Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

Tiedettä suomeksi suomalaisille

Tiina Raevaara
Blogit Tarinoita tieteestä 14.3.2013 21:48

Jaksan aina korostaa, kuinka tärkeänä pidän tieteestä kertomista suomen kielellä. Korostan asiaa niin paljon, että itseäni alkaa ajoittain jo nolottaa moinen saarnaus.

Mutta siltikin: kieli pysyy elinvoimaisena vain, jos sitä voi käyttää kaikissa yhteyksissä. Tämä on toki minulle tärkeää myös kirjailijana.

Samoin tiede saa kunnollista tukea ympäristöstään vain, jos se pystyy vuorovaikutukseen ympäristön kanssa. Vuorovaikutukseen tarvitaan elävää ja ilmaisuvoimaista kieltä.

Vaikka suurin osa tieteen sisäisestä viestinnästä hoidetaan englanniksi (ja niin kannattaakin hoitaa), tieteen ja tutkimuksen täytyy olla olemassa myös suomeksi.

Tiedemaailmasta kuuluu sekä minua miellyttäviä että ärsyttäviä uutisia.

Jälkimmäisiin kuuluu Aalto-yliopiston halu järjestää vastaisuudessa kauppatieteiden maisteriopintoja vain englanniksi. Tulevaisuuden suomalaisilla kauppatieteilijöillä ei siis ole valmiuksia toimia asiantuntijoina suomen kielellä, eli ympäröivän yhteiskunnan kielellä.

Kauppatieteiden roolin yhteiskunnassa luulisi koko ajan vain kasvavan ja alan ymmärryksen käyvän yhä tärkeämmäksi. Toimiva keskusteluyhteys vaatisi yhteistä kieltä, ymmärrettäviä termejä ja paljon keskustelijoita.

Aalto-yliopiston tarkoituksena on tietenkin mahdollistaa kauppatieteiden opiskelu myös ulkomaalaisille, mutta ei sen turvaamiseksi englannin tarvitse olla ainoa opetuskieli. Nyt yliopisto vie tieteenalaa aktiivisesti kauemmas suomalaisesta yhteiskunnasta, vaikka yliopistolaki nimenomaan edellyttää korkeakouluilta vahvaa yhteiskunnallista vaikutusta.

Ilahduttava uutinen puolestaan on, että Helsingin yliopistoon on perustettu tietokirjallisuuden ja -kirjoittamisen professuuri.

Hakuilmoituksen perusteella Helsingin yliopisto tuntuu nimenomaan haluavan vahvistaa tieteen ja suomen kielen yhteyttä: ”Professori vastaa tietokirjallisuuden ja -kirjoittamisen tutkimuksesta ja opetuksesta tieteenalarajojen ja tiedekuntarajojen yli sekä ohjaa opinnäytteitä tietokirjallisuuden eri aloilta (esim. tietokirjoittaminen, tutkimustiedon yleistajuistaminen ja tietokirjallisuuden kääntäminen). Professori antaa opetusta oppiaineessa suomen kieli ja edistää ensisijaisesti suomenkielisen tietokirjallisuuden, tietokirjoittamisen ja tieteen tunnetuksi tekemisen tutkimusta.”

Alma mater, olen ylpeä sinusta!

Tiina Raevaara

Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Keskustelu

Minulle on useampaan otteeseen suositeltu tutkimuskielen vaihtamista suomesta englanniksi, koska julkaisukanavia on vähän ja ne ovat heikkotasoisia eikä rahoitusta ole helppoa, kokemusteni perusteella mahdollista, saada, jos tavoitteet eivät ole kansainvälisessä näkyvyydessä. En halua esittää villejä, katkeransuloisia spekulaatioita kansallisesta itsetunnosta, mutta tässä jos missä olisi siihen hyvä paikka.

Joka tapauksessa sisällön kyseenalaisuutta on helppo peitellä monimutkaisilla lauserakenteilla ja käyttämällä vaikeita sanoja. Kansantajuisuuden puolesta useammassakin paikassa puhunut historioitsija Teemu Keskisarja sanoi taannoin SK:n henkilökuvassa, ettei ole koskaan ymmärtänyt, mihin tarvitaan sanaa ”diskurssi”. En ymmärrä minäkään. En myöskään ymmärrä, mihin tarvitaan sanoja ”holistinen”, ”integroiminen” tai ”orientoiminen”, jotka esiintyvät äskettäin lukemassani Sosiologia-lehden artikkelissa – ja vieläpä samassa virkkeessä. ”Introdusointia” käytetään sentään vasta seuraavassa kappaleessa.

