Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

Tulevaisuuden tohtori ei enää väittele

Tiina Raevaara
Blogit Tarinoita tieteestä 15.11.2013 17:39

Sain käsiini luonnoksen Valtioneuvoston asetuksesta ”yliopistojen tutkinnoista annetun valtioneuvoston asetuksen” muuttamiseksi sekä Opetus- ja kulttuuriministeriön muistion aiheesta.

Byrokraattikieltä, mutta suomeksi sanottuna korkeakoulututkintoihin, myös tohtorintutkintoon, kaavaillaan siis muutoksia. Yliopistot halutaan aiempaa itsenäisemmiksi, mikä on lähtökohtaisesti hyvä asia.

Hyvä asia se ei ole silloin, kun opetuksen ja tutkintojen laadusta ryhdytään tinkimään. Tutkintojen laatuvaatimuksista on pakko pitää kiinni yleisellä, lainsäädännöllisellä tasolla. Korkeakoulujen autonomia ei saa tarkoittaa sitä, että mitä tahansa tarjotaan tutkintoina.

Huolestuin hieman luonnoksen kohdasta, jossa puhuttiin tohtorin tutkintoon kaavailluista muutoksista. Tässä OKM:n muistion kohta, jossa kerrotaan nykyisestä asetuksesta:

Tohtorin tutkinnon jatkokoulutukseen otetun opiskelijan tulee suorittaa jatkokoulutuksen opinnot, osoittaa tutkimusalallaan itsenäistä ja kriittistä ajattelua sekä laatia väitöskirja ja puolustaa sitä julkisesti. Kuvataidealalla, musiikin alalla, taideteollisella alalla ja teatteri- ja tanssialalla jatkokoulutukseen otettu opiskelija voi väitöskirjan laatimisen sijaan antaa yliopiston määräämät julkiset opin- ja taidonnäytteet.

Nykyisessä mallissa tohtoriksi haluava tarvitsee siis väitöskirjan, jonka taiteen tohtoritutkinnossa on voinut korvata ”taiteellisella opin- tai taidonnäytteellä”. Esimerkiksi Sibelius-akatemiassa kyseinen suoritus määritellään näin: ”Konserteista koostuvan taiteellisen opin- ja taidonnäytteen tulee laajuudeltaan vastata – – vähintään viittä konserttiohjelmaa. Niiden tulee muodostaa taiteellinen kokonaisuus.”

Taidealoille tällainen ”poikkeama” väitöskirjasta on ollut tarkoituksenmukainen. On helppo keksiä argumentteja sen puolesta.

Nyt yliopistojen yksilöllisyyttä halutaan laajentaa taidealoilta tiedealoille. OKM:n muistiossa sanotaan seuraavasti:

Opinnäytteen muotoa koskeva säännös ehdotetaan muutettavaksi siten, että se korostaisi yliopiston oikeutta päättää opinnäytteen muodosta. Jatkokoulutukseen otetun opiskelijan tulisi ehdotettavan säännöksen mukaan laatia väitöskirja ja puolustaa julkisesti taikka antaa yliopiston määräämät julkiset opin- ja taidonnäytteet.”

Jos kaavailut toteutuvat, yhtenäiset tohtorintutkinnon vaatimukset siis poistuvat väitöskirjan osalta, ja kukin korkeakoulu voi määrittää itse, millaiset ”opin- ja taidonnäytteet” tohtoriksi oikeuttavat.


Opetus- ja kulttuuriministeriö on pyytänyt eri tahoilta lausuntoja muutosluonnoksesta. Minulta ei ole sellaista pyydetty, mutta annan sen pyytämättäkin:

Arvoisa OKM,

Luonnoksenne kuulostaa typerältä. Suomalaisen korkeakoulutuksen voima on ollut nimenomaan yhtenäisessä laadussa. Tohtori on tohtori, tuli hän mistä suomalaisesta yliopistosta tahansa.

Yhtenäisten kriteerien alasajo johtaa väistämättä korkeakoulujen eriarvoistumiseen ja erilaistumiseen. Syntyvät tieteenalakohtaiset erot vaikeuttaisivat myös alojen keskinäistä vertailua.

