Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

Syömisen monimutkaisuudesta

Tiina Raevaara
Blogit Tarinoita tieteestä 29.3.2012 18:45

Ravitsemuskeskustelu on yhtä ahdistavaa kuin ilmastonmuutoskeskustelu, tietyllä tapaa jopa ahdistavampaa, mikä johtuu varmaankin aiheen henkilökohtaisuudesta sekä mahdollisuudesta omien kokemusten vertailemiseen. Ravintokeskustelussa omat kokemukset vaikuttavat olevan poikkeuksellisen todistusvoimaisia.

Kuten ilmastonmuutoskeskustelussa, myös ravintokeskustelussa esiintyy ideologisia, mustavalkoistettuja vastakkainasetteluja ja väitteitä salaliitoista, tutkijoiden korruptiosta ja tarkoituksella vaietuista tutkimustuloksista. Tappouhkauksia saavat kaikkia tahot. Kasvissyöjät ovat maailmanparantajahippejä, lihansyöjät heteroita, karppaajat syövät pelkkää pekonia ja voita suoraan paketista, soija tekee miehistä naisia.

Todellinen keskustelu ei toivottavasti tällaista ole, mutta valitettavan latteaksi ja julistavaksi se näyttäytyy mediassa. Ravintokeskustelu kuuluu niihin soppiin, joihin ei ole kovin mieluista upottaa lusikkaa. Haukkuja saavat osakseen erityisesti ravitsemustutkijat. Tieteenala varmasti ansaitseekin kritiikkiä. Kaikki tieteenalat ansaitsevat. Tieteelliset käsitykset muuttuvat hitaasti ja vuosikymmenien takaiset käsitykset saattavat vaikuttaa vaikkapa siihen, mitä ylipäätään tutkitaan ja millä tavoin. Ravitsemustutkimus ei ole tässä asiassa minkäänlainen poikkeus.

Ravitsemustiede on kuitenkin myös lähtökohtaisesti melko hankala tieteenala. Jos tutkitaan ravinnon vaikutusta ihmiseen, tutkitaan jopa 90-110 vuoden aikajanaa ja kohdetta, jonka elinkaareen ja terveyteen vaikuttaa äärettömän moni asia: geenit, äidin ravinto raskausaikana, äidin muut elintavat, lapsen kohtaamat sairaudet, elintaso, ympäristön kemikaalit, sodat ja katastrofit, tupakka ja päihteet, lääkitys, sattuma – siis hyvin erilaisten tarkastelutasojen asiat.

Pelkän ravinnon vaikutuksen haravoiminen kaikkien muiden tekijöiden keskeltä on paljon vaikeampaa kuin neulan etsiminen heinäsuovasta.

Toki tutkijat ovat tietoisia erehdyksen mahdollisuuksista ja rakentavat parhaansa mukaan otoksia ja tarkastelutapoja, jolla olennainen saadaan esiin. Kaunistelevalta korulauseelta kuulostava muistutus on tarpeen, sillä netin keskustelupalstoilla esiintyvien mielipiteiden mukaan tutkijat ovat tyhmiä kuin villasukat eikä heille tulisi mieleenkään yrittää erotella ravinnon vaikutuksia vaikkapa juomaveden radonin vaikutuksista.

Usein ravintotutkimuksessa tarkastellaan jonkin väestöryhmän terveyden tai elinaikaodotteen yhteyttä ruokavalioon. Jos kohteena ovat vaikkapa tietyn saaren asukkaat, joilla on yhteiset sukujuuret, geenien vaikutusta on erityisen hankala saada kitkettyä pois tuloksista. Geenit voivat olla paitsi suoraan hyvän terveyden ja pitkän iän takana, vaikuttaa myös siihen, millä tavoin ravinnosta saadaan hyöty irti. Jonkin geneettisesti toisenlaisen ryhmän nauttimana sama ravinto ei välttämättä olisi lainkaan yhtä edullista.

Entä miten tutkia ravinnon vaikutusta koko elinkaaren mitalta? Kala voi olla hyväksi vaikkapa kehittyvän lapsen aivoille, mutta entä jos elinkaaren loppupäässä kalaravinto alkaakin kasata elimistöön liikaa dioksiinia tai fosforia? Toki saman ryhmän sisällä voi tutkia sekä vanhuksia että lapsia, mutta entä jos nykyisten vanhusten lapsuudessa elintaso ja -tavat olivat kalaravintoa lukuunottamatta muuten hyvin erilaisia kuin nykyisillä lapsilla?