Suomen kielellä pitää voida suorittaa kaikki ko. tutkinnot. Ns. toisena tai kolmantena kielenä olkoon sitten mikä tahansa. Yksityiset ”opinahjot” tehköön mitä haluavat. Julkisin varoin toimivat yliopistot eivät kuulu edm. ryhmään!

Diskurssia, holistista ja muita käytetään, koska lukijaa ei arvosteta sen vertaa, että viitsittäisi nähdä vaivaa suomenkielisen termin löytämiseksi. Muistaakseni Helsingin Sanomissa juuri äskettäin kritisoitiin Kelan käyttämää kieltä. Myös monet lait ovat suurelta osin epäkieltä. Noita varten Suomeen tarvittaisi oikeusasiamiehen kaltainen kieliasiamies, jolla olisi valta lätkiä uhkasakkoja kieltä raiskaaville ministeriöille, virastoille ja oppilaitoksille.

Internetistä löytyy useille kielille luettavuusindeksilaskureita ja tietääkseni Yhdysvalloissa virallisille teksteille on määrätty tuollaisella kaavalla laskettava luettavuustaso, joka niiden pitää täyttää. Suomeen tarvittaisi samaa — vaikka se vähän maksaisikin. Jos suomalaiset eivät huolehdi suomesta, niin ei sitä tee kukaan muukaan.

Lienee aihetta huomauttaa, että tuo 2 v englanninkielinen maisteriohjelma tulee 3v suomenkielisen kandiohjelman jälkeen. Kyseessä on strateginen linjaus, pitämällä kandiohjelma suomenkielisenä saadaan suomenkielisiä osaajia ja sitten maisteriohjelmaan voidaan ottaa ulkkareita täysipainoisesti sekä opiskelemaan että opettamaan. Kun koko ohjelma on englanninkielinen, suomea osaamattomat voivat osallistua suunnitteluun tai valita kursseja laajasti, eivätkä jää vain vierailijoiksen yhden kurssin opettajina tai kapean opintopolun kulkijoina.

Itse olen Aallon sähköteknikan koulussa ja minulle on täysin selvää että minun on pystyttävä toimimaan kahdella kielellä. Akateemisen julkaisun teen englanniksi, koska suomenkielisiä julkaisupaikkoja ei ole olemassa tietotekniikan alalla. Mutta tässä kuussa tulee myös suomenkielinen artikkeli ulos kotimaisessa ammattilehdessä. Kun ajattelutyö on tehty, kääntämisessä ei ole paljoakaan vaivaa.

Timo Kiravuo

Tietokirjallisuuden ja -kirjoittamisen professuuri:

”Yliopistoista annetun asetuksen mukaan professorilta vaaditaan, että hän hallitsee suomen kielen, jolla hän antaa opetusta. Lisäksi vaaditaan, että hänellä on ruotsin kielen vähintään tyydyttävä suullinen ja kirjallinen taito. Yliopiston johtosäännön mukaan ulkomaalaiselle tai Suomen kansalaiselle, joka ei ole syntyperäinen tai joka ei ole saanut koulusivistystään suomen tai ruotsin kielellä, voidaan myöntää ilman erillistä hakemusta erivapaus tästä kielitaitovaatimuksesta.”
http://www.helsinki.fi/rekrytointi/print.html?id=64412

Tulkitsen tuon kohdan siten, että erivapauden turvin suomen tai edes ruotsin kielen taito ei ole pakollinen. Voiko professori siis kuitenkin opettaa millä kielellä tahansa, vaikka edellä puhutaan suomen kielen ensisijaisuudesta: ”Professori antaa opetusta oppiaineessa suomen kieli ja edistää ensisijaisesti suomenkielisen tietokirjallisuuden, tietokirjoittamisen ja tieteen tunnetuksi tekemisen tutkimusta.” Miten professori voisi edistää vaativaa suomenkielistä tietokirjallisuutta, jos hän ei hallitse suomea täydellisesti?

Minusta olisi suotavaa, että perusasteen tiedeopinnot toteutetaan ensisijaisesti omalla kielellä. Tieteenaloissa toki on eroja, neurobiologia ja tietyt humanistiset aineet eivät välttämättä ole aina vertailukelpoisia. Kielen merkitys vaihtelee tieteenalasta riippuen. Suomalaiselle tieteelle on kuitenkin tärkeää, että vähintään alemman tason tutkimusta harjoitetaan suomeksi. Englantiin siirtyminen väistämättä rajaa perustutkimusta, toki myös avaa kv. yhteyksiä ylemmillä opinnonasteilla.

