Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

Törmätäpä iktyokentauriin

Tiina Raevaara
Blogit Tarinoita tieteestä 6.2.2012 14:12

Yhdysvaltalaiselle rannalle ajautunut hirviön raato kiinnostaa – olkoonkin, että se on jo tunnistettu kuolleeksi opossumiksi. Samantapaisia uutisia eksyy lehtiin aika tasaisella tahdilla.

Maapallolla on toki vielä suuri liuta tunnistamattomia ja löytämättömiä eliölajeja, mutta isokokoisia sellaisia varsin vähän. Olisi kiehtovaa, jos valtameren syvänteistä tai viidakon tiheiköstä löytyisi jokin suuri ja tuntematon, vieläpä mahdollisesti vaarallinen tai ainakin pelottavan näköinen eläin. Siksi meriveden muodottomaksi liottamat raadot päätyvät uutisiksi ja kiinnostavat ihmisiä.

Anto Leikolalta ilmestyi kymmenisen vuotta sitten tietokirja Seireenejä, kentaureja ja merihirviöitä – Myyttisten olentojen elämää (Tammi, 2002). Siinä hän esitteli eri taruolentojen olemusta, taustoja ja myyteissä esiteltyjä ominaisuuksia.

Toinen hyvä suomenkielinen ksenoeläintieteellinen opus on Jorge Luis Borgesin Kuvitteellisten olentojen kirja (Teos, 2009). Borges esittelee paitsi myyteistä, myös kirjallisuudesta tuttuja mielikuvitusolentoja.

Itse kaipaisin kirjaa, jossa myyttisten eläinten ”olemassaoloa” pyrittäisiin mahdollisuuksien mukaan selittämään havainnoilla todellisista eläinlajeista, vähän niin kuin tarujen krakenin taustalta löytyy varmaankin jättiläiskalmari. Jos jollain on kirjavinkki, laittakaa kommenttiosastolle.

Tiina Raevaara

Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Keskustelu

Keskiajalla sarvivalaiden hampaita myytiin yksisarvisten sarvina. Niin kerrottiin tässä kirjassa:
Järvinen, Antero: Ihmiset ja eläimet ”Humanistin eläinkirja”. WSOY, 2000, Juva.

Muistaakseni jossakin suomenkielisessä, vuoden tai pari sisällä ilmestyneessä historialehdessä oli selitys, että antiikin aikaan oli sotaisa heimo, jonka ratsusoturit olivat niin taitavia, että kreikkalaiset pitivät heitä hevosen ja ihmisen yhdistelminä eli kentaureina.

Risto Isomäen Con Rit kannattanee lukaista, jos on edes etäisesti kiinnostunut suurista merikäärmeistä ja muista merten myyttisistä asukeista. Toimivia tiedejännäreitä saisi tulla enemmänkin!

Olihan suomalaisille ryssäin joukossa esiintyneet koirankuonolaiset kerrassaan pelottavia ihmisiä jotka käsitettiin koiran ja ihmisen risteymiksi 1700-luvun sodissa. He olivat Keski-Aasian kansoista otettuja sotilaita, olivatko tadzikkeja vai uzbekkeja, mutta jotakin kuitenkin sieltä. Erilaisen kohtaaminen on pelottavaa ja synnyttää lisää mielikuvitusta.

Aihetta ainakin sivuten: itse muistan jääneeni miettimään, millaisia olisivat mahtaneet olla kooltaan ja muilta ominaisuuksiltaan ne sankarikoirat, joista Koiraksi ihmiselle-kirjan kirjoittaja myöntää kirjansa loppupuolella arvelleensa, että ne rakensivat Egyptin pyramidit. Jos tekijä sattuu olemaan saapuvilla, mielelläni kuulisin kuvauksen näistä poikkeuksellisista eläimistä.

Nereidi, kiitos! Chrx: on lukulistalla!

C. lupus vulgaris: kysymyksessä olivat tekijän jälkisanat, joissa hän huumoripitoisesti yritti kuvailla uppoutumistaan kirjoitusprojektiin. Mutta tokihan kyseessä olivat avaruuskoirat, nuo muinaisten astronauttien uskolliset ystävät.

Kiitän kirjoittajaa selvennyksestä. von Däniken oli siis sittenkin oikeassa!