Kokonaisuuden hahmottaminen on ravitsemustieteessä hankalaa, niin kuin se on kaikissa vastaavanlaisissa kysymyksenasetteluissa. Voidaan toki keskittyä yhden tietyn ravintoaineen vaikutukseen. Mutta samoin kuin edellä: kuinka pitkään sen vaikutuksia ihmisiin voidaan seurata? Miten voidaan ehkäistä muiden tekijöiden näkyminen tuloksissa? Entä kuinka eettistä on syöttää ihmisille ainetta, jolla voi olla myös haittavaikutuksia?

Siksi ravintoaineita tutkitaan paljon esimerkiksi hiirien avulla. Vaan kuinka hyvin noin vuoden ikäiseksi elävän jyrsijän aineenvaihdunta ja ravintovaste on yleistettävissä meihin ihmisiin?

Mikään tutkimusasetelma ei ole täydellinen, ja siksi ravintotiede ja sen tulokset koostuvat palasista, pienistä kurkistuksista kohti suurta totuutta. Niin kuin tieteessä aina. Yhden ravintoaineen vaikutuksista voi tulla hyvinkin paljon paloittaista, jopa ristiriitaista tietoa.

Hain PubMedistä eli Yhdysvaltain kansallisesta lääketieteen kirjastosta tutkimusartikkeleita hakusanalla ”chocolate”, siis suklaa, jolle esitetään paljon erilaisia terveysvaikutuksia varsinkin elämäntapajournalismin parissa. Alla kahdeksan satunnaista tulosta suklaasta, lähinnä jonkinlaisen proosarunon muodossa esitettynä.

Äidin suklaansyönti raskauden aikana voi aiheuttaa lapselle vinkuvaa hengitystä.
Runsas suklaansyönti vähentää sydän- ja verisuonitautien riskiä
.
Paljon suklaata syövät ihmiset ovat hoikkia
.
Jos koehenkilöile näytettiin kuvia erittäin laihoista ihmisveistoksista, he söivät vain vähän tarjolla olleesta suklaasta
.
Burkina Fasossa lihavat lapset syövät enemmän suklaata kuin laihat
.
Suklaan metyyliksantiinit parantavat kognitiokykyä
.
Maltitolilla makeutetun suklaan flavonoidit eivät imeydy kunnolla elimistöön
.
Suklaan flavonoidit paransivat lihassolujen aineenvaihduntaa sydän- ja diabetespotilailla.

Suuri osa tutkimuksesta kertoi suklaalla olevan terveydelle edullisia vaikutuksia, mutta huonojakin assosiaatiota ketjuun mahtui. Joka tapauksessa näkökulma kussakin tutkimuksessa oli kovin kapea, ja kokonaiskuvaa niiden perusteella on vaikea luoda.

Mitä itse ajattelen ravinnosta? Ääripäistä en pidä. Hyvin vähärasvainen ruoka kuulostaa pelottavalta jo siksi, että solujen normaalille toiminnalle rasvamolekyylit ovat olennaisia. Hyvin vähäkuituinen ruoka kuulostaa pelottavalta, koska ihmisen suolisto kaipaa kuitua ja kuitujen puute altistaa vakavillekin suolisto-ongelmille. Mieluummin syön liian monipuolisesti kuin liian yksipuolisesti, mieluummin nautin ylimääräisiäkin herkkuja kuin jätän jotain olennaista syömättä.

Ruoka ei ole pelkkä energianlähde: voin auliisti myöntää, että toisinaan syön rentoutuakseni tai että kavereita on hauskempaa tavata intialaisessa ravintolassa kuin missään muualla. Ihminen on kehittynyt nauttimaan syömisestä, ja kaikenlainen tiukkapipoisuus ravintoasioiden ympärillä tuottaa yleensä vain turhaa ahdistusta. Ruoka on hauska juttu.

Juuri nyt syön suklaata.

Tiina Raevaara

Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Keskustelu

Olen niin täydellisesti samaa mieltä etten osaa edes sanoa sitä ääneen.

