Blogit

Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

Tiheä kaupunki hukkuu ilman puita

Blogit Tarinoita tieteestä 15.4.2015 17:53
Tiina Raevaara
Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Kaupunkimetsistä ja kaupunkien kasvillisuudesta keskustellaan välillä kiivaastikin. Helsingissä kiukkua ovat viime aikoina herättäneet esimerkiksi Töölönlahden pohjukan lehtomaisen metsikön kaataminen sekä puronvarren totaalinen tuhoaminen Vartiokylänlahdella.

Kaupungissa yksittäisenkin puun kaataminen voi herättää paljon surua. Kodin ikkunasta näkynyt mänty on voinut olla käytännössä koko maisema: muistutus luonnosta kaiken betonin ja asfaltin keskellä. Kaupungin puut, puistot ja pusikot myös tutkitusti vähentävät asukkaiden stressiä.

Turhan usein keskustelu kaupunkimetsistä rajoittuu kuitenkin pelkkiin esteettisiin tai mielialaa kohottaviin seikkoihin.

”Puut ovat nättejä, mutta kaupunkiin niitä ei valitettavasti mahdu”, on monen keskustelijan viesti. Jos muuttaa kaupunkiin, pitäisi muka osata hyvästellä puut. Esimerkiksi Markus Leikola kirjoittaa blogissaan, että ekologinen kaupunkirakenne tarkoittaa vääjäämättä puunäkymien häviämistä.

Väärin.

Ekologisesti kestävä kaupunki nimenomaan tarvitsee puita. Paitsi että metsiköt ja pusikot, jopa yksittäiset puut, ovat monen muun eliölajin asuinpaikkoja, erityisen suuri merkitys kasvillisuudella on veden kierrolle kaupungissa.

Kasveja ja asfaltista vapaata maata tarvitaan, jotta kaupunki ei hukkuisi.

Mitä enemmän kovia pintoja – betonia, kiveyksiä, asfalttia – sitä huonommin vesi poistuu alueelta. Taivaalta tai merestä kaduille ryöppyävälle vedelle on kaupunkirakenteen tiivistyessä koko ajan vähemmän poistumispaikkoja. Hulevesiviemärit tapaavat tukkeutua nopeasti rankkasateen osuessa kohdalle. Kaduilta saasteita mukaansa liuottanut vesi saisi myös mielellään käydä läpi jonkinlaisen puhdistusprosessin ennen valumista viemäreiden kautta luonnonvesistöihin.

Ilmastonmuutoksen myötä tulevaisuuteen on ennustettu aiempaa enemmän tulvia ja rankkasateita. Kovien sateiden aikana hulevesi on jo nyt ongelma kaupungeissa. Entä jatkossa?

Riittävän puuston ja imukykyisen maaperän pitäisi olla itsestäänselvä osa kaupungin rakennetta.

Puut tarjoavat tulvaongelmaan monenlaisia ratkaisuja. Puusto ja muu kasvillisuus imevät vettä maasta ja haihduttavat sen vähitellen ilmaan. Juuret sitovat maan paikalleen, jolloin veden aiheuttama eroosio jää vähäisemmäksi. Elollinen maaperä puhdistaa ja sitoo itseensä ainakin osan veden mukaansa huuhtomasta tiesuolasta ja raskasmetalleista.

On surkuhupaisaa, että Vartiokylänlahdella tehtyjä tuhotoimia on perusteltu juuri tulvasuojauksen parantamisella. Kasveista ja puista paljaaksi revitty maa sitoo vettä paljon huonommin kuin rehevä lehto.

Kaupunkimetsien suojelijoita syytetään herkästi viherpiipertäjiksi ja puunhalaajiksi, hipeiksi, jotka eivät ymmärrä kaupunkirakenteen vaatimuksia.

He nimenomaan ymmärtävät. Puu on varsin käyttökelpoinen mekanismi kaupungin hule- tai tulvavesiongelman hallitsemiseksi, eikä puun vertaista sovellutusta kykene suunnittelemaan paraskaan projekti-insinööri.