Ei Suomen tarvitse olla angloamerikkalaisen tieteen etäispesäke. Tiedettä voidaan harjoittaa myös kansallisista lähtökohdista, tieteenalasta toki aina riippuen.

Miksi kyseinen muutos oikeastaan tehdään? Mikä on perimmäinen syy? Veikkaan, että HKKK, nykyinen aaltovoimalan alayksikkö, haluaa kansainvälistä lisänäkyvyyttä. Siellä yritetään kuumeisesti saada julkisuutta kansainvälisissä korkeakoulujen vertailulistoissa, jotta rahoittajilta tihkuisi enemmän tukea.

”Jälkimmäisiin kuuluu Aalto-yliopiston halu järjestää vastaisuudessa kauppatieteiden maisteriopintoja vain englanniksi.”
Uutinen olisi huolestuttava, jos kyse olisi jostain vapaan kansan lahjasta vapaalle tieteelle. Kyse ei ole kuitenkaan varsinaisesta tieteestä: ’kauppatiede’ on ennustusta ja horoskopointia vastaavaa toimintaa, jossa apuna käytetään taskulaskinta. Kyse ei ole edes vapaan kansan lahjasta, vaan valtion verokarhun pakolla ottamien ja hallintoporhojen lahjoittamien rahojen työntämisestä ulkomaiseen kehitysapuun. (Tervetuloa kaikki ulkomailta nauttimaan suomalaisesta ilmaisopetuksesta. Tervemenoa kaikki koulutusjärjestelmäämme hyödyntäneet kotoperäiset alkuasukkaat – MBA:lla saa paremmat palkat maailmalla kuin Suomessa.)
Tapaus on kuitenkin kiusallinen, ainakin niille kauppakorkean opettajille, jotka osaavat vain tankeroenglantia ja niille, jotka korvataan ulkomailta ostetuilla kauppatohtoreilla.
Tapaus on harmillinen, koska englanninkielisellä termistöllä on helpompi naamioida kansallisvarallisuuden katoamiset kansainvälisten pankkien holveihin. Koska meitä vierasmaalaisia veronmaksajia on entistä helpompi sumuttaa anglistisella pankki- ja sijoitustermistöllä, RBS:n jengi ja citypankkilaiset saavat tukirahaa entistä vaivattomammin omille kärsiville Välimeren bisneksille: kun koiralle antaa hihnan, kusettajan paikka vaihtuu.

”Aalto-yliopiston tarkoituksena on tietenkin mahdollistaa kauppatieteiden opiskelu myös ulkomaalaisille”
Suomesta intiaanireservaatti ulkomaalaisille opiskelijoille? Tervetuloa! Sopeudutte varmasti hyvin paikalliseen ympäristöön, kun ei tarvitse osata kieltäkään. (Murjotatte vain mykkinä paikallisbusseissa kuten kaikki muutkin.) Kuvaa ehkä koulutukseen hakijoiden kyvykkyyttä, intoa ja motivaatiota – siis tuo innokas kielipuolistelu ja kielen karttelu. (Sorry, k should be m in the last sentence.)

Sopeutetaan suomi kuoliaaksi. Sopiva slogan ja brandi uudelle, uljaalle opetuslaitokselle.

Oma näkökulmani supisuomalaisena Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun opiskelijana on, että englannin kieli on pakollinen nykypäivän työmarkkinoilla pärjäämiselle ja näin ollen kyse on ensisijaisesti suomalaisista opiskelijoista, ei ulkomaalaisista. Yrityksiä perustetaan yhä harvemmin toimimaan puhtaasti kotimaisilla markkinoilla ja valtion byrokratiassa on tilaa, luojan kiitos, vain pienelle osalle.

Suomen yliopistomaailmaan kaivattava ”kansainvälinen ilmapiiri” ei ole vain sananhelinää, vaan lähes pakon sanelemaa. Englanninkieliset opinnot mahdollistavat kainsainvälisiä professuureja ja laaja-alaisemman perspektiivin opiskelijoille. Itse koen, että suomalaisilla luennoitsijoilla olisi esimerkiksi pedagogisesti paljon opittavaa ulkomailta.

Suomen kielellä on tärkeä paikka yliopistoissa, mutta monilla aloilla englanninkielinen maisterin tutkinto on ehdottomasti paikallaan. Opetuksen ja tutkimuksen laadun kannalta on tärkeää siirtyä kohti kasainvälisempää yliopistoa, jossa suurempi osa henkilökunnasta ja opiskelijoista haetaan ulkomailta (painottaen esimerkiksi vaihto-opiskelua). Onneksi Aalto-yliopistossa tämä on ymmärretty.