Blogit

Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

Tavallinen suomalainen arkipäivän tuhopoltto

Blogit Tarinoita tieteestä 12.12.2015 17:28
Tiina Raevaara
Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Ihminen on olento, joka pyrkii mahdollisimman nopeasti normaalitilaan. Oli ympäristössämme kuinka suuria muutoksia tahansa, sulautamme ne osaksi arkipäiväämme. Harva haluaa elää jatkuvassa stressissä.

Tohtorikoulutettava Mari Kuukkanen varoitti tänään Helsingin Sanomien mielipidepalstalla muukalaisvihan ja vihapuheen arkipäiväistymisestä. ”Aggressiivinen käytös ja laiton suora toiminta tässä mittaluokassa ovat hyvin poikkeuksellisia Suomessa”, Kuukkanen kirjoitti viitaten muun muassa vastaanottokeskusten tuhopolttoyrityksiin ja somessa esiintyviin väkivaltakehotuksiin. ”Tästä huolimatta asiasta ei ole käyty analyyttistä julkista keskustelua. Hallitseva ajattelutapa tuntuu olevan, että iskut ja vihamielisyys ovat luonnollisia ja selitystä kaipaamattomia reaktioita turvapaikanhakijoiden määrän kasvuun.”

Sama arkipäiväistyminen koskee myös poliitikkojen äärioikeistokytkentöjä. Kesällä Olli Immosen ”taistelukehotus” Facebookissa käynnisti vastalauseiden vyöryn, joka huipentui 15 000 ihmisen mielenosoitukseen. Kun kansanedustajien äärioikeistoflirttailut vain jatkuivat, reaktiot kuitenkin laimentuivat. Poliitikkojen kytkennät rasistisiin ja fasistisiin tahoihin ovat muuttuneet huolestuttavista yksittäistapauksista normaaliksi arjeksi.

Kansanedustaja Laura Huhtasaaren esiintyminen ”kovan oikeistolinjan” itsenäisyyspäivätapahtumassa ei enää noussut päämedioihin, ei aiheuttanut puoluetovereiden irtisanoutumisia eikä näkynyt oikein edes sosiaalisessa mediassa joitain poikkeuksia lukuunottamatta. Paljon suurempi kohu Huhtasaaren tekemisistä nousi vielä heinäkuussa, jolloin puhuttiin hänen kuulumisestaan rasistiseen Facebook-ryhmään. Huhtasaarenkin teot arkipäiväistyvät.

Mistä arkipäiväistyminen johtuu – paitsi ihmisten tarpeesta elää niin kuin ennenkin?

Ainakin osaksi väsymyksestä. Media ja some-kansa väsyvät, samoja asioita ei jakseta nostaa esiin kerta toisensa jälkeen. Ensimmäinen äärioikeistoon viehtynyt kansanedustaja on uutinen, toinen jo toistoa. Kymmeneen asti kukaan ei jaksa edes laskea.

Väsymyksen taustalla on myös pettymys. Kun johtavat poliitikot eivät ota kantaa tai toimi, lopulta ihmiset eivät viitsi reagoida. Immosen kohdalla perussuomalaisten johdolta jaksettiin vielä vaatia kannanottoja ja tekoja. Kun johdon teot jäivät kovin laimeiksi, kynnys vaatia nousi. Huhtasaaren itsenäisyyspäiväesiintymisen kohdalla kukaan ei ole tainnut enää edes kysyä asiasta puoluejohdolta.

Silti on yksiselitteisen huolestuttavaa, että kansanedustaja esiintyy tilaisuudessa, jonka järjestäjät ja muut esiintyjät ovat kunnostautuneet esimerkiksi rasistisen vihapuheen, kansallissosialistisen musiikin ja natsitervehdysten saralla – ja niin mediassa liikkuneiden tietojen mukaan kunnostautuivat myös itsenäisyyspäivänä.

Mitä seuraavaksi? Kuinka arkipäiväiseksi suhtautumisemme poliitikkojen äärioikeistolaistumiseen (tai lopulta jopa kansallissosialistumiseen) ja muukalaisvihasta kumpuaviin tuhopolttoihin lopulta muuttuu?

Pari vuotta sitten olisimme pitäneet täysin käsittämättömänä, että suomalaiset alkaisivat oikein urakalla heitellä polttopulloja vastaanottokeskuksiin, sytyttämään niitä tuleen tai poraamaan niiden kattoihin reikiä.

Nyt olemme niin tottuneita, ettemme jaksa edes ihmetellä. Tuhopolttoja tulee ja menee, me jatkamme elämäämme. Tänään sisäministeri Orpo sentään kommentoi ilkivaltaa, mutta käytännön tekoja hallitukselta ei ole nähty. Kuten Mari Kuukkanen kirjoitti, ”iskut ja vihamielisyys ovat luonnollisia ja selitystä kaipaamattomia reaktioita”. Normaalioloja ei tarvitse kommentoida, poliitikko kiinnostuu vasta kun jotain poikkeavaa tapahtuu.

Älkää siis huolestuko, elätte tavallisessa suomalaisessa arjessa.