Väitöskirjapakon poistaminen olisi huononnus suomalaiselle koulutusjärjestelmälle. Tohtorintutkintotarjonta muuttuisi rönsyileväksi ja monenkirjavaksi.

Suomalaisen tohtorintutkinnon käyttökelpoisuus, vertailtavuus sekä arvostus laskisivat väistämättä.

Tiina Raevaara

Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Keskustelu

”Tohtorintutkinto pätevöittää ennen kaikkea tutkimustoiminnan vaativiin asiantuntija- ja esimiestehtäviin.”
”Valtaosa tohtoreista työskentelee julkisella sektorilla, vaikka yritysten osuus Suomen tutkimuspanoksesta on noin 70 %. Tohtoreiden osuus yritysten tutkimushenkilöstöstä onkin vain 3 %.”
Wikipedia

Meikäläiselle tavalliselle kaduntallaajalle ylipäätään tohtorintutkinto esiintyy jonkinlaisena rikkiviisastelujärjestelmänä.
Mitä merkitystä on esimerkiksi vuosia valmistellulla tohtorinväitöstyöllä, jossa päädytään sellaiseen johtopäätökseen, että liikennemelu talon kadunpuolella on korkeampi, kuin pihan puolella?
Senhän tietää Erkkikin korvakuulolla.

Yrityksien varassa Suomi elää, mutta tuon 3% valossa näyttää siltä, että ylivoimaisesti suurin osa tohtoreista istuu byrokratian sokkeloissa. Tekemässä mitä?
Erityisesti taiteen eri alojen tohtorit saavat meikäläisen hämääntymään.
Kuinka abstraktia taidetta, ja sen tuottamia elämyksiä voi ja kannattaa tutkia, kun jokaisella ne ovat omanlaisiaan?

Olin joku vuosi sitten hyvän ystäväni varjokaronkassa. Ystäväni asetti asiat mielestäni hyvin mittasunhteisiin toteamalla että nykyään vuosittain oppilaitoksista valmistuu enemmän tekniikan tohtoreita kuin 70-luvulla diplomi-insinöörejä.

Tohtoreita ja tohtorikoulutusta väheksymättä: Kuka tarvitsee näin suurta määrää eri tieteenalojen tohtoreita ja kenen etuja ajaa koulutusmäärien kasvattaminen?

Tutkintoinflaatio on jo ihan konkreettinen tosiasia. Karrikoidusti sanottuna kaupan kassallekaan ei enää pääse ilman maisterin papereita. Akateeminen työttömyys on jatkuvassa nousussa ja kahden, jopa kolmen tutkinnon suorittaneet eivät ole enää mitään harvinaisuuksia kortistossakaan.

Kenen etua ajaa se, että ihmiset käytännössä pakotetaan pitkään ja kalliiseen akateemiseen koulutusputkeen jonka päässä ”palkintona” on duuni jonka sisältönä on sarja yksinkertaisia rutiinitehtäviä joista suoriutumiseen riittää maalaisjärki ja parin tunnin perehdytys?

Herranen aika,

Jos näin ruvetaan laatuvaatimuksia nakertamaan, niin emme enää pysty tuottamaan Himasen tasoista tieteen eturintamalla etenevää tutkimusta.

Tohtorinväitöksissä on nykyisellään mm. se hyvä puoli, että näissä tilaisuuksissa yleensä tapahtuu eri korkeakoulujen välinen ja usein jopa kansainvälinen ristikontrolli. Tämä laadunvarmistus toimii jo ennaltaehkäisevänä: aivan surkeita väittärikäsikirjoituksia harvoin tarjotaan.
Nykyinen menetelmä esitarkistuksineen ja julkisine väitöstilaisuuksineen on osittautunut toimivaksi ja järkeväksi menetelmäksi. Tämä toiminta jatkukoon – en näe mitään aihetta rikkoa toimivaa systeemiä.

