Blogit

Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

Tieteellinen asiantuntijuus vaatii tieteen etiikkaa

Blogit Tarinoita tieteestä 10.3.2015 09:44
Tiina Raevaara
Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Tapahtui aiemmin: Jyväskylän yliopiston kasvatuksen teorian ja tradition professori, varsin vakaumuksellisena kristittynä tunnettu Tapio Puolimatka antoi viime keväänä eduskunnan lakivaliokunnalle asiantuntijalausunnon siitä, kuinka tasa-arvoisen avioliittolain hyväksyminen vaikuttaisi hänen mielestään lasten asemaan.

Puolimatkan lausuntoa – tai ylipäätään sitä, että häntä käytettiin asiantuntijana aiheessa – on kritisoitu paljon. Puolimatka on tullut jo aiemmin tunnetuksi sukupuolineutraalin avioliitto- ja adoptiolainsäädännön vastustajana. Samoin hän kritisoi evoluutioteoriaa ja on esittäytynyt ns. älykkään suunnittelun puolestapuhujana.

Lausuntoa on arvostellut muun muassa tutkijatohtori Henrik Rydenfelt. Myös vapaa toimittaja, eduskuntaankin pyrkivä Lilja Tamminen arvosteli Puolimatkan tarkoitushakuista lähdeviitteiden käyttöä. Puolimatkan vastine Tammiselle on sekin luettavissa netissä.

Tapahtui sittemmin: joku kanteli Jyväskylän yliopistolle professori Puolimatkan lausunnosta. Kantelijan mielestä Puolimatkan tapa käyttää lähdeviitteitä ei ollut hyvän tieteellisen käytännön mukainen.

Nyt: Jyväskylän yliopiston rehtori antoi lausunnon Puolimatkan tapauksesta. Tiedote kertoo  ”epäilyn hyvän tieteellisen käytännön loukkauksesta osoittautuneen aiheettomaksi”. Puolimatka sai siis työnantajaltaan vapauttavan.

Mitä ajattelen: Minusta on hieman harmi, että Puolimatkasta kanneltiin yliopistolle. Oli odotettavaa, että lähteiden käytöstä ei tule hänelle sanktioita. Hänen lausunnossaan lähteitä on käytetty kovin valikoivasti ja tarkoitushakuisesti. Yhdestä siteeratusta pätkästä on voitu valita mukaan Puolimatkan tarkoitukseen sopiva väite, mutta jätetty mainitsematta virke, joka olisi Puolimatkan missiota vastaan. Suoranainen valehtelu minun käsittääkseni kuitenkin puuttuu.

Koska yliopisto antoi Puolimatkalle ”puhtaat paperit”, Puolimatka näyttäytyy jonkinlaisena voittajana asiassa. Toki voi olla niin, että joku pyytää asiasta edelleen Tutkimuseettisen neuvottelukunnan lausunnon. Tutkimuseettinen neuvottelukunta on tieteen etiikkaa valvoja asiantuntija- ja itsesäätelyelin.

Mielenkiintoinen tapahtumaketju tämä on ehdottomasti ollut. Kantelua enemmän olisin kuitenkin kaivannut eettistä keskustelua siitä, millaiset tahot pääsevät ääneen asiantuntijoina – ja ketkä ehkä unohtuvat kokonaan. Se keskustelu ei saisi nyt unohtua Puolimatkan ”syyttömyyden” alle.

Jyväskylän yliopiston tiedotteesta jäin miettimään yhtä seikkaa: siinä korostetaan, ettei asiantuntijalausunnolta voida vaatia samanlaista hyvän tieteellisen käytännön toteutumista kuin tieteelliseltä julkaisulta. ”Koska tutkintapyynnön kohteena ei ole ollut ns. normaali tieteellisessä toiminnassa syntynyt julkaisu vaan eduskunnalle annettu asiantuntijalausunto, rehtorin mukaan esimerkiksi lähdeviittausten lukumäärälle tai niiden käytölle ei voida asettaa yksiselitteisiä vaatimuksia.”

Väite on ristiriidassa Tutkimuseettisen neuvottelukunnan ohjeiden kanssa. Niissä sanotaan, että ”tutkijoiden tulee noudattaa edellä mainittuja käytäntöjä myös toimiessaan opettajina ja ohjaajina, tutkimustyöpaikan tai -rahoituksen hakijoina sekä muissa oman alan asiantuntijatehtävissä niin tieteellisissä kuin tiedeyhteisön ulkopuolisissakin yhteyksissä. Käytännöt koskevat tutkimustoiminnan ohella opetusmateriaaleja, kirjallisesti ja suullisesti annettuja lausuntoja, arviointeja, ansio- ja julkaisuluetteloita sekä yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen tilanteita niin painetuissa kuin sähköisissäkin julkaisukanavissa, myös sosiaalisessa mediassa.”

Ennen kaikkea on tietysti kyse tieteentekijän omasta moraalista. Henkilö, joka puhuu tieteen arvovallalla, käyttää nimenomaan valtaa.