Tietokirjallisuuden tekijät tarvitsevat pidempiaikaista tukea

Profiilikuva
Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Suomessa julkaistusta kirjallisuudesta lähes kahdeksankymmentä prosenttia on tietokirjallisuutta. Tietokirjallisuus kuitenkin saa vain kymmenesosan kaikesta kirjallisuudelle ohjatusta julkisesta tuesta.

Kirjallisuuden tukimuotoja ovat muun muassa taiteilija- ja kirjastoapurahat, tiedonjulkistamisen apurahat, käännöstuet ja kirjastojen ostotuet. Taiteilija-apurahat ohjataan vain kaunokirjailijoille, joten tietokirjoittamiseen ei ole saatavissa samanlaista jopa viiden vuoden työskentelytukea. Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan jakamat tiedonjulkistamisen apurahat ovat huomattavasti lyhyemmille jaksoille tarkoitettuja, korkeintaan kahdeksalle kuukaudelle.

Kirjastoapurahoistakin vain pieni osuus myönnetään tietokirjailijoille, ja myönnetyt summat ovat säännönmukaisesti pienempiä kuin kaunokirjailijoille myönnetyt.

Minun on aina ollut vaikea ymmärtää tätä tietokirjailijan työn pientä arvostusta. Itse kirjoitan molempia lajeja, mutta rahoituskanavien takia tietokirjallisuus on joutunut aina ottamaan työpöydälläni sivuprojektin roolin.

Jostain vanhasta maailmasta ehkä sikiää ajatus, että tietokirjoja kirjoittavat professorit oman työnsä ohella, ja siksi varsinaista taloudellista tukea työhön ei tarvita. Tietokirjailija voi kuitenkin olla ammattikirjailija siinä missä kaunokirjallisuutta tekevä kollegakin.