Tietokirja: Ilmastonmuutos olisi hoidettavissa, jos vain toimisimme

Keskityn nyt lokakuussa lukemaan luontokatoa sivuavia kirjoja ja raportoimaan niistä tähän blogiin. Ensimmäisenä ehdin esitellä Mari Pihlajaniemen Olipa kerran Pohjola -tietokirjan.

Nyt vuorossa on Atte Korholan toukokuussa ilmestynyt kirja Tämä ihmisen luonto. Korhola on ympäristömuutoksen professori Helsingin yliopistossa. Taustaltaan hän on luonnonmaantieteilijä, joka on tutkimuksessaan keskittynyt käsittääkseni tarkastelemaan ilmastonmuutoksen vaikutuksia muun muassa hiilen kiertoon, soiden dynamiikkaan sekä arktisiin ekosysteemeihin.

Tämä ihmisen luonto rakentuu ennen kaikkea ilmastonmuutoksen ympärille, mutta luontokatoa ja ilmastonmuutosta ei voi erotella toisistaan. Ne johtuvat pitkälti samoista syistä, ruokkivat toisiaan sekä vahvistavat toistensa vaikutuksia. Tämä yhteys näkyy kirjassa jatkuvasti, niin tieteellisen teorian kuin esimerkkienkin kohdalla. Korhola kertoo muun muassa kokemuksistaan Kuolleen meren rannalla, jossa lisääntynyt haihdunta ja vedenkäyttö uhkaavat järven ja sen ympäristön ainutlaatuisia ekosysteemejä. 

Atte Korholan kirjaa voi lukea monesta näkökulmasta. Yhtäältä se toimii perusteoksena siitä, mitä ilmastonmuutos on. Korhola kuvaa varsin laajasti myös ilmaston aiempia muutoskausia. ”Perusteoksella” en missään nimessä tarkoita, että Korhola kertoisi asioista pinnallisen yksinkertaistaen. Päinvastoin, monesti hän menee varsin syvälle ilmastotieteeseen ja muutoksen yksityiskohtiin. 

Toisaalta Tämä ihmisen luonto on tekijänsä näkemys siitä, miten ilmastonmuutosta ja ylipäätään ympäristökriisejä vastaan pitäisi toimia. Korhola on optimistinen: hänestä tehtävissä on paljon.