Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

Taidemaku ja vaarallinen vihjaus geeneistä

Tiina Raevaara
Blogit Tarinoita tieteestä 19.1.2013 16:29

Toimittaja Ilkka Malmberg pähkäili tänään Helsingin Sanomissa korkeakulttuurin vaikeutta. Hän oli yrittänyt ”ymmärtää” Kaija Saariahon musiikkia – mielestään asiassa onnistumatta. Malmberg pohti esseessään muun muassa sitä, mistä ihmisen taidemaku on peräisin.

Malmbergin teksti on herättänyt paljon keskustelua sosiaalisessa mediassa. Huomasin monen ärtyneen siitä, että kirjoittaja vihjaa geeneillä olevan jotain tekemistä ihmisen taidemaun kanssa. ”Mut­ta ma­kua ei voi ope­tel­la, sil­lä se pe­riy­tyy – se­kä gee­neis­tä et­tä kas­vuym­pä­ris­tös­tä”, Ilkka Malmberg kirjoittaa.

Moni piti geeniväitettä suorastaan paksuna.

Olen Ilkka Malmbergin kanssa eri mieltä opettelemisen mahdollisuudesta. Ihmisen taidemaku on jatkuvassa muutoksessa. Opetteleminen käy siinä missä tottuminenkin.

Siitä taas olen samaa mieltä, että geeneillä voi hyvinkin olla vaikutuksensa ihmisten taidemieltymyksiin. Toki ympäristön vaikutus on varmasti paljon geenejä suurempi.

Miksi kuitenkin pelkkä vihjaus geenien mahdollisesta vaikutuksesta taidemieltymyksiin koetaan älyttömänä tai jopa loukkaavana?

Taide nautitaan aistien kautta. Eri ihmisten aistitoiminnot poikkeavat jonkin verran toisistaan. Osa eroista on perinnöllisiä. Esimerkiksi absoluuttinen sävelkorva on vahvasti periytyvä ominaisuus ja voi hyvinkin vaikuttaa siihen, millä tavalla ihminen kokee musiikin ja millaiset musiikin piirteet häntä viehättävät.

Meillä on perinnöllisiä eroja vaikkapa värinäössämme ja kuulomme erottelukyvyssä. Osa ihmisistä on synesteetikkoja – heidän aistihavaintonsa sekoittuvat. Synestesia on osaksi perinnöllistä.

Kaikki tällainen vaikuttaa myös taidekokemuksiin – ja voi asettaa vaikkapa erilaisia ”reunaehtoja”, joiden ohjaamiin uomiin henkilön taidemieltymykset asettuvat.

Kaiken kaikkiaan välillä tekisi mieli muistuttaa ihmisiä, että geenit eivät ole erityisen vaarallisia. Mikä perinnöllisyydessä on niin ärsyttävää?

Miksi kaiken pitäisi tulla meihin ulkopuolelta?

Tiina Raevaara

Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Keskustelu

TR: ”Kaiken kaikkiaan välillä tekisi mieli muistuttaa ihmisiä, että geenit eivät ole erityisen vaarallisia. Mikä perinnöllisyydessä on niin ärsyttävää?”

Kovin monilla ihmisillä on ennakkoajatus, että genetiikasta puhuminen johtaa automaattisesti ihmisten eriarvoistamiseen geenien perusteella. Hyvät geenit – huonot geenit – keskitysleirit. Ehkä genetiikka on kuitenkin vain edelleen ala, jota ei tarpeeksi ymmärretä, jolloin uskomukset muokkaavat näkemyksiä ja asenteita. Geeneistä ne pallinaamaisuus tai lyhyet jalatkin (meidänkin suvussamme) tulevat, mikseivät sitten taiteelliset tai älylliset taipumuksetkin? Genetiikka ei kumoa ympäristön vaikutusta eikä toisinpäin. Missä suhteessa vaikuttavat, onkin hyvä kysymys.

Geneettistä perimää on erilaista ja toiset ovat taiteellisempia kuin toiset vaikka demarien lysenkolainen tiedeosasto olisikin eri mieltä.

Kuten DuPont toi esille, todennäköisesti on kyse siitä, että perimän yhteiskunnallisena lähdetietona käyttämisen jäljet pelottavat. Mitäs näitä nyt onkaan, huonoina pidettyjen geenien hävittäminen vaikkapa pakkosteriloinnoilla, tahdosta riippumattomalla eutanasialla tai perimän mukaan määräytyvä yhteiskunnallinen asema.

Ruotsin näköjään luopui pakkosteriloinnista sukupuolen korjaamisen ehtona tänä vuonna. Suomessa vuo vielä ovat voimassaolevaa lainsäädäntöä, samoin kuin tahdosta riiipumattomat steriloinnit joillekin ihmisryhmille. http://www.hs.fi/ulkomaat/Ruotsi+luopui+pakkosteriloinnista+sukupuolenkorjauksessa/a1305636610376

Mitenkään säveltäjää dissaamatta uskallan kovasti epäillä ”diggaan Kaija Saariahoa” -geenin olemassaoloa. Mutta ei muuta kuin etsimään!
Olisikohan tuolle ”periytyy kasvuympäristöstä” -termille olemassa jokin nasevampikin sana?