Ihminen ei elä pelkästään ruisleivästä, pätee sekä talouden käyttöön (joskus on saatava luksusta tonnikalapurkkien sijasta) että ravintoon itsessään.

Kiitos tästä Tiina. Tulen käyttämään tätä argumenttina useissa keskusteluissa. : )

Kiitos monipuolisesta ja asiallisesta pohdinnasta. Täältä ulkomailta käsin ällistyn lähes aina, kun kuulen ruokavaliouutisia Suomesta. Suomi on niin pieni maa, että siellä mennään hyvin helposti äärimmäisyyksiin. Huvittuneena kuuntelen jotakuta mahtipontista suomalaista, joka kysyy että karpataankohan jo ulkomaillakin. Tottakai karpataan, mutta ei siitä kukaan erityistä meteliä nosta. Se karppaaja on vain yksi lukuisten muiden joukossa. Ja harva dieetti on saanut Suomesta alkunsa, josko yksikään, kyllä ne pääosin ovat sinne muista maista ja kulttuureista kulkeutuneet.

”Tappouhkauksia saavat kaikkia tahot.”

Eiköhän tuossa ole HIUKAN ylidramatisointia kun ruuasta on kyse?
Itse olen muuten vakuuttunut että Suomeenkin vielä koittaa aika jolloin ruuasta on oikeasti pula ja ihmiset näkevät suoranaista nälkää. Ei tähän tarvita edes kovin valtaisaa luonnonkatastrofia, ja niitähän taas tulee 100% varmuudella kun vain riittävän pitkään odottelee. Siihen loppuu dieeteistä kiivailu ;-)

Turvallisina maailmanaikoina ihmisen on koko ajan vaikeampi uskoa, ettei elämästä voi selvitä hengissä. Tässäkin mielessä ruoka tuntuu toisinaan uskonnolta: siinä nähdään ikuisen elämän lupaus. Ja, kuten uskonnoissa, oman vahvan kokemuksellisen tiedon rooli on iso. (”Tämä tuntuu niin syvän merkitykselliseltä, että sen on pakko olla merkityksellistä. Toista mieltä olevat eivät vain vielä ole nähneet valoa.”)

Moni voisi yllättyä, jos kävisi oikeasti lukemassa viralliset ravintosuositukset. Niistä tuntuu olevan monenlaisia mielikuvia joita hutkitaan nettikeskusteluissa. THL:n suosituksissa on itseasiassa yllättävän paljon rasvaa ja vähän nopeita hiilareita verrattuna monien mielikuviin.

Lisäksi se miten oikeasti syödään on monesti erilainen kuin mielikuva omasta ruokavaliosta. Itse en edes uskaltaisi pitää ruokapäiväkirjaa, ettei illuusioni omasta ruokavaliostani murru.

Sitten on leipä kovaa, kun sitä ei ole. Nälkä mausteena opettaa kyllä syömään ilman
mitään saivarteluja, mikäli jotain ruokaa on. Nyt on yltäkylläisyyttä, ruokaa heitetään
roskiin ikään kuin ruoka olisi jokin itsestään selvyys, mutta näin ei tule olemaan aina.

