Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

Synnynnäistä uskonnollisuutta vai uskonnottomuutta?

Tiina Raevaara
Blogit Tarinoita tieteestä 9.4.2012 18:06

Tiedetoimittaja Marko Hamilo kirjoitti tuoreessa artikkelissaan, että ”uskonto ei häviä ihmisestä”. Olin kovin eri mieltä monesta Hamilon kirjoituksen yksityiskohdasta.

Heti otsikossa Hamilo mainitsi ”tieteellisen ateismin”. Termi on tuttu lähinnä Neuvostoliiton virallisesta marxistis-leninistisestä valtiodogmista, eikä sillä ole mitään tekemistä ateismin tieteellisten tarkastelutapojen tai niin sanotun uusateismin kanssa.

Hamilon kirjoitus nojautuu pääasiassa Justin L. Barrettiin, joka on paitsi tunnettu psykologi, myös tunnettu kristitty.

Barrett edustaa kognitiivista uskontotieteen käsitystä, jossa uskonnollinen usko ja sen periytyminen sukupolvelta toiselle selitetään ihmismielen myötäsyntyisten ominaisuuksien pohjalta. ”Jo hyvin pienet lapset osaavat erottaa tavalliset fyysiset esineet ’toimijoista’. Vauvat tietävät intuitiivisesti, että palloja ja kirjoja pitää tönäistä saadakseen ne liikkeelle, mutta ihmisten ja eläinten kaltaiset toimijat voivat liikuttaa itse itseään. Ihmisillä on vahva luontainen taipumus tunnistaa toimijoita ja selittää ilmiöitä toimijoiden tarkoitusperillä. Nämä yleisinhimilliset piirteet tekevät jo lapset vastaanottavaisiksi uskonnollisille selityksille maailmasta, jonka jumala on luonut ja jonka kaikki yksityiskohdat palvelevat jotakin kokonaisvaltaisempaa tarkoitusta.

Barrettin tästä johdettu ydinväite on, että ihminen on luonnostaan uskova, ei ateisti, ja ihmislapsi on synnynnäisesti taipuvainen uskomaan jumalaan.

Hamilo esittelee Barrettin kiistanalaisen väitteen sellaisenaan. ”Kognitiivinen uskontotiede on osoittanut, että uskonnon omaksuminen on lapsille yhtä luonnollista kuin kielen tai kävelemisen oppiminen. Lapsi oppii nopeasti mitä tahansa luonnollista kieltä, jota hän kuulee, eikä hänen tarvitse nähdä minkäänlaista vaivaa kasvuympäristönsä uskonnollisten ajattelutapojen sisäistämiseen. Kriittisen, tieteellisen ajattelutavan omaksuminen sen sijaan edellyttää taistelua luonnollisia intuitioitamme vastaan.”

Hmm. Jumaluskoa ei voi olla ilman käsitystä jumalasta. Lienee korostamattakin selvää, että lapsi ei syntyessään usko mihinkään jumalaan. Hän on a-teisti, ei teisti, ei jumalaan uskova. (Jumala pienellä, koska eri uskonnoissa on eri jumalat.) Barrett, tai Hamilo, myöntää tämän osittain: ”Lapset eivät synny varustettuina kristinuskon, islamin tai minkään muunkaan uskonnon uskomuksilla”, mutta jatkaa: ”Sen sijaan heidän mielessään on ikään kuin jumalan muotoinen aukko, jonka ympäröivä kulttuuri helposti täyttää.” Tekeekö siis taipumus omaksua ympäristön uskonto lapsesta jo valmiiksi uskovaisen?

Laajemmalti tarkastellen alan kirjallisuudessa ollaan enemmänkin ns. uusateistien kannalla: vasta uskomusten upottaminen ihmismieleen saa yksilön uskomaan, ja uskomaan juuri siihen jumaluuteen, joka hänen mieleensä tavalla tai toisella siirretään. Maailmassa on yli 10 000 uskontoa, valmiita jumalia siis riittää, ja toisaalta kaikissa uskonnoissa ei edes ole jumalaa.

