Tietokirjaniksejä, 1. osa: Kaikkein tärkeintä on hiottu idea

Työstän parhaillaan keväällä ilmestyvää tietokirjaa ja kirjoittelen apurahahakemuksiin suunnitelmia uusista tietokirjoista. Elämäni tuntuu välillä muutenkin pyörivän pitkälti tietokirjojen ympärillä: opetan niiden kirjoittamista, haastattelen niiden kirjoittajia erilaisissa tapahtumissa – ja ennen kaikkea tietenkin luen niitä.

Havainnon innostamana päätin kirjoittaa blogiin viiden kirjoituksen sarjan tietokirjan kirjoittamisesta. Luvassa ei ole kokonaisvaltaista oppia kirjantekoon (sellaisen löytää esimerkiksi minun ja Urpu Strellmanin Tietokirjailijan kirjasta), vaan pikemminkin valikoima ajatuksissani juuri nyt pyöriviä tietokirjoittamiseen liittyviä hieman hajanaisia seikkoja.

Asia, jonka todella haluaisin oppia ja jota haluaisin pystyä myös opettamaan muille, on kaikessa yksinkertaisuudessaan tämä: kuinka kehitetään loistava tietokirjaidea. Sitä pohdin tässä ensimmäisessä bloggauksessa. 

Olen myös vahvasti sitä mieltä, että hyvät tietokirjaideat ovat todella harvinaisia. Niistä on puute. Tekstiä osataan kyllä kirjoittaa ja tietoa hakea. Pääsääntöisesti suomalaiset ovat oikein hyviä kirjoittamaan. Vain hiotut ja ainutlaatuiset ideat puuttuvat.

Moni tietokirjaa suunnitteleva tyytyy ajattelemaan, että kirjan aihe on yhtä kuin idea. Näin ei ole. Aihe on vasta materiaalia, josta idea muovataan. Molemmat pitää toki keksiä: se, mistä kirjoitetaan, sekä se, miten siitä kirjoitetaan.