Tieteentekijän kaikki teot eivät ole vilpillisiä

Helsingin Sanomat julkaisi kaksi viikkoa sitten laajan artikkelin VTT:ssa tapahtuneesta mahdollisesta tiedevilpistä. Artikkelissa kyseenalaistettiin silloisen tutkimusprofessorin Matej Orešičin johdolla tehdyt tutkimukset, joissa pyrittiin löytämään elimistöstä molekyylejä, joista voisi päätellä aivovamman vakavuuden tai lähitulevaisuudessa uhkaavan diabeteksen.

HS kertoi Orešičin liioitelleen tutkimustensa merkittävyyttä apurahahakemuksissa sekä esittäneen valikoiden tutkimustuloksia tieteellisessä julkaisussa. Kohun keskellä oleva artikkeli löytyy tästä linkistä. 

Lisäksi sopassa muhivat Orešičin tutkimusryhmän huono ryhmähenki, Orešičin väitetty autoritäärinen johtamistapa, VTT:n teettämät selvitykset, joita ei haluttu julkaista, sekä Tutkimuseettisen neuvottelukunnan kannanotot, joiden mukaan VTT ei hoitanut selvitystyötä täysin oikein muttei toisaalta löytänyt vilppiäkään. Aikamoinen keitos siis, ja Tuomas Aivelo onkin ansiokkaasti setvinyt sitä blogissaan. Lukekaa sieltä!

Koska asian selvittely on edelleen kesken, en keskity tässä siihen, onko todellista vilppiä tapahtunut vai onko kyseessä vain heikosti toteutettu tutkimus. Sen sijaan sanon suoraan, että minua ärsytti muutama kohta Helsingin Sanomien alkuperäisessä artikkelissa. Alla joitain esimerkkejä.

HS esimerkiksi kirjoittaa, että ”erikoista oli, että diabetesartikkelia piti tarjota lukuisiin tiedejulkaisuihin ennen kuin se hyväksyttiin”.