Hamilo nostaa myös esiin vanhan tutun teesin, jonka mukaan yhteiskunnan koheesio ja moraali edellyttävät yhteistä uskontoa. ”Ihmiset elivät maanviljelyksen alkuun asti suhteellisen pienissä yhteisöissä, joissa kaikki tunsivat toisensa. Tällaisissa yhteisöissä altruismi perustuu joko sukulaissuhteisiin tai ystävien väliseen vastavuoroisuuteen. Suuremmissa yhteisöissä yhteistyö ei voi tukeutua näihin kahteen uhrautuvaisuuden muotoon, koska suurin osa vuorovaikutuksesta tapahtuu toisilleen tuntemattomien ihmisten kesken. Tarvitaan instituutioita, jotka rankaisevat vapaamatkustajia”, hän kirjoittaa.

Uskonnollisen vakaumuksen puuttumisen vaikutuksesta ”yhteisölliseen yhteistyöhön” on nykymaailmasta lähinnä päinvastaista näyttöä: ateistit ovat kyselytutkimusten mukaan moraalisempia kuin uskovat. Ateisteista tehtyjä tutkimuksia yhteen koonnut psykologi Benjamin Beit-Hallahmi tiivistää löytönsä näin:

Voimme sanoa, että uskonnollisiin ihmisiin verrattuna ateistit ovat osoittautuneet vähemmän autoritaarisiksi ja vaikeammin taivuteltavissa oleviksi, vähemmän dogmaattisiksi sekä vähemmän ennakkoluuloisiksi. He ovat suvaitsevaisia, lainkuuliaisia, myötätuntoisia, tunnollisia ja korkeasti koulutettuja. Ateistit ovat älykkäitä ja monet ovat sitoutuneet älylliseen sekä oppineeseen elämäntapaan. Lyhyesti sanottuna he ovat hyviä lähimmäisiä.” (Löytyy teoksesta Ateismi, Vastapaino 2010.)

Jos uskonto olisi ihmiselle ja lapsille niin luontaista kuin Hamilo Barrettin teorioiden pohjalta esittää, useita tosiasioita olisi äärimmäisen vaikeaa selittää.

Suomessa uskonnottomien määrä on tasaisessa kasvussa. Esimerkiksi vuonna 2009 kirkkoon liittyi 12 195 henkilöä ja kirkosta erosi 43 650 henkilöä. Naisten määrä eronneiden joukossa on kasvanut.

Ruotsissa uskonnottomien määrä kasvaa vielä nopeammin. ”Ruotsin kirkkoa uhkaa jopa miljoonan jäsenen kato seuraavan kymmenen vuoden aikana”, kertoo Ruotsin kirkon tutkimusjohtaja Jonas Bromander.

Ilta-Sanomien mukaan ”75 prosenttia Ruotsin evankelis-luterilaisen kirkon jäsenistä ei usko Jeesukseen” ja kirkon jäsenistä ”15 prosenttia kertoo olevansa ateisteja”.

Norjalaisista vain 12 prosenttia uskoo taivaaseen ja helvettiin. Juuri ennen pääsiäistä julkaistiin kyselytutkimus, jonka mukaan ”48 prosenttia norjalaisista uskoo, että ihmiselämä kerta kaikkiaan loppuu kuolemaan. Mitään kuolemanjälkeistä elämää ei heidän mukaansa ole”.

Kaikille ihmisille uskominen ei ole yhtä helppoa. Yksilöiden välillä on myös suurta vaihtelua uskonnollisuudessa. Käyttäytymisgenetiikassa on havaittu, että uskonnollisuudellakin on geneettinen, periytyvä komponentti. Uskonnollisuuden heritabiliteetti eli periytyvyys on 0,50. Geneettisen muuntelun osuus tutkittujen populaatioiden kokonaismuuntelusta on siis noin puolet. Tietyn tyyppinen persoonallisuus on alttiimpi ”ryhtymään uskonnolliseksi” kuin muut.

