Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

Tiede ja sivistys ovat toimivan yhteiskunnan edellytys

Tiina Raevaara
Blogit Tarinoita tieteestä 20.9.2011 20:45

Joukko lähinnä biolääketieteen alan suomalaisprofessoreita ihmetteli maanantaina Helsingin Sanomien mielipidesivulla, miksi Suomen valtio ajaa alas huippututkimusta.

Valtion myöntämä rahoitus on tieteelle ja tutkimukselle olemassaolon ehto. Suomessa tätä rahoitusta on pitkään pienennetty, ja vaarassa on paitsi HS:ssa mainittu huippututkimus, myös ennen kaikkea perustutkimus.

Jos tiede sinänsä ei herätä päättäjissä huolta, luulisi edes taloudellisten näkökohtien purevan: tutkimus on teknologian ja siten vientiteollisuuden edellytys. Toisaalta kavahdan taloudellisen ajattelun voittokulkua silloin kun on kyse tieteestä.

Tiede ei ole vain tietoa ja tekniikkaa. Tiede on olennainen osa länsimaista sivistystä. Tieteellinen metodi ja empiria ovat nykyisen maallistuneen todellisuuskäsityksen taustalla. Tieto lennättää ihmisen kuuhun ja parantaa sairauksia. Systemaattinen tieteellinen tieto nostaa ihmisen elintasoa ja vaikuttaa myös elämänlaatuun.

Ilman tiedettä ihmiskunta ei yksinkertaisesti pärjää.

Myös sivistys- ja tietoyhteiskunta edellyttää tiedettä. Humanistiset tieteet ovat pitkään olleet länsimaisen sivistysihanteen keskiössä. Ennen vanhaan yliopistoa ei voinut kuvitellakaan ilman yleissivistävää tehtävää. Klassinen humanisti oli tavallaan sivistysihanne itsessään – viisas, suvaitsevainen, harkitseva.

Vedän natsikortin esiin: Natsi-Saksasta pakenivat juuri nerokkaimmat tutkijat, jotka myöhemmin ovat edustaneet ihmisyyden ääntä julkisessa keskustelussa. Albert Einstein on heistä tunnetuin.

Tieteen ja klassisen sivistyksen välttämättömyyden demokratialle ja maailmanrauhalle on oivaltanut myös yhdysvaltalaisfilosofi Martha C. Nussbaum. Piakkoin suomeksi ilmestyvässä kirjassaan Talouskasvua tärkeämpää hän osoittaa, kuinka taloudellinen voittoajattelu uhkaa sivistysarvoja. Liian kapea näkemys koulutuksesta vain yrityselämän palvelukseen johtaa väistämättä demokratian, oppineisuuden ja sivistyksen rapautumiseen.

Nussbaum kuvaa, kuinka tärkeää akateeminen humanistinen kasvatus on vaikkapa empatian, ymmärryksen ja argumentaation kannalta. Kansainvälistyvässä maailmassa täytyy tuntea kulttuureita ja tapoja, ymmärtää erilaisuuden taustat ja kunnioittaa toisia ihmisinä. Neuvotteluissa ja keskusteluissa meidän tulee osata asettaa sanamme siten, että meitä ja perustelujamme voidaan ymmärtää.

Avoimessa yhteiskunnassa lisääntynyt tietomäärä ja uutisointi johtavat myös siihen, että tarvitaan kriittistä ajattelua, sokraattista kyseenalaistamista, jotta jyvät erottuvat akanoista, merkityksellinen merkityksettömästä. Ihmiselle on tarjolla loputon määrä vaihtoehtoja, puolueita ja maailmankatsomuksia, palveluita ja hoitoja, mainosten tarjoamia ihmeitä, joiden periaatteista on tärkeää olla selvillä. Mainostajan ja poliitikon viesti voi olla yksinkertainen ja myyvä, mutta mitä on sen taustalla? Saako äänelle ja rahoille vastinetta?

Ilman sivistystä ihmisten välinen kunnioitus on mahdotonta. Sen osoittaa jo nykyinen, kärjistynyt poliittinen ilmapiiri, ehkä erityisesti populistinen ”kansan” palvonta ja mielistely. ”Kansan” sivistys- tai argumentaatiotasoon voi tutustua esimerkiksi joidenkin nettiuutisten kommenttiosastolla.

Sivistyksen vaatiminen ei ole elitismiä, se on edellytys ihmiskunnan selviämiselle.

