Tunnistettiinko sarjamurhaaja epäeettisin keinoin?

Yhdysvalloissa saatiin viimein kiinni vuosikymmeniä kauhua herättänyt sarjamurhaaja ja -raiskaaja. Yövaanija- ja Golden State -tappajana tunnettu murhaaja oli 1970-luvun puolivälistä alkaen surmannut ainakin kaksitoista ihmistä ja raiskannut vähintään viisikymmentä. Hän tunkeutui uhrinsa asuntoon ja saattoi pakottaa tämän puolison seuraamaan raiskausta. Lopulta hän saattoi ampua tai hakata molemmat uhrinsa kuoliaaksi.

Kaliforniassa toiminut murhaaja seuraili uhrejaan pitkään ja otti selvää näiden päivärytmistä. Hän piti joskus uhrinsa sidottuina tuntikausien ajan, raiskasi nämä toistuvasti ja siinä välissä kävi syömässä keittiössä. Rikokset tiettävästi loppuivat vuonna 1986, ja loppumista oli edeltänyt niiden muuttuminen aiempaa raaemmiksi.

Yhdysvaltojen Sacramentossa pidätettiin muutama päivä sitten 72-vuotias entinen poliisi James DeAngelo. Toistaiseksi todisteita on löytynyt sen verran, että häntä voidaan epäillä kahdesta murhasta. Suomessa sarjamurhaajakandidaatin pidätyksestä ovat uutisoineet ainakin Ilta-Sanomat, Helsingin Sanomat ja Yle.

Yhdysvalloissa on nyt herännyt keskustelua tavasta, jolla sarjamurhaaja tunnistettiin. Esimerkiksi New York Times on kirjoittanut siitä, ja keskustelun soisi leviävän vaikkapa meille saakka. Se tuo nimittäin yhden näkökulman lisää geenitietoa ja tietosuojaa koskevaan keskusteluun.

James DeAngelo saatiin kiinni dna-näytteen avulla, joka oli otettu talteen vuonna 1980 tehdyn murhan tapahtumapaikalta. Dna:n avulla tunnistetaan rikollisia yleensä niin, että rikostutkijoilla on tietopankeissaan valmiiksi käytettävissä henkilön dna-tunniste, johon uutta näytettä verrataan.