Uskontososiologi Phil Zuckerman päätyy mittavan kansainvälisen tilastodatan pohjalta seuraaviin ajatuksiin:

Nykyään 500-750 miljoonaa ihmistä ei usko Jumalaan. Tämän suuruusluokan luvut tekevät ilmeisen kestämättömiksi käsitykset, joiden mukaan teismi on synnynnäistä tai neurologiaan perustuvaa. Maihin, joissa on korkeimmat määrät orgaanista ateismia, kuuluvat useimmat Euroopan valtiot, Japani, Kanada, Australia, Uusi-Seelanti, Taiwan ja Israel. Kuitenkin ateismia ei ole juuri lainkaan suurimmassa osassa Afrikkaa, Etelä-Amerikkaa, Lähi-itää ja Aasiaa. Suurimmassa osassa niistä maista, joille on ominaista yksilöllisen ja yhteiskunnallisen turvallisuuden korkea taso, ilmenee eniten orgaanista ateismia ja vastaavasti maissa, joille on ominaista yksilöllisen ja yhteiskunnallisen turvallisuuden matala taso, ilmenee vähiten orgaanista ateismia ja eniten uskonnollisuutta. Orgaanisen ateismin suuri määrä korreloi vahvasti yhteiskunnan hyvinvoinnin korkeaan tasoon, esimerkiksi vähäiseen köyhyyden määrään ja sukupuolten tasa-arvoisuuteen. Monissa yhteiskunnissa ateismi lisääntyy; kuitenkin suurimmassa osassa muuta maailmaa – erityisesti köyhimmissä maissa, joissa on korkein syntyvyys – ateismia on tuskin lainkaan havaittavissa.

(Orgaaninen ateismi on siis yksilöstä itsestään lähtevää ateismia, ei yhteiskunnan pakotettua ateismia, kuten esimerkiksi Neuvostoliitossa.)

Tässä valossa on mielenkiintoista pohtia, miksi vaikkapa suomalaiset tai norjalaiset eivät näihin ihmismieleen niin luontaisesti iskostuviin uskomuksiin enää näytä uskovan. Evoluutio meihin tuskin on näin nopealla aikataululla vaikuttanut.

Uskonnollisuuden väheneminen on yhteydessä korkeaan elintasoon ja yhteiskunnan turvallisuuteen. Tieteellisellä maailmankuvalla on asiassa varmasti osansa. Ehkäpä onkin niin, että kasvava, utelias lapsi kaipaa ennen kaikkea maailmanselityksiä, ja hänelle on yhtä luontaista kasvaa tietoisuuteen, että Maa pyörii auringon ympäri, kuin uskoon, että jumalolento ajaa aamuisin taivaalle tulisilla vaunuillaan.

Marko Hamilo esittää ajatuksen ihmisen luontaisesta taipumuksesta uskonnollisuuteen uutena ja käänteentekevänä. ”Viime vuosina on ilmestynyt paljon luonnontieteelliseen ajattelutapaan perustuvia uskontokriittisiä kirjoja. Muun muassa Richard Dawkinsin, Daniel Dennettin, Sam Harrisin ja Christopher Hitchensin uusateistisia teoksia on käännetty 2000-luvulla suomeksikin. Nyt eletään englanninkielisessä tiedekirjallisuudessa jo vastareaktion aikaa. New Scientist -lehti esitteli maaliskuisessa Jumala-teemanumerossaan kirjallisuutta, joka kyseenalaistaa monien uusateistien hellimät ajatukset lasten luonnollisesta uskonnottomuudesta ja uskontojen haitallisista vaikutuksista.”

”Uutuuden” ja ”kyseenalaistamisen” korostaminen tieteen yhteydessä saa aina aikaan vaikutelman siitä, että yleinen konsensus olisi kääntymässä ja että tieteenalalla elettäisiin suurta muutoksen aikaa. Näinhän ei tässä tapauksessa ole. Kognitiivinen uskontotiede on jo pitkään tarjonnut pohjaa uskonnollisuudelle ja yliluonnollisille uskomuksille ihmismielen toiminnasta.

Esimerkiksi Suomen kansainvälisesti arvostetuin kognitiivisen uskontotieteen tutkija Ilkka Pyysiäinen on useassa teoksessaan kartoittanut uskonnollisten uskomusten taustalla olevia mielen mekanismeja. Viimeisimmässä englanninkielisessä teoksessaan Supernatural Agents – Why We Believe in Souls, Gods, and Buddhas (Oxford University Press 2009) Pyysiäinen osoittaa, miten erilaiset meille luontaiset mielenvalmiudet helposti johtavat käsityksiin yliluonnollisista toimijoista. Pyysiäisen teosta on käsitelty mm. täällä.

