Terveystieto on kuumaa, ja siksi bloggarillekin maksetaan
Terveys kiinnostaa. Jos tarkastelee sosiaalista mediaa tiedeviestinnän kannalta, nimenomaan terveysaiheista tiedesisältöä jaetaan ja kommentoidaan paljon.
Myös perinteisessä mediassa terveys on koettu kannattavaksi aiheeksi. Sille on omistettu kokonainen lauma televisio-ohjelmia, aikakauslehtiä ja niiden liitteitä. Päivittäismediakin sivuaa terveysaiheita mielellään.
Terveys on jokaisen asia, joten ei ole ihme, että aihe kiinnostaa niin yleisöä kuin sisällöntuottajia.
Millaista somen terveyssisältö sitten on? Pew Research Center tarkasteli Facebookin suosituimpia tiedeaiheisia sivuja, ja huomasi, että suosituinta sisältöä on ”tieto, jota voi käyttää” eikä esimerkiksi uutisointi tuoreista tieteellisistä löydöistä. Tällaiseen kategoriaan valahtaa nimenomaan terveysaiheinen some-sisältö. Me haluamme terveysneuvoja.
On hyvin vaikea seuloa verkon kaikesta terveyssisällöstä erityisen luotettavat tahot. Luotettavuus tarkoittaa minun ajattelussani sitä, että tarjotulla tiedolla on vankka tutkimuksellinen pohja ja että tiedon julkaisija ei henkilökohtaisesti hyödy nimenomaan kyseisen tiedon levittämisestä. Nämä ovat seikkoja, joihin yleisestikin kiinnitetään huomiota tieteellisen julkaisemisen ja toisaalta journalismin maailmassa.
Törmäsin eilen Facebookissa Kemikaalicocktail-nimisen blogin tekstiin, jossa ylistettiin punahatun eli Echinacean terveysvaikutuksia. Kyseessä on kasvi, josta tehdyllä uutteella on pitkään yritetty hoitaa flunssaa ja varmaan influenssaakin. Suomessa kyseinen ja muut vastaavat tuotteet on luokiteltu ravintolisiksi. Bloggarin mainostaman tuotteen valmistaja on A. Vogel Oy.
Bloggari oli ollut Sveitsissä kuuntelemassa Vogel-yhtiön järjestämää konferenssia. Yhtiö oli kutsunut bloggarin luokseen, maksanut hänen matkansa sekä tilannut häneltä maksua vastaan blogikirjoituksen aiheesta.
Bloggari raportoi kuuliaisesti blogiinsa tietoja, joita hänelle oli konferenssissa kerrottu: ”Punahattua nauttineen lapsiryhmän osalta flunssat vähenivät 32,5 %, kuumetapauksia esiintyi 67,3 % vähemmän kuin verrokkiryhmässä, tarvittiin 72,7 % vähemmän antibiootteja ja esiintyi 63,8% vähemmän ‘komplikaatioita’”.
Tämän kaltaiset terveysväitteet on EU:ssa kielletty elintarvikkeeksi luokiteltavalta tuotteelta. Ilmeisesti A. Vogel Oy yrittää kiertää näitä sääntöjä palkkaamalla itsenäisen bloggarin levittämään väitteitä firman puolesta.
Mainittakoon, että suurissa meta-analyyseissa punahatulla ei ole ollut tehoa flunssaa vastaan. Tässä linkit kahteen julkaisuun: Anheyer et al., 2018, ja Katsch-Völk et al., 2014.
On hassua, että luonnonlääkinnän saralta siedetään tällaista avointa ja oikeastaan aika häikäilemätöntäkin mainontaa, kun samaan aikaan lääketeollisuuden suhteen ollaan todella varpaillaan. Avoimuus ei ongelmaa poista: tapauksessa on kyse firman pyytämästä ja maksamasta sisällöstä. Neutraalia sellainen ei ole nähnykään.
Pidän myös ikävänä sitä, että bloggari perustelee punahattu-uutteen hyödyllisyyttä tarpeella vähentää antibioottien käyttöä. Tarve on todellinen, mutta flunssaa ei antibiooteilla kannatakaan hoitaa. Flunssaa monesti seuraaviin jälkitauteihin niitä toki määrätään, ja ilmeisesti aivan liikaa, sillä esimerkiksi pikkulasten välikorvatulehduksista jopa suurin osa parantuisi tutkimusten mukaan ilman antibiootteja.
Lääketieteellinen ”ylihoitaminen” ei kuitenkaan ole kysymys, jonka voisi ratkaista hoitamalla sairauksia tehottomilla ravintolisillä. Ylihoitamisen ongelma on lääketieteen ja terveydenhoidon sisäinen, ja se pitää sellaisena käsitellä.
Pohjimmiltaan turha antibioottien määrääminen ja punahattu-uutteen markkinointi ovat sitä paitsi osa samaa ilmiötä: sairastunut ihminen haluaa tulla hoidetuksi. Mielemme janoaa edes pientä toivoa, ja on vaikea tyytyä odottamaan, että sairaus poistuisi itsestään. Ihminen on olento, joka haluaa ratkoa ongelmat tekemällä edes jotain.