Tarvitaan metsiä ja metsiin tallaajia

Ylen luonto-sivuilla oli oiva artikkeli metsäpolkujen katoamisesta. Itselleni polut ovat suorastaan elinehto: vietän paljon aikaa metsässä, ja rakastan kulkea niin tuttuja reittejä kuin aivan uusia polkututtavuuksiakin pitkin. Monessa metsässä pystyy kyllä kulkemaan myös ilman polkuja, mutta polkuja pitkin kulkeminen on nopeampaa. Niitä pitkin on helpompi myös löytää takaisin, eikä tarvitse pelätä, että omat askeleet kuluttaisivat metsän herkkää pohjakasvillisuutta.

Kaupunkimetsiin poluntallojia vielä riittää, kiitos koiranulkoiluttajien (joihin itsekin kuulun), mutta taajamien ulkopuolella perinteikkäätkin polut alkavat kadota metsistä. Paitsi ihmisiä, poluille ei enää riitä eläimiä: moni polku on aiemmin syntynyt laiduntavan karjan sorkkien tuotoksena.

Kun Ylen artikkelissa keskityttiin paljolti tallojien vähyyteen, haluaisin itse nostaa enemmän esiin metsätalouden vaikutuksen polkujen vähenemiseen. Polkuja nimittäin varsin harvoin kunnioitaan hakkuiden yhteydessä. Metsässä kulkeminen on ikään kuin jonkinlaista turhaa pipertämistä, jota ei tarvitse ottaa huomioon. Metsää hakataan yleensä taloudellisista syistä, eikä metsäkävelyn tuottamaa hyvinvointia pystytä mittaamaan rahassa.

Hakkuut vaikuttavat polkuihin monella tapaa. Maaperä on metsätyökoneiden jäljiltä kulkukelvottomassa kunnossa, ja hakkuujätteet estävät liikkumisen. Esimerkiksi kuusenoksat ovat varsin tehokkaita kävelemisen estäjiä vuosikausien ajan. Hakatussa metsässä polkua ei enää erota ympäröivästä maastosta.

Polkujen säilymiselle (eli sille, että niitä edelleen käytetään) on olennaista, että itse polku-uran lisäksi myös polun ympäristö säästetään. Ihmiset kulkevat mielummin polulla puiden lomassa kuin polulla, jonka ympärillä on pelkkää avohakkuutta. Jos kukaan ei kulje polulla, se kasvaa umpeen. Tuoreessa muistissa on vielä Metsähallituksen kyvyttömyys jättää rauhaan Vienan reitti, ikivanha muinaisreitti, jota Elias Lönnrot käytti runonkeruumatkoillaan. Sen ympäriltä hakattiin ja sen poikki kuljettiin tukkirekoilla.