Veit sanat päästäni, munat suustani. Ei oteta ruokailusta turhaa stressiä, eikä tehdä ravintoympyröistä tai -pyramideistä rakettitiedettä. Luulenpa, että joskus kauan sitten, entisaikaan, syöminen oli vain välttämättömyys eikä fiilistelyn tai hienostelun aihe (paitsi ehkä valtakunnan mahtimiesten pidoissa).
Toisaalta nykyisenlaisen, osittain kiihkeänkin suhtautumisen ruokaan ymmärtää. Onhan ruoasta, sen valmistamisesta ja markkinoinnista, tullut isoa bisnestä. Gastronomeille ja kulinaristeille riittää kokkikirjoja ja superkalliita, eksoottisia ja laittomiakin herkkuja ympäri maailmaa. Ruoalla voi parantaa terveyttä ja hoitaa sairauksia, tai ainakin niin väitetään, joten ravintobisneksessä liikkuvat suuret setelit. Väitetään myös, että ruoalla voi tuhota terveytensä tai ainakin pahentaa oireita. Sekin vaikuttaa uskottavalta, kun lukee artikkeleita kiinalaisista ympäristömyrkkyruoista, salmonellaa kuhisevista intialaisista jalosteista, tukkuliikkeiden homehtuneista pähkinöistä tai maailman saastuneimmasta merestä pyydetyistä lähiruokakaloista.
Ihmiset ovat valmiita tekemään itsellään ravitsemuksellisia eläinkokeita. Osa porukasta lappaa naamaansa hyperkokoisia mahtiburgereita megakokiksen kyytipoikana. Toiset vaativat eksoottisia hedelmiä, siemeniä ja marjoja rahdattavaksi ruokalautaselleen toiselta puolelta palloa. Varsin moni luo siis aivan omat ravintosuosituksensa, jotka saattavat vaihdella kuukausittaisten lehdistötiedotteiden ja uusimpien ravintotutkimusten mukaan. Ravitsemustieteilijät ja terveydenhoidon ammattilaiset seuraavat tilannetta huuli pyöreänä, koska heidän tutkimustuloksiin ja hyväksi havaittuihin käytäntöihin perustuvia lausuntojaan kritisoi lähes aina muut ammattilaiset tai itseoppineet ’ravintoterapeutit’.
Mielestäni syömistä ja ruokaa on politisoitu liikaa. Antaa karppaajien karpata ja napostelijoiden napostella vapaasti. Pääasia kai on, että ainakin sellainen ruoka ja syöminen ovat ihan hyväksyttäviä, joista ei aiheudu kohtuutonta haittaa muille tai liikaa kuluja yhteiskunnalle (ja terveydenhuollolle). Onhan saastuttava yksityisautoilu ja parveketupakointikin sallittua. Miksi siis joku ei saisi vapaasti syödä ituja, punaista lihaa tai suklaata? Tästä taas päästiinkin itse asiaan: Mielestäni valtio ei saisi keinotekoisesti ALV:lla nostattaa välttämättömyyselintarvikkeiden eli ruoan hintaa, ja tuontielintarvikkeita ja tuontiruokaa kannattaisi verottaa vähintään yhtä paljon kuin kotimaista tuotantoa. Lisäksi karkki-, virvoitusjuoma- ja jäätelövero pitää korvata tasapuolisemmalla sokeriverolla ja sokeritullilla. Viinaveroa kuuluu ehdottomasti nostaa, ja kaikenlaiselle roskaruoan myrkkytuonnille ehdoton tuontikielto, eli rajat kiinni Kiinasta rahdattavalle myrkylle. Kansanterveyden ja yksilöiden hyvinvoinnin turvaamiseksi sekä sairauskulujen pienentämiseksi terveellistä ruokaa ei saa verottaa liikaa ja lisäksi…

Joistain reseptivapaista lääkkeistä ja nautintoaineista on todettu, että jos ne keksittäisiin nyt, ne eivät saisi myyntilupaa tai niitä voisi ostaa vain lääkärin reseptillä. Uusia ruokia taas tuodaan markkinoille, vaikka niidenkin terveysvaikutukset ovat vähintään kyseenalaisia. Joidenkin ruoka-aineiden luvataan auttavan ties mihin vaivoihin tai parantavan samoja vaivoja kuin jotkin reseptilääkkeet, kun taas toiset ruoat tuomitaan varsin epäterveellisiksi. Sillä perusteella grillimakkarareseptitkin kannattaisi siirtää jokapojan kokkikirjoista lääkärin määrättäviksi.

Ainakin huumeet ja viina pitäisi siirtää katukaupasta pois lääkärin reseptillä saataviksi. Lääkärit itse tietävätkin, että viinaa kannattaa hankkia vain reseptillä apteekista. Vähenisivät rattijuoppojen suojateillä yliajamiksi jääneet jalankulkijatkin. (Tulipa vain mieleen, kun äsken lenkilläni seurasin noiden holtittomien huumekuskien suojatietappoyrityksiä Espoon Leppävaarassa.)

Syokaamme ja juokaamme silla huomenna kuolemme. Luin juuri jostakin uudesta tutkimuksesta joka osoitti etta popcorn on terveellisempaa kuin hedelmat. Syokaamme siis suklaata ja popcornia, silla huomenna kuolemme. Pidan Tiinan jutuista. Niissa on huumoria enemman kuin muiden avustajien.

Näitä luetaan juuri nyt