Kokonaan eri juttu on tarvittava tohtorien määrä ja alakohtainen jakautuma. Tähän säätelyyn on käytettävä muita keinoja kuin tutkinnon loppuvaiheen (väittelyn) muuttamista. Eikä tuo kaavailtu muutos tähän mitään auttaisikaan. Ehkä pikemminkin päinvastoin, kun jotkut korkeakoulut mahdollisesti alkaisivat alentaa tohtorin vaatimustasoa. Tämä lisäisi tohtoreiden (tai ns. ”tohtoreiden”) tuotantoa joillain sattumanvaraisilla aloilla.

Jotenkin tulee mieleen, että nykyisinkin voi USAsta ostaa tohtorin paperit ilman vaivalloisia opintoja. Muuan etäinen tuttuni teki niin (!). Jostain syystä korkeakoulu, jossa hän työskenteli, ei ollut kovin iloinen tästä!

@Jorma: ”Väitöstilaisuuksissa ei ole teatterin sääntöjen mukaan edes soveliasta väitellä.”

Paitsi jos satut olemaan Oulussa ja onnistut lähes väittelemään taikavarputieteen tohtoriksi

Taidealoille pitäisi tieteestä lainattujen tutkintonimikkeiden tilalle säätää taiteisiin paremmin soveltuvat tutkintonimikkeet, ovathan tiedeyliopistojen tutkintonimikkeet vanhastaan nimetty ”oppiarvoiksi”, jotka siis ilmentävät kantajansa oppineisuuden tasoa. Taiteissa kuitenkin on kyse ko. taiteenalalla osoitetuista luovista kyvyistä, ei niinkään oppineisuudesta. Siksipä ilmainen ehdotus: maisterin arvo korvattakoon diplomi- arvoilla, siis esim. diplomilaulaja, dplominäyttelijä jne. Ylemmän tason taituruutta (nyk. tohtori) voisi ilmentää etuliite mestari- , siis vastaavasti: mestarilaulaja, mestarinäyttelijä jne.

Suomalainen tohtori-titteli / -arvo väittelyineen on oma lajinsa. Saksalaisessa järjestelmässä tohtoriksi valmistutaan yliopiston normaalein tutkintomenetelmin – kuten maisteriksikin. En edes viitsi puhua anglosaksisten maiden tohtoreista.

Eiköhän jokaisessa maassa ole hyviä ja huonoja tohtoreita järjestelmästä riippumatta. Tunnen useamman suomalaisen tohtorin ja enkä olisi niin kovin varma joidenkin tieteellisestä kompetenssista. Tai toisten samalla alla toimivien heitä kohtaan tuntemasta arvostuksesta.

Rahavaikeuksissa oleva ylioipisto ja sen laitos saadakseen fyrkkaa alkaa tehtailuttamaan väikkäreitä sellaisilla harjoitelmilla, joita ennen kutsuttiin aineiksi. Keposin perustein nykyään väsätään väikkäreitä että ihan huh,huh.

Suomalaista ajattelua ja keskustelua rajoittaa se tosiasia että meillä on aktiivisessa käytössämme tieteelle ainoastaan yksi kuvaava sana: Tiede.

Anglosaksisessa maailmassa ”science” ja ”art” erotetaan tarkasti toisistaan ja sama ero olisi hyvä tehdä suomessakin.

Jos mennään oikein fundamentalistisille linjoille niin ainoastaan luonnontieteet ovat tieteitä ja kaikki muu paskanpuhumista.

Kautta koko koulutusjärjestelmämme vaatimustasoa pikku hiljaa lasketaan, jolloin tuotos näennäisesti kasvaa. Mikäli korkeakoulut saisivat itse päättää tohtorintutkinnon kriteereistä, inflaatio kiihtyisi entisestään. Nykyinen osittain tutkintojen määrään, perustuva rahoitus ei muuhun voi johtaa. Jo tällä hetkellä tulostavoitteiden vuoksi valmistuu paljon tohtoreita, joilla ei enää ole perinteistä oman alansa hyvää hallintaa vaan osa väitöskirjoista on heikkotasoisia tai jopa kelvottomia. Ei ole enää ollenkaan tavatonta, että ne eivät olennaisilta osiltaan ole edes väittelijän itsensä tuotteita. Itse sanoisin jyrkän ein, sille että ministeriökin omalta osaltaan edistäisi korkeakoulujen näennäistuottavuutta. Sen sijaan pitäisi nähdä vakavaa huolta laadun rapautumisen pysäyttämisestä.