Tiina Raevaara

Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Keskustelu

”Sen osoittaa jo nykyinen, kärjistynyt poliittinen ilmapiiri, ehkä erityisesti populistinen ”kansan” palvonta ja mielistely.”

Sivistyneillä ihmisillä on tuolle ihan oma terminsäkin. Sitä kutsutaan demokratiaksi.

Niin kuin toki ymmärsitkin, sillä on merkityksensä, että ”kansalla” on lainausmerkit ympärillä.

Taisi olla Enbuske joka sanoi että ainoa hienovarainen vihjaus minkä perussuomalainen ja Matti Vanhanen ymmärtää on 69. Joten ei kannata olla liian varma…

Demokratia on massojen tyhmyyden tiivistämistä. Palatkaamme oligarkiaan, antiikin Ateenan tapaan, jossa Aristoteles, Demokritos ja Epikuros opettivat yläluokkaa. Perussuomalaisten suusta kuuluu vain typeryyksiä.

”Niin kuin toki ymmärsitkin, sillä on merkityksensä, että ”kansalla” on lainausmerkit ympärillä.”

Soo-soo, sanoisi YTL:n sensori ja punakynämerkin vetäisi.

Loistava esimerkki maasta jossa yleissivistys loistaa poissaolollaan, taloudellisten painoarvojen ottaessa pääosan kakusta … yhdysvallat.

Ne eurooppalaiset ihmiset jotka ovat usein tekemisissä ns.jenkkien kanssa viikottain, kansankerrostumien laajalla skaalalla, huomaavat tämän ensimmäisenä. Vaikea on uskoa ellei itse tuota koe, miksi yksi kansakunta on ”tyhmentänyt” itsensä, kaikki edellytykset ovat olemassa sivistykseen mutta tapakulttuuri on muodostunut vuosisatojen saatossa muotoon jossa sivistys kiinnostaa vain marginaalista osaa väestöstä.

Sivistyksellä en tarkoita snobismia, itsetarkoituksellista pyrkimystä itsensä korottamiseen läsnäolioiden keskuudessa. Sivistyksellä tarkoitan yleistietämyksen tasoa, halua tulla luolasta ulos, kykyä tulla toimeen luontevasti muidenkin kuin itsensä kanssa, sivistys on avain kokonaisuuden ymmärtämiselle sekä kommunikoinnin tasolle.

Vihapuhetta:Tuhoa vaaditaan suomenkielisille kouluille k
Maria Wetterstrand, Ruotsista Suomeen avioliiton kautta muuttanut vihreä, haluaa lakkauttaa suomenkieliset koulut Suomesta, ja muuttaa ne suomen/ruotsinkielisiksi, samaan tyyliin kuin Ruotsissa on ”suomenkielisissä” kouluissa pakko n. puolet opetuksesta olla ruotsiksi. Wetterstrand ei kerro, mikä opetuksen prosenttisuhde hänestä olisi. Ruotissa ruotsin kieli on ainoa maan kieli, ja siellä ruotsiksi pitää siten opettaa enemmän. Ruotsissa melkein kaikki koulut ovat vain ruotsinkielisiä. Suomi on Ruotsissa vähemmistökieli.

Perusteena vaatimukselleen kaksikielisistä kouluista hän esittää, että ”Suomi

on kaksikielinen maa, joten koulujen pitää olla kaksikielisiä.”
Koska hänen miehensä, Ville Niinistö, on ministeri, jäi Wetterstrand pois Ruotsin eduskunnasta ja muutti lapsineen Suomeen. Lapset ovat nyt ruotsinkielisessä koulussa Turussa. Asuinalueellaan Turun lähiössä pariskunnalla ei ole halua laittaa lapsia suomenkieliseen kouluun, koska siellä on paljon maahanmuuttajia. Suomessahan maahanmuuttajat laitetaan aina suomenkielisiin kouluihin, ei koskaan ruotsinkielisiin. Virallinen selitys on, että siellä ei opeteta sekä suomeksi että ruotsiksi. Maahanmuuttajien ryhmiin ei ministerin lapset tokikaan sovi.

