Tiedeblogistit yrittävät vaikuttaa

Ennen minua Suomen Kuvalehden tiedeblogistina toimi geologi ja nykyisin myös FT Aku Heinonen. Kun Aku lopetti Totta vai tiedettä -bloginsa, minä astuin remmiin.

Vaikka blogikirjoittelua ei välttämättä pidetä sen kummoisempana tekemisenä, minä ja Aku olemme tehneet jotain, mitä suurin osa suomalaisista tutkijakoulutetuista ei: olemme kansantajuistaneet tiedettä, harjoittaneet tiedejournalismia sekä luonnontieteille harvinaisesti kirjoittaneet omasta tieteenalastamme suomen kielellä.

Sekä minua että Akua on pohdituttanut tiedeviestinnän asema Suomessa ja varsinkin yliopistomaailman sisällä. Aku ehti kirjoittaa muun muassa yliopistojen kolmannesta tehtävästä eli yhteiskunnallisesta vuorovaikutuksesta, tutkijoiden ja toimittajien suhteesta sekä tiedejournalismin olemuksesta.

Itse taas olen pohtinut muun muassa tieteen yhteiskunnallista vaikuttavuutta, tutkijoiden suhdetta mediajulkisuuteen sekä eri alojen tieteentekijöiden hanakkuutta kansantajuistaa tutkimusalaansa.

Löysimme tekemisistämme synergiaetuja ja päätimme kirjoittaa yhdessä artikkelin. Juttumme ”Yliopistojen kolmas tehtävä jää vaille toteutusta ja tukea” ilmestyi Tieteessä tapahtuu -lehdessä viime viikolla.

Artikkelin sisältö on lyhyesti se, että vaikka yliopistoille on laissa määritelty opetuksen ja tutkimuksen rinnalle tehtäväksi myös yhteiskunnallinen vuorovaikutus, tutkijoita tai vaikkapa laitoksia ei tueta tehtävän suorittamisessa. Esimerkiksi tiedeviestinnän kautta tapahtuvaan vaikuttamiseen ei opeteta tai varata resursseja eikä siitä palkita.

Yllätykseksemme kirjoituksemme on poikinut varsin paljon yhteydenottoja. Asia on selvästi mietityttänyt ihmisiä tiedemaailmassa. Jo aiemmin olen huomannut, että tilaus esimerkiksi tiedeviestinnän opetukselle on yliopistoissa valtava.

Mutta parannuksia tapahtuu. Mielenkiintoinen yhteensattuma on se, että kun kesällä kirjoittelimme artikkelia, sisällytimme siihen ehdotuksen yliopistoissa jaettavasta tiedeviestintäpalkinnosta, joka kannustaisi tieteentekijöitä kommunikoimaan muun yhteiskunnan kanssa.

Syksyllä, artikkelin ollessa jo painossa, Helsingin yliopisto julkaisi tiedotteen perustamastaan palkinnosta. ”Korostaakseen yliopistojen kolmannen tehtävän merkitystä Helsingin yliopisto on päättänyt, että vuosittain jaetaan Yliopisto yhteiskunnassa -palkinto tunnustuksena esimerkillisestä ja vaikuttavasta työstä Helsingin yliopiston yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen alueella.”

Olen tyytyväinen.