Niin ja jos mennään oikein oikein fundalistisille linjoille niin ainoa oikea ”tiede” on filosofia ,jota valitettavasti ollaan vähitellen lakkauttamasta kaikista Suomen ”yliopistoista” ,niin sanottuna paskanpuhumisena. Mutta Suomen yliopistothan eivät ole mitään tiedeyliopistoja, eivät ole koskaan olleet ,vaan lähinnä ammattikouluihin rinnastettavia virkamieskouluja. Ikävää mutta totta. No on siellä muutamia poikkeuksia , joista kansainvälisestikin jotain tiedetään ; Von wright, Westermarck, Himanen, Palotie, Agricola, Kaila ja varmasti muutamia arvostettuja tietotekniikan tyyppejä mutta kovin harvassa ovat ns.”huipputiedemiehet”

Ja mitä tulee tähän artikkeliin, niin Suomenkin yliopistot ovat jo niin rahan läpitunkemia että komppaan Kalevista.

Kalevis:

Olet aivan oikeassa. Nykyinen rahoitusmalli on hitaasti etenevä katastrofi, joka osoittaa että historiaa tuntemattomat toistelevat vanhoja virheitä.

Olen melko varma, että maisterien ja tohtorien taso alkaisi kohota jos nykyrahoitusmallista poistettaisiin tämä rimanalituskannustin.

neokant: Kun noin tarkkaan näyt tuntevan tieteen kenttää, viitsisitkö sivistää ja kertoa pari-kolme tutkimustulosta filosofian alalta vaikkapa viimeiseltä kahdeltakymmeneltä vuodelta.

Suomalaiseen tohtori-institutioon liittyy kieltämättä kaikenlaista koomista ja totaalisen turhaa. Väitöstilaisuuteen liittyvä pönötys ja juhlapuku päällä joutavien puheiden kuuntelu puoliltaöin kahvia odotellessa joutaisi jäädä osakuntajuhliin pukuleikeistä nauttiville. Väitöstilaisuuksissakin on liikaa sopupelin makua, niissä voisi ihan oikeasti mennä vähän reippaammalla linjalla. Ei se ole katastrofi, että väittelijän tiedon rajat tulevat vastaan.

Näiltä osin en jää kaipaamaan, jos jotain katoaa. Kolikon toinen puoli on kuitenkin se, että väitösten julkinen puolustaminen takaa edes vähän edes jonkinlaista tasoa suomalaisille tohtoreille. Lisäksi se tuo myös näkyvyyttä yliopistoissa tehtävälle tutkimukselle.

Jo nyt ongelmana on hieman se, että yliopistojen väliset erot väitöskirjojen vaatimustasoissa heittelevät. Yletön tohtoritehtailu vielä pahentaa ilmiötä rutkasti. Täällä esitetty kommentti esimerkiksi diplomi-insinöörien ja tekniikan tohtorien historiallisista lukumääristä pitää valitettavasti paikkansa, eikä ala ole ainoa.

Taideala on asia erikseen. Olen tutustunut lähinnä SibA:n taiteellisiin tohtorikuvioihin. Saamani käsityksen mukaan siellä taiteelliset kriteerit ovat suhteellisen kovia, tiedemaailmassa selviää tohtoriksi vähemmällä lahjakuudella ja uurastuksella. Kokonaan toinen juttu on se, että MuT on tutkintona varsin vähän käyttökelpoinen oikein missään.

Taiteiden keskinäinen vertailtavuus on kuitenkin heikkoa, joten muista aloista en uskalla sanoa mitään. Nelimarkan tapaus tietysti oli vähän omansa, siinä väittely käytiin väitöstilaisuuden jälkeen.

OhiLukija: Väitöstilaisuuteen liittyy kaikkea koomista ja turhaa. Suurin osa siitä on kuitenkin vapaaehtoista. Mainitsemaasi karonkkaa ei tarvitse järjestää laisinkaan, jollei halua.

