen aihe vaikuttaa varmastikin palautteen laatuun ja määrään.

Toimittajat, tutkijat ja vaikkapa taiteilijat ovat kaikki riippuvaisia sananvapaudesta, ja jotenkin (ehkä liian naiivisti) toivoisin, että nuo ammattiryhmät osaisivat käyttää sananvapauttaan vastuullisella tavalla edes jonkinlaisen solidaarisuuden merkeissä.

Toimittajalla on  tietenkin vapaus olla eri mieltä oman toimituksensa julkaisemien uutisten kanssa. Oman toimituksen uutisen haukkuminen huuhaaksi vetää silti mattoa alta paitsi haastatellulta asiantuntijalta, myös toimittajan omilta kollegoilta.

Tapaus mietityttää kaikkein eniten kuitenkin tieteentekijän kannalta. Olen itse kierrellyt puhumassa tutkijoille ja opiskelijoille median kanssa toimimisesta ja tiedeviestinnästä sosiaalisessa mediassa. Olen siten nähnyt, millaiset asiat tieteentekijöitä aiheessa epäilyttävät.  

Varsinkin nuoria tutkijoita mediaesiintymiset saattavat pelottaa. Heitä pelottaa se palaute, jota esiintyminen saattaa poikia: kiihkoilevat someviestit, vihaposti ja suoranaiset uhkaukset, julkisesti räimiminen verkon keskustelupalstoilla ja vaikkapa siellä twitterissä. Tutkija on uutisessa nimellään ja usein myös kasvoillaan, toimittaja ei aina edes nimellään.

Tutkijoita pelottaa myös se, että toimittajat yksinkertaistavat tai kärjistävät heidän sanomisiaan.

Seppo Knuuttilan kaltaiset konkarit ovat ehkä jo tottuneet moneen, mutta nuoret tutkijat eivät – eikä minusta tarvitsekaan. Silti on harmi, jos osa ei koskaan uskaltaudu kertomaan tutkimuksestaan julkisuuteen. Tiedekin on moniäänistä, näkemyksiä ja selitysmalleja voi olla useita, ja on nähty, että media suosii muutenkin aina samoja asiantuntijoita.

Tieteentekijän näkökulmasta asiantuntijana toimiminen mediassa on aikaa vievää lisätyötä. Siitä ei makseta palkkiota, ja sitä tehdään joko työajalla, jolloin se on pois tutkimustyöstä, tai omalla vapaa-ajalla. Se vaatii usein valmistautumista, eikä ”palkkioksi” tuleva näkyvyys hyödytä tutkijaa kuin rajatapauksissa. Silti yliopistotkin kannustavat tutkijoitaan suuren yleisön eteen.

Kuka tieteentekijä kuitenkaan viitsii lähteä haastateltavaksi, jos ensimmäinen valehtelijaksi haukkuja löytyy jo haastattelun tehneestä toimituksesta?

Toimittajien ja tutkijoiden yhteistyö vaatii ennakkoluulojen purkamista, mutta ennen kaikkea toisen ammattiryhmän arvostusta ja asiallista kohtelua.

*

P.S. Surullista on sekin, että kansanedustaja Sirkka-Liisa Anttila oli jakanut toimittajan purkauksen twitterissä sellaisenaan. Tieteenvastaiselle älämölölle löytyy uskollista yleisöä aina politiikan huipulta saakka.