Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

Tiedeuutinen ilman lähdettä on turha

Tiina Raevaara
Blogit Tarinoita tieteestä 23.3.2013 18:14

Lukiessani lehtien tiedeuutisia törmään harmillisen usein samaan ongelmaan: toimittajat eivät tule kertoneeksi, mistä voisin löytää tutkimuksen, johon uutisessa viitataan.

Saatan toki olla tiedejuttujen lukijana melko vaativa, mutta eiköhän asia harmita muitakin.

Kun huomaan vaikkapa nettiuutisten joukossa maininnan mielenkiintoisista tutkimustuloksista, haluan päästä käsiksi alkuperäiseen tutkimusartikkeliin.

Haluun voi vaikuttaa paitsi tutkijataustani, myös se, että yleistajuiseen ja lyhyeen tiedeuutiseen mahtuu vain murto-osa tutkimuksen löydöistä. Usein itseäni kiinnostavin osuus löytyykin vasta tutkimusraportista itsestään. Joskus taas lyhyt uutisointi antaa tuloksista jopa harhaanjohtavan kuvan. (Tässä yksi esimerkki.)

Lyhyet tiedeuutiset ovat usein täysin arvottomia ilman alkuperäisjulkaisua. Mitä käänteentekevämmät tulokset, sitä tärkeämpää minun kaltaiseni lukijan on päästä arvioimaan niitä itse.

On siis harmillista, ettei kaikissa tiedeuutisissa kerrota tutkimuksen alkuperäistä julkaisupaikkaa. Yleensä tiedeuutiset esittelevät nimenomaan jonkin tuoreen tutkimusraportin tuloksia, ja varsinkin nettiuutisissa alkuperäiseen tiedeartikkeliin linkittämisen pitäisi olla varsin helppoa.

Joskus tutkimuksen pystyy itse löytämään esimerkiksi uutisessa mainittujen tutkijoiden nimien avulla, mutta aina ei tällaistakaan apua ole tarjolla.

Esimerkiksi Ilta-Sanomat uutisoi, että vanhana isäksi tulleet miehet saattavat altistaa lapsenlapsensa autismille.

Mielenkiintoista – mutta en pysty löytämään tutkimusta. Ilta-Sanomat mainitsee lähteekseen vain BBC:n, mutta ei edes linkkaa BBC:n vastaavaan uutiseen. Tutkijoiden nimiä ei mainita: kysymyksessä on vain ”tuore kansainvälinen tutkimus” ja ainut vihje edes tutkijoiden kansallisuudesta löytyy sanamuodosta ”ruotsalaisia tilastoja tutkinut ryhmä”.

BBC-viittaus voi riittää rimaa hipoen hyvän journalistisen käytännön toteutumiseksi, mutta minulle siitä ei ole mitään hyötyä.

Tutkijoiden nimet ja maininta yliopistosta auttaisivat jo paljon: Yle puolestaan uutisoi, kuinka uuden tutkimuksen mukaan ylenmääräinen ”syyllistäminen kiukuttaa lasta”. Tutkimukseen ei linkitetä, mutta jutussa kerrotaan tutkijoiden nimet ja yliopisto. Onnistun löytämään yliopiston tiedotteen tutkimuksesta googlella.

Luulisi, että nettiaikakaudella linkin laittaminen alkuperäiseen tutkimukseen olisi toimittajille jo rutiinia. Esimerkiksi Helsingin Sanomien uutisessa vetoketjun vaarallisuudesta penikselle toimittaja linkittää suoraan BJU International -tiedelehdessä ilmestyneeseen tutkimusartikkeliin.

Olen ollut siinä uskossa, että viime vuosina on haluttu tähdentää, kuinka tärkeää uutisoinnissa on mainita alkuperäinen lähde.

Lähteen maininnan tärkeys korostuu nettijulkaisemisessa, jossa kilpaillaan usein ennen kaikkea uutisoinnin nopeudesta.

Asiaa on pitänyt yllä muun muassa Julkisen sanan neuvosto, joka muistuttaa myös linkittämisen merkityksestä: ”…lähteiden käyttöön on kiinnitettävä toimituksissa erityistä huomiota riippumatta siitä, mistä välineestä ja mihin välineeseen toisen juttua lainataan. – – Kun verkossa julkaistaan toisen työtä sisältävä juttu, siihen pitää lähdemaininnan lisäksi mahdollisuuksien mukaan liittää linkki alkuperäiseen lähteeseen. Näin lähde saa painoarvon, joka sille kuuluu.”

Tieteellisiä julkaisuja ei useinkaan lasketa varsinaisiksi tiedotusvälineiksi, joilta lainaamista JSN:n ohjeet koskevat. En täysin hyväksy ajatusta. Lähteitä tutkimusjulkaisut kuitenkin ovat, ja lähde on tärkeä ennen kaikkea lukijalle.

Toimittaja, muista linkki! Ilman sitä juttusi saattaa olla minulle arvoton.

Tiina Raevaara

Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Keskustelu

@Tiina Raevaara kirjoittaa: Toimittaja, muista linkki! Ilman sitä juttusi saattaa olla minulle arvoton ###
Kiitos monestakin syystä tärkeän asian esiintuomisesta. Omien havaintojeni mukaan ongelma ainakin osittain saattaa liittyä nykyiseen ”innovatiiviseen” korkeakoulujärjestelmäämme, joka toimii merkittävässä määrin yritysrahoituksen varassa. Tämä on johtanut siihen, että yritykset teettävät korkeakouluilla sposoroituja ”tutkimuksia”, joita yritykset sitten käyttävät markkinoinnissaan. Lähes aina viite varsinaiseen loppudokumenttiin jätetään mainitsematta kerrottaessa markkinoinnnin yhteydessä ”tutkimustuloksista”. Syy viitteen poisjättämiseen on tavallisimmin se, että kyseisen loppudokumentin sisältö onkin markkinoinnin kannalta negatiivinen. Toimittajat säännöllisesti viittaavat vain yritysten markkinointitiedotteisiin.
Pörssitiedotteet ovat erinomainen esimerkki edellämainitun tyyppisestä markkinoinnista ja niillä vaikutetaan välittömästi esimerkiksi yritysten osakekursseihin.

Ei kai se vain ole alitajuista kateutta tutkimuksen tekijöitä kohtaan. Tiedämme että tutkijat ansaitsisivat usein jopa enemmän julkisuutta kuin vaikkapa huippu-urheilijat, mutta se on tavattoman tiukassa.

Siinä on myös tutkijan leipä tiukassa.

Näitä luetaan juuri nyt