Eiköhän tämänkin muutoksen pontimena ole ohjata akateemista tutkimusta poliittisesti korrektiin suuntaan. Aika korrekteja ovat tulokset kylläkin jo nyt, esim. toiseustutkimuksen aloilla.

Mielestäni jokaisella Suomessa asuvalla, siis myös maahanmuuttajalla, tulisi olla oikeus ilmoittautua tohtoriksi. Ehdoksi tulisi kuitenkin asettaa, että edunsaaja kirjauttaa yliopiston matrikkeliin oman osaamisalueensa sellaisena kuin hän sen itse kokee, ja maksaa leimaveron, jonka määrän valtioneuvosto vahvistaa vuosittain.

Vielä täydentävä kommentti: olen itse ollut mukana useamman kerran tilanteissa, joissa joko väitöskirjan käsikirjoitus on torpattu kokonaan tai siihen on vaadittu runsaastikin muutoksia. Tämä tapahtuu joskus ennen virallista esitarkistusta, joskus esitarkistusvaiheessa ja – kuten täälläkin on viitattu – olen nähnyt myös väitöstilaisuuden jälkeen tapahtuvaa kriittistä arviointia. Tämä viimeinenhän tapahtuu korkeakoulun/yliopiston toimesta väitöstilaisuuden jälkeen. Missä tahansa vaiheessa väitöskirja voidaan aidosti hylätä ja näin on myös tapahtunut. Julkisuuteen näistä päätyy yleensä vain tuo viimeisen vaiheen hylkäys, joka on – onneksi – aika harvinainen tapahtuma.

En lainkaan – kokemukseni perusteella – allekirjoita väitettä, että väitöstilaisuus on vain muodollisuus. Tosin se saattaa siltä näyttää, varsinkin jos kyseessä on hyvä tai erinomainen väitöskirja. Tällöin vastaväittäjätkin saattavat enemmän keskittyä ihastelemaan saavutettuja tuloksia. Tästäkin on kokemusta. Normaalissa väitöstilaisuudessa käydään läpi sekä työn ansiot että puutteet – usein aika tarkastikin.

Edesvastuuton asetus!

Suomalaisten tohtoreiden taso alkoi laskea siitä hetkestä lähtien, kun annetiin kaikkein armollisin ”asetus”, jonka mukaan laitoksille jaettiin määrärahoja ns. KOTA-pisteiden mukaan. Näitä pisteitä kertyi suoritettujen tutkintojen määrän, ei laadun, myötä.

Kun tiedetään, miten armoton kamppailu korkeakoulualalla vallitsee laitosten rahoista, ei liene vaikea oivaltaa, mihin tämä määrä vs. laatu -asetelma on johtanut.

Tuskin ainakaan tason nousuun, eikä edes entisen säilymiseen.

Sääli Suomen mainetta korkeatasoisen ”oppineisuuden” maana!

”ihmine kirjoitti:

Herranen aika,

Jos näin ruvetaan laatuvaatimuksia nakertamaan, niin emme enää pysty tuottamaan Himasen tasoista tieteen eturintamalla etenevää tutkimusta.”

Toivottavasti olen oikeassa, kun ymmärrän tämän viiltävän syväksi ironiaksi…

”neokant kirjoitti:

– – ainoa oikea ”tiede” on filosofia ,jota valitettavasti ollaan vähitellen lakkauttamasta kaikista Suomen ”yliopistoista” ,niin sanottuna paskanpuhumisena.- – No on siellä muutamia poikkeuksia , joista kansainvälisestikin jotain tiedetään ; Von wright, Westermarck, Himanen, Palotie, Agricola, Kaila –”

Samaa mieltä, PAITSI että toivottavasti et laske tähän ”tiedettävyyteen” kuuluvan myös ”korkeatasoisuutta” – siinä tapauksessa näet eräs H-kirjaimella alkava nimi ei lainkaan kuulu joukkoon.

On sanoin kuvaamattoman ja tavattoman väärin ja jopa loukkavaa aitofilosofiaa kohtaan kutsua jatkuvasti vaan tätä H:ta ”filosofiksi” – sillä sellainen hän EI ole!

Näitä luetaan juuri nyt