Rkp-media on ihmeissään ehdotuksesta. Vasabladet kehoittaa lukijoitaan kirjoittamaan ja soittamaan Wetterstrandille ja pyytämään häntä ruotsinkielisyyden esitaistelijaksi. No, Wetterstrandhan on jo Svenska.nu:n jäsen. VBL mainitsee, että ”Wetterstandin kautta voidaan vaikuttaa Ville Niinistöön ja siten maan hallitukseen.”
HBL:ssä Mikael Kosk on yhtä hämillään. Hän painottaa, että ruotsinkielisiin kouluihin ei saa koskea, mutta jos kaksikielisiä kouluja (jotka olisivat hyyyvin hyödyllisiä suomenkielisille) perustettaisiin, tulisi olla vankka organisaatio niiden takana. Eli ilmeisesti lisää rkp-taustaisia virkamiehiä järjestämään suomenkielisten lopullisen, tehokkaan ja kertakaikkisen kaksikielistämisen peruskoulussa, hallituksen säätämien kaksikielisyyteen pakottavien lakien avulla.

Rkp-henkilö alkaa heti pohtia uusia mahdollisuuksia lisätä suomenkielisten pakkoruotsia, jos joku ulkomaalainen sanoo yhtään mitään mistään. Loppupäätelmä on aina, että ”ruotsinkielisten tulee voida elää elämäänsä ruotsiksi ja ruotsinkieliseen kouluun ei saa koskea. Opetusta on annettava aina ruotsiksi. Mutta suomenkielisissä kouluissa olisi toki hyvä, jos osa opetuksesta, esim. historia, annettaisiin suomeksi. Mielellään myös maantieto tai matematiikka. Tämä sivistäisi suomenkielisiä. Sanoihan jo Lipponen, että ilman ruotsin kieltä ei suomenkielisellä ole edes omaa identiteettiä.”

Tällainen Rkp-puhe, jota voi kuulla ja lukea joka päivä rkp:n toimijoiden suusta, on sitä todellista vihapuhetta, joak kohdistuu suomenkieliseen, yli 5 miljoonan kansaan.

Wetterstrandin vaatimus todellisista kaksikielisistä kouluista Niinistön jälkikasvulle kiihdytti Rkp:n perinjuurin.
Se avasi uuden näkökulman. Heidän koulunsa opettaisivat puolet aineista ruotsiksi! Mutta…mutta. Miten kävisi ruotsinkielisten koulujen, semminkin kun niillä (ja toki myös suomenkielisillä kouluilla) on nyt lain suojaama erillisyys?” Tähän on vastauksena tietenkin se, että ”Svenskfinlandiin” tulee soveltaa Ahvenanmaan mallia! Vain ruotsin kieli olkoon sallittua, koska vähemmistökieltä pitää suojella!
Suomen kielen sen sijaan voi tuhota, lannistamalla lapset puolikielisiksi, ja sen onkin toivottavaa. Kiitos Wetterstrand ja tervetuloa Suomeen järjestämään uudelleen peruskoulun kielipolitiikka!!

YLE:n ruotsinkielisessä uutisessa kerrotaan, että ruotsinkielinen koulu on huonompi kuin suomenkielinen.
Ne vanhemmat, joilal on toinen lapsi ruotsinkielisessä, toisen suomenkielisessä koulussa, ovat kertoneet, että:
”…suomenkielisissä kouluissa oppilaat saavat paljon enemmän läksyjä, opetus on vakavampaa ja lapset saavat paremman pohjan jolla seisoa kuin ne sisarukset, jotka ovat ruotsinkielisessä koulussa. ”Suomenkielisissä kouluissa on sellainen opetusideaali, joka puuttuu ruotsinkielisistä kouluista, sanoo eräs äiti, tietenkin nimettömänä.”.
Tämä kritiikki on tärkeää, koska suomenruotsalaiset teini-ikäiset ovat melkein vuoden jäljessä sekä lukutaidossa että luonnontieteissä. Vuoden! Se on valtava ero kahdessa koulusysteemissä, jotka toimivat rinnakkain samassa maassa. Ja sen vuoksi pitäisi avata avoin, luova ja rehellinen keskustelu. Tarvitaan suurempaa rohkeutta, jos haluamme parempaa, emmekä halua, että ruotsinkielinen koulu on huonompi kuin suomenkielinen.”

Kannattaisi Villen ja Marian ottaa lapset vähän äkkiä pois rkp-koulusta ja laittaa suomenkieliseen….
Mutta minkä rkp-koulun oppilas opetuksessa häviää, sen se rahassa voittaa…
Vaikka ei päässä olisikaan tietoa, kun ylioppilaaksi kirjoittaa rkp-koulusta, niin jatkopaikkaa pukkaa monesta suunnasta.

