Tukekaa tietokirjailijoita, jos haluatte tiedettä suomeksi

Alkuvuonna tiede- ja kulttuuriministeri Petri Honkonen tuli julkisuuteen: hän oli huolestunut suomen kielen asemasta yliopistoissa. Ilmeisesti esimerkiksi se yksityiskohta, että joillain tieteenaloilla lähes kaikki opinnäytetyöt tehdään englanniksi, sai hänet tarttumaan asiaan. 

Honkosta pelottaa, että suomi muuttuu ”kyökkikieleksi”, eli ettei sillä voisi tulevaisuudessa enää keskustella eikä kirjoittaa esimerkiksi tieteen uusimmista löydöistä. Kotimaisten kielten asemaa korkeakouluissa on palkattu selvittämään Janne Saarikivi. Asiasta uutisoi Yle tammikuun alussa.

Aihe on mielenkiintoinen ja moniulotteinen – lähtien vaikkapa siitä, millaisten seikkojen pitäisi määrittää se, millä kielellä tiedettä tehdään. Tieteen omien tarpeiden vai yleisen kielipolitiikan? (Tästä näkökulmasta olen kirjoittamassa kolumnia Skeptikko-lehteen, joka ilmestyy varmaankin maaliskuussa – ei siitä siis enempää.)

Honkosen huoli suomen kielen elinvoimaisuudesta sekä yleistajuisen keskustelun tarpeesta on aivan aiheellinen. Elävä kieli on sellainen, jolle ei jää katvealueita. Tarvitaan tietenkin myös yleistajuista puhetta tieteestä ihmisten omalla äidinkielellä. Tässä on kyse myös tiedon saavutettavuudesta sekä tieteen avoimuudesta.

Itse haluaisin kuitenkin siirtää fokusta hieman sivuun tutkijoiden tekemisistä – heidän päätyönsä on kuitenkin tehdä tiedettä tieteen ehdoilla, ja opinnäytteet usein syntyvät vähintäänkin tutkimuksen reunalla.