Törmätäpä iktyokentauriin

Profiilikuva
Tiina Raevaara on filosofian tohtori ja kirjailija.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Yhdysvaltalaiselle rannalle ajautunut hirviön raato kiinnostaa – olkoonkin, että se on jo tunnistettu kuolleeksi opossumiksi. Samantapaisia uutisia eksyy lehtiin aika tasaisella tahdilla.

Maapallolla on toki vielä suuri liuta tunnistamattomia ja löytämättömiä eliölajeja, mutta isokokoisia sellaisia varsin vähän. Olisi kiehtovaa, jos valtameren syvänteistä tai viidakon tiheiköstä löytyisi jokin suuri ja tuntematon, vieläpä mahdollisesti vaarallinen tai ainakin pelottavan näköinen eläin. Siksi meriveden muodottomaksi liottamat raadot päätyvät uutisiksi ja kiinnostavat ihmisiä.

Anto Leikolalta ilmestyi kymmenisen vuotta sitten tietokirja Seireenejä, kentaureja ja merihirviöitä – Myyttisten olentojen elämää (Tammi, 2002). Siinä hän esitteli eri taruolentojen olemusta, taustoja ja myyteissä esiteltyjä ominaisuuksia.

Toinen hyvä suomenkielinen ksenoeläintieteellinen opus on Jorge Luis Borgesin Kuvitteellisten olentojen kirja (Teos, 2009). Borges esittelee paitsi myyteistä, myös kirjallisuudesta tuttuja mielikuvitusolentoja.

Itse kaipaisin kirjaa, jossa myyttisten eläinten ”olemassaoloa” pyrittäisiin mahdollisuuksien mukaan selittämään havainnoilla todellisista eläinlajeista, vähän niin kuin tarujen krakenin taustalta löytyy varmaankin jättiläiskalmari. Jos jollain on kirjavinkki, laittakaa kommenttiosastolle.