Vanhaan hyvään aikaan puhuttiin ”sydämen viisaudesta” ja ”sydämen sivistyksestä”.

Sivistykseen kuuluu mielestäni ehdottomasti ajatus, että halutaan ymmärtää muiden katsantokantoja hyväntahtoisesti, asettaa sokraattisesti lisäkysymyksiä tai raketava kritiikkiä ja pyrkiä edistämään yleistä hyvää positiivisin ja kannustavin keinoin: ei siis tuomita kovin sanoin, ei haukuta, eristetä eikä halvenneta eikä etenkään koskaan mennä henkilökohtaiseen kommentointiin esim. henkilön tai ryhmän ulkonäköön. Niitä, joilta puuttuu koulutus, ymmärrys tai muu kapasiteetti, ei tölvitä vaan henkilöä autetaan oman päättelynsä avulla hankkimaan tai huomaamaan muita asiaan liittyviä – häneltä ennen huomaamatomia – näkökulmia. Näin sivistystä viedään eteenpäin ja kohotetaan yleistä sivistyksen tasoa.

Ehdottomasti ei koskaan hyökätä ilkeämielisesti ja yleistäenkään ihmisen kimppuun pelkän katkeruuden tai alemmuudentunteen vallassa. Miksi muka pärjäävämpää tai vahvempaa olisi oikeutetumpaa nälviä ja sabotoida? Esimerkiksi perheissä, joissa on eri tasoisen koulutuksen saaneita lapsia, on jopa vanhempien toimesta sallittua naureskella ja mitätöidä akateemisen tutkimuskohteita, elämäntapaa tai pukeutumista. Jopa perheen antama henkinen tai taloudellinen tuki voi kohdistua vain alemman koulutuksen saaneisiin lapsiin, jotka ’ovat todennäköisesi heikommin pärjääviä tulevaisuudessa’. Tämä on lyhytnäköistä toimintaa sillä kukin tarvitsee tukea omista lähtökohdistaan käsin eikä kukaan pärjää ilman tukea ja kannustusta.

Mm. Susanna Kuparinen määritteli Pressiklubin keskustelussa pidättäytymästä heikommassa asemassa olevan nimittelystä. Mielestäni tämä on yhtä osittainen ja puutteellinen määritelmä kuin ovat vaikkapa sukupuolikiintiöt, kielikiintiöt ja rasistinen ajattelu, jotka jättävät kokonaisuuden kokonaan huomioimatta: tulee pidättäytyä halventavasta nimittelystä koonaisuudessaan. Negatiivinen ja osoitteleva kohtelu satuttaa aina tuntevaa ja ajattelevaa ihmistä ja edesauttaa vastakkaisuuden lisääntymistä. Se ei ole sukupuolesta, kielestä, rodusta tai älyllisestä kapasiteetista riippuvaista. Itse asiassa älyllisesti herkemmät tuntevat ja tunnistavat tämän negatiivisen asennoitumisen helpommin jopa silloin, kun se ei kohdistu henkilöön tai hänen läheisiinsä tai yleensä ihmiseen itseensä: mutta se voisi kohdistua ja se aiheuttaa yleistä pahoinvointia.

Oikein määritelty sivistys – sydämen sivistykseksi sen eräs kirjoittaja mainitsi – sekä tiede että taide ovat kaikkien yhteiseksi hyväksi tehtävää toimintaa. Milloin voisimme vihdoinkin ymmärtää, että meillä jokaisella on oma tärkeä tehtävämme viedä kasvua ja kehitystä eteenpäin? Tämä tehdään meidän jokaisen arjessa ja hienosyisesti meille kullekin sopivalla tavalla. Jokainen meistä voisi myös aina oppia jotakin erilaisilta lähimmäisiltämme.

Sivistys ja ymmärrys.

Erottelisin nämä kylmästi toisistaan ja asettaisin ymmärryksen listalle ensimmäiseksi. Ymmärrystä löytyy kaikkialta ilman sivistystäkin mutta sivistys tarvitsee avukseen ymmärryksen saadakseen jalansijaa. Muinaisten kreikkalaisten sivistys oli nykymaailman mittapuulla vähäistä mutta ymmärrys sitäkin suurempaa.

Näitä luetaan juuri nyt