Todellisuus vs. Eviran todellisuus

Profiilikuva
Kirjoittaja Tiina Raevaara on filosofian tohtori ja kirjailija.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Kuinkahan monta kertaa on käynyt niin, että eläinsuojelujärjestöt ovat toimittaneet julkisuuteen materiaalia, jossa tuotantoeläimiä käsitellään paitsi säännösten vastaisella, myös epäinhimillisellä tavalla – ja kuitenkin asian valvomisesta vastaava viranomainen vakuuttaa myöhemmin, ettei kyseisillä tiloilla/teurastamoilla/kuljetuksissa havaittu puutteita?

Viimeksi näin kävi tänään. Jokainen MOT-ohjelmanKidu ensin, kuole sitten” -jakson nähnyt (tai siitä lukenut) tietää, että suomalaisissa teurastamoissa eläimiä hakataan, potkitaan ja kidutetaan. Ei ehkä kaikissa teurastamoissa eikä koko aikaa – mutta todistettavasti joskus. Jokainen kerta on tietenkin liikaa.

Tänään Evira antoi lausunnon, ettei kyseisissä teurastamoissa ”havaittu tarkastusten aikana ongelmia eläinten käsittelyssä ja tainnutuksessa”. Se ei tietenkään ollut yllätys: kukapa nyt kiduttaisi eläimiä tarkastuseläinlääkärien nenän edessä.

Jos vääryyksiä kiistatta tapahtuu, mutta niitä ei kertaakaan saada kiinni nykyisellä tarkastusjärjestelmällä, jossain on pahasti vikaa. Järjestelmä on yksiselitteisesti rikki.

Tapahtumasarja on varsinkin toistuessaan omiaan syömään luottamusta valvontaviranomaisiin. Viranomaisten tehtävänä on huolehtia paitsi siitä, että niille annetut tehtävät tulevat hoidettua oikein, myös siitä, että kansalaisten luottamus yhteiskunnan toimivuuteen säilyy. Luottamus tuo vakautta.

Eviran tapauksessa ihmettelen sitäkin, ettei ristiriidasta todisteiden ja tarkastustulosten välillä keskustella. Ylen uutisessa Eviran eläinten hyvinvointi ja tunnistus -jaoston päällikkö Jaana Mikkola ensin korostaa, kuinka pienimuotoista eläinrääkkäys on ollut, ja seuraavaksi painottaa teurastamohenkilökunnan koulutuksen tärkeyttä. Ei sanaakaan siitä, että lapset ja harakatkin nauravat Eviran olemattomalle kyvylle löytää olemassa olevat väärinkäytökset.

Todellisuus ei muutu, vaikka Evira kuinka julkaisisi tarkastusraporttejaan. Onko liikaa pyydetty, että viranomainen korjaisi toimimattomat menetelmänsä – ja vielä kertoisi kansalaisille, kuinka aikoo sen tehdä?