Blogit

Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

Tietokirjaniksejä, 1. osa: Kaikkein tärkeintä on hiottu idea

Blogit Tarinoita tieteestä 21.8.2021 11:55
Tiina Raevaara
Tiina Raevaara - avatar
Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Työstän parhaillaan keväällä ilmestyvää tietokirjaa ja kirjoittelen apurahahakemuksiin suunnitelmia uusista tietokirjoista. Elämäni tuntuu välillä muutenkin pyörivän pitkälti tietokirjojen ympärillä: opetan niiden kirjoittamista, haastattelen niiden kirjoittajia erilaisissa tapahtumissa – ja ennen kaikkea tietenkin luen niitä.

Havainnon innostamana päätin kirjoittaa blogiin viiden kirjoituksen sarjan tietokirjan kirjoittamisesta. Luvassa ei ole kokonaisvaltaista oppia kirjantekoon (sellaisen löytää esimerkiksi minun ja Urpu Strellmanin Tietokirjailijan kirjasta), vaan pikemminkin valikoima ajatuksissani juuri nyt pyöriviä tietokirjoittamiseen liittyviä hieman hajanaisia seikkoja.

Asia, jonka todella haluaisin oppia ja jota haluaisin pystyä myös opettamaan muille, on kaikessa yksinkertaisuudessaan tämä: kuinka kehitetään loistava tietokirjaidea. Sitä pohdin tässä ensimmäisessä bloggauksessa. 

Olen myös vahvasti sitä mieltä, että hyvät tietokirjaideat ovat todella harvinaisia. Niistä on puute. Tekstiä osataan kyllä kirjoittaa ja tietoa hakea. Pääsääntöisesti suomalaiset ovat oikein hyviä kirjoittamaan. Vain hiotut ja ainutlaatuiset ideat puuttuvat.

Moni tietokirjaa suunnitteleva tyytyy ajattelemaan, että kirjan aihe on yhtä kuin idea. Näin ei ole. Aihe on vasta materiaalia, josta idea muovataan. Molemmat pitää toki keksiä: se, mistä kirjoitetaan, sekä se, miten siitä kirjoitetaan. 

Joka tapauksessa tuntuu, että moni lähtee tekemään kirjaa liian aikaisessa vaiheessa. Hallussa on vasta aihe, ja varsinainen idea puuttuu. 

Tämä on omakin murheeni. Kiinnostun helposti monenlaisista asioista: aiheet siis vetävät voimakkaasti puoleensa. Tekee mieli tarttua toimeen. Tuloksena on kuitenkin yleensä vain kokoelma päämäärättömiä tekstinpätkiä. En tiedä, minne olen menossa, mitä tavoittelen, miten rajaan kokonaisuuden, mitä yritän sanoa tai kuinka haluan vaikuttaa lukijaan. 

Kun idea tarkentuu, kirjoittajan ei tarvitse huolehtia enää siitäkään, että samasta aiheesta on jo kirjoitettu ja kirjoitetaan jatkossa paljon muitakin kirjoja. Idea tekee kirjasta ainutlaatuisen. 

Maailmassa on paljon aivan kelvollisia tietokirjoja, joissa ei ole erityistä ideaa. Kyllä niinkin saa kirjan aikaan, varsinkin, jos aiheesta ei juuri ole aiemmin kirjoitettu ja kirjoittaja osaa kirjoittaa. 

Haluaisin kuitenkin, että kirjoittajat suhtautuisivat kunnianhimoisemmin idean hiomiseen. Se helpottaa myös kirjoitustyötä. Turha haahuilu jää pois. Näkökulma on selkeä ja sisällön rajaaminen helpompaa. 

Usein ongelma tietokirjoissa on hieman paradoksaalisesti se, että lähestytään aihetta liian laveasti, mutta valitaan yleisö liian kapeasti. Voi olla, että tähän syyllistyvät erityisesti sellaiset kirjoittajat, jotka ovat valmiiksi aiheen asiantuntijoita. On vaikea valita rajattua näkökulmaa, koska se tuntuu rajaavan pois osan tärkeästä materiaalista. 

Näin ei tarvitse olla: näkökulmahan on vain tapa, eräänlainen linssi, jonka kautta aihetta tarkastellaan.

On harmillista, jos kirjoittaja rajaa valmiiksi pois ison osan mahdollisesta yleisöstä. Suomalaiset kirjoittajat tuntuvat olevan hieman liian nöyriä ja vaatimattomia. Nöyryys on tärkeä hyve kirjoittaessa, mutta ideaa hioessa se kannattaa pitää kurissa. Miksei voisi tavoitella saman tien mahdollisimman suurta yleisöä?

Isolle yleisölle kirjoittaminen on tietenkin työlästä. Pitää panostaa ymmärrettävyyteen, kiinnostuksen herättämiseen ja aiheeseen johdattamiseen aivan eri tavoin kuin pienelle, erityislaatuiselle ja kirjoittajan hyvin tuntemalle yleisölle kirjoitettaessa. 

Vastasinko tässä kirjoituksessa omaan kysymykseeni sitä, kuinka kehitetään loistava tietokirjaidea?

En. En osaa vastata siihen. Nerokkaan kirjaidean tunnistaa, kun sellaisen näkee, mutta on todella vaikea antaa neuvoja sellaisen rakentamiseen. Loistavat ideat ovat usein myös hyvin uniikkeja, niitä on vaikea kopioida aiheesta toiseen.

Omat tietokirjaideani (joita kaikkia en ole vielä ehtinyt kirjoittaa kirjoiksi saakka) ovat usein vaatineet vuosikausien odottelun ennen kuin ne ovat loksahtaneet kohdalleen. Saatan kiinnostua jostain aiheesta, alkaa kerätä siitä saman tien materiaalia, tehdä erilaisia hahmotelmia ja kirjoitellakin pikkaisen, mutta aikaa voi kulua huomattavasti ennen kuin ajatuksissani herää ymmärrys siitä, millainen kirja aiheesta pitää tehdä. Uskon, että kärsivällisyys kannattaa.

Tällaiset kaksi neuvoa kaikesta huolimatta annan:

Valitse aihe, josta olet pohjattoman innostunut.

Kirjoita kirja, jonka vain sinä voit kirjoittaa.