Blogit

Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

Tulevaisuuden tohtori ei enää väittele

Blogit Tarinoita tieteestä 15.11.2013 17:39
Tiina Raevaara
Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Sain käsiini luonnoksen Valtioneuvoston asetuksesta ”yliopistojen tutkinnoista annetun valtioneuvoston asetuksen” muuttamiseksi sekä Opetus- ja kulttuuriministeriön muistion aiheesta.

Byrokraattikieltä, mutta suomeksi sanottuna korkeakoulututkintoihin, myös tohtorintutkintoon, kaavaillaan siis muutoksia. Yliopistot halutaan aiempaa itsenäisemmiksi, mikä on lähtökohtaisesti hyvä asia.

Hyvä asia se ei ole silloin, kun opetuksen ja tutkintojen laadusta ryhdytään tinkimään. Tutkintojen laatuvaatimuksista on pakko pitää kiinni yleisellä, lainsäädännöllisellä tasolla. Korkeakoulujen autonomia ei saa tarkoittaa sitä, että mitä tahansa tarjotaan tutkintoina.

Huolestuin hieman luonnoksen kohdasta, jossa puhuttiin tohtorin tutkintoon kaavailluista muutoksista. Tässä OKM:n muistion kohta, jossa kerrotaan nykyisestä asetuksesta:

Tohtorin tutkinnon jatkokoulutukseen otetun opiskelijan tulee suorittaa jatkokoulutuksen opinnot, osoittaa tutkimusalallaan itsenäistä ja kriittistä ajattelua sekä laatia väitöskirja ja puolustaa sitä julkisesti. Kuvataidealalla, musiikin alalla, taideteollisella alalla ja teatteri- ja tanssialalla jatkokoulutukseen otettu opiskelija voi väitöskirjan laatimisen sijaan antaa yliopiston määräämät julkiset opin- ja taidonnäytteet.

Nykyisessä mallissa tohtoriksi haluava tarvitsee siis väitöskirjan, jonka taiteen tohtoritutkinnossa on voinut korvata ”taiteellisella opin- tai taidonnäytteellä”. Esimerkiksi Sibelius-akatemiassa kyseinen suoritus määritellään näin: ”Konserteista koostuvan taiteellisen opin- ja taidonnäytteen tulee laajuudeltaan vastata – – vähintään viittä konserttiohjelmaa. Niiden tulee muodostaa taiteellinen kokonaisuus.”

Taidealoille tällainen ”poikkeama” väitöskirjasta on ollut tarkoituksenmukainen. On helppo keksiä argumentteja sen puolesta.

Nyt yliopistojen yksilöllisyyttä halutaan laajentaa taidealoilta tiedealoille. OKM:n muistiossa sanotaan seuraavasti:

Opinnäytteen muotoa koskeva säännös ehdotetaan muutettavaksi siten, että se korostaisi yliopiston oikeutta päättää opinnäytteen muodosta. Jatkokoulutukseen otetun opiskelijan tulisi ehdotettavan säännöksen mukaan laatia väitöskirja ja puolustaa julkisesti taikka antaa yliopiston määräämät julkiset opin- ja taidonnäytteet.”

Jos kaavailut toteutuvat, yhtenäiset tohtorintutkinnon vaatimukset siis poistuvat väitöskirjan osalta, ja kukin korkeakoulu voi määrittää itse, millaiset ”opin- ja taidonnäytteet” tohtoriksi oikeuttavat.


Opetus- ja kulttuuriministeriö on pyytänyt eri tahoilta lausuntoja muutosluonnoksesta. Minulta ei ole sellaista pyydetty, mutta annan sen pyytämättäkin:

Arvoisa OKM,

Luonnoksenne kuulostaa typerältä. Suomalaisen korkeakoulutuksen voima on ollut nimenomaan yhtenäisessä laadussa. Tohtori on tohtori, tuli hän mistä suomalaisesta yliopistosta tahansa.

Yhtenäisten kriteerien alasajo johtaa väistämättä korkeakoulujen eriarvoistumiseen ja erilaistumiseen. Syntyvät tieteenalakohtaiset erot vaikeuttaisivat myös alojen keskinäistä vertailua.

Väitöskirjapakon poistaminen olisi huononnus suomalaiselle koulutusjärjestelmälle. Tohtorintutkintotarjonta muuttuisi rönsyileväksi ja monenkirjavaksi.

Suomalaisen tohtorintutkinnon käyttökelpoisuus, vertailtavuus sekä arvostus laskisivat väistämättä.