Talvella tapetaan viidennes Suomen susista
Suomen susipolitiikassa jatkuu kurja ja kohtalokas aikakausi. Tälle talvelle on myönnetty 46 ”riistanhoidollista” sudenkaatolupaa. Määrä on noin viidennes maan koko kannasta, joka on Luonnonvarakeskuksen mukaan nyt 220-245 yksilöä.
Ajatelkaapa hetki asiaa: viidennes yhden lajin edustajista kaadetaan vuodessa. Kuulostaako millään tapaa järkevältä tai kohtuulliselta?
Maallikkokin ymmärtää, kuinka kohtalokasta moinen hävikki voi olla lajin geneettiselle kestävyydelle. Todellisuudessa susia kaatuu sitä paitsi paljon enemmän kuin 46. Salametsästys sekä poikkeusluvilla ammutut ”häirikkösudet” nostavat lukua merkittävästi.
Maa- ja metsätalousministeri Kimmo Tiilikainen (kesk.) ei ilmeisesti näe, mitä suomalaiselle susikannalle ollaan tekemässä. Ehkä syynä on Lauri Kontron (kesk.) johtaman Metsästäjäliiton tehokas lobbaus.
Niin kutsuttua kannanhoidollista metsästystä kokeiltiin viime talvena ensimmäistä kertaa. Kokeilu meni niin huonosti, että moni ehkä ajatteli sen jääneen kertaluontoiseksi. Luvat oli tarkoitettu nuorten susien kaatoon, mutta todellisuudessa kaadettiin esimerkiksi tutkimuskäyttöön pannoitettuja susia sekä laumojen johtajayksilöitä. Kun laumalta viedään johtaja, se hajoaa. Seurauksena yksinäiset ja harhailevat, helppoa saalista (kuten pihalle narunpäähän kiinnitettyjä koiria) hyödyntävät susiyksilöt lisääntyvät. Alueilla, joilla viime talvena kaadettiin aikuisia susia, karjavahingot sekä tietenkin myös susiviha lisääntyivät.
Syntyy kierre: susia ammutaan, jolloin laumat hajoavat, jolloin sudet häiritsevät ihmisiä enemmän, jolloin kaatolupia myönnetään entistä enemmän. Missä on suomalaisen susipolitiikan pitkäjänteisyys ja yksinkertainen syy-seuraussuhteiden ymmärtäminen? Olisi paljon parempi pitää sudet kunnon laumoissa, jolloin ne keskittyisivät suurriistan, kuten hirven ja valkohäntäpeuran metsästykseen. Ehjän susilauman hajottamisen pitäisi olla yksiselitteisesti kiellettyä.
Metsästäjäliitosta vielä: se tietenkin haluaa, että suurpedot verottavat hirvikantaa mahdollisimman vähän. Muuten metsästäjille ei jää tarpeeksi riistaa.
Luonto-Liitto ihmettelikin muutama päivä sitten tiedotteessaan, miksi metsästäjät saavat niin suuren äänivallan, kun Suomessa tehdään susikantaa koskevia päätöksiä.
Samaa ihmettelen minä. Metsästäjät eivät missään nimessä ole susiasiassa puolueettomia asiantuntijoita. Paitsi, että susikannan kokoa säätelemällä vaikutetaan riistaeläinten kantoihin, itse sudenkin metsästys on monelle silkkaa hupia ja sitä voi pitää taloudellisena etuna. Ympäri maailmaa ihmiset maksavat suuria summia, jotta pääsevät metsästämään leijonia, susia ja karhuja.
Suomessa susipolitiikan ylin motiivi näyttää olevan pyrkimys miellyttää metsästäjiä ja salametsästäjiä.