Tunnin juna ei nopeuta matkustamista
Petteri Orpon hallitusohjelmassa on mukana Turun ja Helsingin välisen ”tunnin junan” toteuttaminen.
Onko hankkeessa järkeä?
Menin viime syksynä junalla Keravalta Turkuun pitämään puolen tunnin luennon. Edestakaiseen reissuun kului seitsemän tuntia. Näin matka taittui:
Ensin Keravalta Pasilaan 17 minuuttia. Sitten 20 minuuttia Turun junan odotusta.
Pasilasta Turkuun Kupittaan asemalle kesti tunti ja 50 minuuttia. Vuoroja kulki tuohon aikaan kerran tunnissa, joten jouduin menemään junalla, joka oli perillä jo 50 minuuttia ennen luentoni alkua – paikka sinänsä oli aivan aseman vierellä.
Sama homma lähtiessä: luennon jälkeen sain odotella junaa 45 minuuttia. Sitten taas 1 h 50 min junassa istumista, 20 minuuttia Pasilan asemalla odottelua, ja lopulta 17 minuutissa varmaankin R-junan kyydissä Keravalle.
Minua ei häirinnyt IC-junan osuus matkasta. Penkit olivat mukavat, junasta saa kahvia, ja saan aina tehtyä hyvin töitä junassa.
Minua harmittivat pitkät odotusajat. Reissu oli täynnä turhauttavaa tyhjäkäyntiä asemilla, aikaa, jota on vaikea käyttää mihinkään tähdelliseen, paitsi ehkä kirjan lukemiseen. (Kupittaalla oli tosin kovin vähän istumapaikkoja tarjolla.) Puolen tunnin luennon pitämiseksi seitsemän tunnin kokonaisaika on kovin tehoton, jos siitä 2 tuntia 15 minuuttia kuluu asemilla odotteluun. Mieluummin olisin istunut senkin ajan junassa töihini keskittyen.
Pointtini on siis tämä: junalla liikkumisen nopeuteen ei vaikuta ollenkaan pelkästään se, kuinka nopeasti juna kulkee suuresta kaupungista A suureen kaupunkiin B. Ihmiset eivät halua siirtyä yleisesti paikasta toiseen, vaan heidän täytyy olla perillä johonkin tiettyyn aikaan. He eivät aina liioin asu junan lähtöpaikan vierellä, vaan joutuvat siirtymään sinne muualta.
On siis ratkaisevaa, kuinka usein junia kulkee ja kuinka paljon on sopivia vaihtoyhteyksiä. Minun reissuani olisi huomattavasti nopeuttanut se, että Helsingistä Turkuun liikennöisiin kahdesti tunnissa – ja tietenkin myös se, että Keravan ja Pasilan välillä kulkisi enemmän nopeita vuoroja tai ne olisi sovitettu paremmin Turun junan aikatauluun (hitaampia vuoroja kyseisellä välillä kulkee kiitettävän paljon).
Siksi puheet tunnin junasta Helsingin ja Turun välillä tuntuvat kummallisilta. Paljon useamman ihmisen matkustusta nopeutettaisiin tiuhemmalla vuorovälillä ja paremmilla vaihtoyhteyksillä. Kyllä, tiedän, että nekin vievät resursseja: VR tarvitsee ehkä lisää kalustoa, ja Turun ja Helsingin välinen rataosuus kunnostusta ja ohituspaikkojen rakentamista.
Pienemmällä ympäristöhaitalla siinä kuitenkin päästäisiin kuin siinä tapauksessa, että nykyiset tunnin junan suunnitelmat viedään maaliinsa.
Kysehän ei liioin ole ”tunnin” junasta, sillä nopeimmillaan Helsingin päärautatieaseman ja Turun aseman välinen matka taittuisi 78 minuutissa – mutta tällöinkin nopea vuoro olisi tarjolla vain harvoille, koska väliasemilla ei silloin pysähdeltäisi. Monen matka-aika päinvastoin kasvaisi.
Junamatkustamisen mukavuuta Suomessa vähentää jatkuvasti sekin, että asemarakennusten aukioloaikoja kavennetaan, istumapaikkoja ei ehkä ole lainkaan, asemarakennusten (jos sellaisia edes on) WC:t ovat kamalia eikä kahviloita ole.
Vaikka juna on pääsääntöisesti ilmastoystävällinen kulkupeli, uuden radan rakentamisen hiilijalanjälki on kovin mittava. Ratahanke edistää myös luontokatoa: Suomen Luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri listasi pari vuotta sitten, millaisten arvokkaiden luontokohteiden yli rata kulkisi.
Miksi niin kovin usein halutaan luoda tehokkuutta rakentamalla massiivisesti jotain uutta – sen sijaan, että tehostettaisiin jo olemassa olevan käyttöä?