1Suomalainen: ”Mitenkään säveltäjää dissaamatta uskallan kovasti epäillä ”diggaan Kaija Saariahoa” -geenin olemassaoloa.”
Sietämätöntä melodiatonta ja musiikitonta kakofoniaa, mutta kaipa joku aina tykkää, tai ainakin esittää pitävänsä. Onhan ihmisiä, jotka pitävät kukkakaalista…

Perimää voidaan säätää – katsokaamme vaikkapa koiraa – jotkut rodut ovat tappokoneita ja toiset eivät, niin miksi se ei sitten toimisi ihmiselläkin – yhteisö toimii tässä perimää muokkaavana työkaluna?

Jos lähdetään pikkuisen ns. sieventämään ilmausta ”periytyy kasvuympäristöstä”, niin voisi sanoa ympäristötekijäksi. Mitenkäs se menikään – jos lapsi näyttää isältä, niin kyseessä on perintötekijä. Jos taas lapsi näyttää postinkantajalta, niin kyseessä on ympäristötekijä.

Mutta tosiaan, kieltämättä aika hauska tuo Ilkka Malmbergin ”ei se ole opittua, se on peritty kasvuympäristöstä” – kun katselee näitä ulostuloja ja muutenkin Hesarin toimintaa, vaikkapa päätoimittaja Pentikäisen twitter -viestejä tabloidiuudistuksesta, niin herää kysymys, onko Helsingin Sanomien pääasialliseksi valittu julkisuus- ja selviytymisstrategia trollaus?

Hyvä maku, joka näyttää olevan ”katoava luonnonvara”, on varmaankin ensisijaisesti kasvatuksen tulos, vaikka eräät musikaaliset ja visuaaliset kyvyt sinänsä voivat olla ainakin osittain periytyviäkin ominaisuuksia. Hyvän maun hämärtyminen on kuitenkin tulosta ensi sijassa siitä, että nykyoloissa harva lapsi ja nuori voi kokea ympäristössään kauneutta ja harmoniaa. Kouluopetus ei myöskään riittävästi tutustuta oppilaita eurooppalaisen koerkeakulttuurin perintöön. Julkisessa sanassakin kulttuurin, viihteen ja suoranaisen roskan rajat ovat kovin hämärtyneet. Kulttuurimme rappio näkyy sekä akateemisen korkeakulttuurin että kansankulttuurin näivettymisenä. Julkisuus suosii kaupallista, ihmistä aliarvioivaa ja alimpiin alitajunnan kerroksiin vetoavaa epäkulttuuria.

Hyvä maku?

Missähän se sanotaan että kenellä on hyvä maku. Ja jos on niin mihin sitä tarvitaan. Voinko vaikkapa rehvastella sillä. Muuta käyttöä en juuri tähän hätään löydä.

Taide on sitten taas toinen juttu…sitä tarvitaan viihdykkeeksi. Taiteilija veistää, sahaa, höylää, maalaa, soittaa laulaa…toinen nauttii, toinen ei, sen ymmärrän, mutta mihin kohtaan se maku sijoitetaan? Onko se hyvä maku sillä joka nauttii vai sillä joka ei nauti.

Tuli älyn väläys…Risto Rytin patsas Hesperiassa, asia selvisi kertaheitolla, en nauti sen katselemisesta vaikka näen sen joka päivä, enkä siitä muuta kuin että kalliiksi tuli. Se voitti kilpailun ja valitsijat olivat niitä joilla on hyvä taidemaku.

Minulla huono maku.

Toimittaja tunnetaan persulukijoihin vahvasti vetoavasti isänmaallisesta paatoksestaan, jota hän uskottelee objektiiseksi totuudeksi, vaikka on itsekin myöntänyt kirjoittelevansa omia mielipiteitään totuuksina.

Jos hän ei pidä jostain asiasta, kuten juutalaisista, on juttu automaattisesti juutalaisvastainen. Tässä on erinomainen syy olla lukematta Helsingin Sanomien kaltaisia medioita, sillä Malmberg ei taatusti ole siellä ainoa natsipersuhenkinen kirjoittelija, jonka mielestä suomen kansan ylivertaiset geenit ovat jumalan lahja kaikki muille maailman kansoille.

Olisiko Karjalan takaisin saamisen kaipuu sysännyt hänet reunan yli? Tällaiset kaverit syöksevät meidät vielä uuteen sotaan Venäjän kanssa jos heitä ei ajoissa pysäytetä. Suur-Suomen tavoittely oli ja on edelleen sulaa hulluutta.