Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

Tuhannen ja yhden museon maa

Tiina Raevaara
Blogit Tarinoita tieteestä 28.9.2013 06:37

Törmäsin parin viikon takaiseen uutiseen Helsinkiin suunnitteilla olevasta tiede- ja teknologiamuseosta.

Tavoitteena on, että museo avaisi ovensa vuonna 2017. Ylen mukaan museo ”esittelisi merkittävimpien suomalaiskeksintöjen historiaa”. Suunnitelmia tarkentamaan on pestattu tiedekeskus Heurekan entinen johtaja Per-Edvin Persson.

Ensimmäinen reaktioni uutiseen oli nihkeä ”miksi?”. Tarvitaanko Suomeen, tuhannen museon maahan, todella taas yhtä uutta museota, jossa vanhat laitteet pölyttyvät vitriineissä?

Suomesta löytyy nyt jo hämmentävä määrä erilaisia tekniikan historiaa esitteleviä museoita. Pelkästään hakusanalla ”tekniikka” löysin Museot-portaalista 22 asiaa käsittelevää museota: sotaa, ilmailua, autoja, kelloja, rautateitä, tietojenkäsittelyä, jäähdytystekniikkaa, merenkulkua.

Myönnän, että olen myös epäluuloinen sanaparin ”tiede” ja ”museo” kohdalla. Tiede on toimintaa, tiede kurkottaa tulevaisuuteen. Onko museo oikea tapa esitellä tieteentekoa? Samaan hengenvetoon myönnän, etten tunne museomaailmaa kovin hyvin. Olen pitkälti nimenomaan ennakkoluuloinen.

Toisaalta: olisiko asenteeni syynä se, että ehkä Suomessa törmää harvoin oivaltaviin museoihin? Kun jokaiseen niemennokkaan on raahattu pölyttymään läjä vanhentunutta tekniikkaa ”museo”-kyltin kanssa, ehkä odotusarvo uudelle museolle ei voikaan olla kovin hyvä.

Siispä toivon, että uusi tiede- ja tekniikkamuseo toteutuisi, ja että museo olisi niin nerokas, että se muuttaisi käsitykseni ”tekniikkamuseoista” kertaheitolla.

Tiina Raevaara

Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Keskustelu

Vierailen mielelläni tieteen ja tekniikan historiaa säilyttävissä ja esittelevissä museoissa maailmalla matkatessani. Esimerkiksi Deutsches Museum Münchenissä on paikka jossa vaivatta viettäisi useammankin päivän pitkästymättä. Laajat ja oivaltavasti näytteille asetetut kokoelmat tarjoavat runsaasti viihdyttävää oivaltamisen riemua.

Yhteistä näille museoille on niiden laaja-alaisuus joka ainakin pyrkii tajoamaan mahdollisimman kattavan läpileikkauksen tieteeseen ja teknologiaan.

Suomalaisilla museoilla ja museoiksi itseään kutsuvilla näytteille asetetuilla yksityiskokoelmilla on rajoituksena se, että ne ovat miltei poikkeuksetta rajoittaneet itsensä jollekin hyvin kapealle erikoisalueelle joka ei innosta kuin hyvin pientä samasta aiheesta kicksejä saavaa harrastajaporukkaa.

Perheensä puoliväkisin traktorimuseota, Suomen suurinta perämoottorikokoelmaa tai muuta vastaavaa katsomaan raahaava intoa puhkuva perheenisä tuskin saa pesueessaan haluamaansa vastakaikua.

Vaikea kuvitella että museo joka ”esittelisi merkittävimpien suomalaiskeksintöjen historiaa” muodostuisi miksikään yleisömagneetiksi.

Tiede- ja tekniikkamuseon pitäisi pystyä tarjoamaan jokaiselle jotakin.

Jos esimerkiksi tiedekeskus Heurekan kylkeen rakennettaisiin messukeskuksen kokoinen halli johon siirrettäisiin vaikkapa tusinan verran maakuntien ”tekniikkamuseoita”, kokonaisuus saattaisi kiinnostaa muitakin kuin kaikkein intomielisimpiä teknologian historian harrastajia.

Kyllähän ajatus tieteen, tekniikan ja keksintöjen esittelyyn keskittyvästä museosta on hyvä. Mutta sitten tulee se mutta. Meillä on tekniikan museo. Meillä on Heureka. Ideat, energia ja rahat on syytä satsata näiden kehittämiseen. Erilaisten aneemiseksi jäävien pikkumuseoiden ripottelulla sinne tänne ei saada sellaista vetovoimaista keskusta joka tässä tarvittaisiin.

Eipä todellakaan ole tarpeen. On Heurekaa ja tekniikan museota Vanhassa kaupungissa………yms. Rahat nykyisten kehittämiseen!! Eli samalla asialla kuin strix senex

Onkohan nyt meneillään jonkinlainen museobuumi?

Pian voinemme kertoa asuvamme kolmen talon päässä siitä tai tuosta museosta. Taksitkin oppivat nopeasti ulkoa museoiden paikat.

Tietyin ehdoin hyväksyn ja suorastaan toivotan tervetulleeksi jopa Guggenheim-museonkin. Guggenheim-säätiön tulee tietenkin rahoittaa tilojen rakentaminen ja ylläpito sekä asettaa riittävä takkuusumma mahdollisen vararikon varalta. Lisäksi säätiön tulee maksaa Helsingin kaupungille käypää tonttivuokraa vuokratakuineen hallitsemastaan alueesta.

Säätiön on myös tarvittaessa sitouduttava muuttamaan muualle mikäli Helsingin kaupunki tarvitsee aluetta muuhun tarkoitukseen.

Sydämellisesti tervetuloa!

Valtiolla ja mm. Hgin kaupungilla näyttää rahaa riittävän kulttuuriprojekteihin. Ihan kuin joku kuvittelisi Helsingistä tulevan joku pohjolan Firenze!

Ei näin tule koskaan tapahtumaan. Ei Helsinki voi kilpailla taiteesta Pietarin ja Tukholman kanssa tai historiallisuudesta Tukholman tai Tallinnan kanssa. Helsinki on ja pysyy Euroopan taka-Hikiänä. Taloudellisesti se edustaa Euroopan reuna-aluetta. Teollisuudella ja logistiikalla sen merkitystä ehkä voidaan nostaa, muttei ikinä keinotekoisella taiteentukemisella.

Hgin ja Suomen kulttuuri”älymystöllä” on varsin nyrjähtänyt, jopa suuruudenhullu näkemys kaupungin ja koko maan merkityksestä.

Teknillinen korkeakoulu oli monelta osin laitevarustukseltaan museoluokkaa, ja sama meno jatkuu Aallossa: laitteiden huoltoon ja korjaukseen ei ole rahaa.