Jos ”uskonnon omaksuminen on lapsille yhtä luonnollista kuin kielen tai kävelemisen oppiminen”, on hämmentävää, kuinka moni muuten normaalisti kehittyvä lapsi jää kokonaan ilman tätä luonnollista taitoa tai menettää sen aikuistuessaan.

Tiina Raevaara

Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Keskustelu

Tämä uskonnollisuus, tai oikeammin syy-yhteyksienlöytämishalu, on vietti. Kuten kauniin naisen nähdessä miehen ”takaraivosta” tulee viesti ”tuota voisi vaikka kiksauttaa”, samoin ”uskonnollisuusvietti” puskee erilaisia teorioitaan asioista, joihin tiedot eivät riitä tuomaan varmuutta. On sitten impulssikontrollin tehtävä rajata niistä pois hölmöt ja muut epäsopivat. Sellaiset kuten, että varattu mies ei käy kiksauttamassa sitä pimua, ja voitin lotossa satasen, koska laitoin aamulla kahviin kolme sokeria kahden sijaan.

Tuo nivoutuisi hyvin yhteen sen kanssa miksi rikollisuus ja erilaiset riippuvuudet johtavat helposti uskovaisuuteen. Muiden viettien kontrolloimiseen jää enemmän voimavaroja, kun niistä yhden jättää valtoimeksi.

Terve Pekka,

Pahoittelut että kesti vastata, mutta tämän tiedoston etsimiseen meni jonkun verran aikaa.

http://www.gatewaychurch.com/Portals/0/messages/01%20The%20Bible.mp3

Kuuntele ( jos uskallat ) tuo tieteellistä näkökulmaa edustava viesti alkaen kohdasta 14 min 15 s. ja palataan sitten asiaan. ( yhteensä 35 min tiedosto, joten n. 20 minuuttia kuunneltavaa) Voin vastakauppana tutustua johonkin sinun valitsemaan lähteeseesi.

Kuuntelin ja lyhyt arvioni on:
Kohtalaisen puisevaa ja tasapaksua uskonnollista hölynpölyä ilman yhtää koukkua, johon voi tarttua ilman oikeaa alleelia VMAT2 geenistä. En ymmärtänyt vihjailuasi, että hölynpölyllä voisi olla jokin yhteys tieteeseen, tai tieteeliseen ajatteluun.

Minä en myy mitään, enkä etenkään käy bilateraalikauppa, joten en tarjoa vastakauppaa. Dawkinssia kannattaa aina lukea, mutta en suosittele ”Jumalharhaa”, koska se on minusta aavistuksen liian kaunainen. Suosittelen ”Itsekäs Geeni” teosta, jonka lukemalla voi saada jonkin käsityksen siitä, mitä on tieteellinen ajattelu. Se auttaa minusta ymmärtämään elämää enemmän kuin Raamattu ja Koraani yhteensä.

Hamilo kirjoitti ”Usko jumalaan ei siksi Barretin mukaan edellytä mitään indoktrinaationa, kuten esimerkiksi Richard Dawkins ajattelee.”

En saanut selvää onko viittaus Dawkinsiin Hamilon (huolestuttavaa) vai Barretin (vähemmän vakavaa) väite, mutta se on joka tapauksessa väärä.

Dawkins ei missään kirjoituksissaan väitä että usko jumalaan välttämättä edellyttää indoktrinaatiota. Dawkinsin mielestä uskolla yliluonnolliseen ja muilla hallusinaatioilla on mitä todennäköisimmin vankat evolutionääriset juuret ja juuri siitä syystä uskonto on suurelle osalle populaatiota yhtä luontevaa kuin hengittäminen, enegiapitoisen roskaruoan syönti tai seksi.

Eivät uskontokriitikot kritisoi tätä ihmisen itsestään selvää luontaista taipumusta, Dawkins ja kumppanit yrittävät päinvastoin ymmärtää sen syitä. Uskontokriitikot kritisoivat tiettyjä tahoja, kuten esimerkiksi organisoitunutta kirkkoa tai uskonnollisia lahkoja, jotka pystyvät manipuloimaan ja hyväksikäyttämään ihmisiä nimenomaan tämän ”luonnollisen” uskonnollisuuden takia. Samalla tavalla elintarviketeollisuus käyttää hyväkseen ihmisten luonnollista mieltymystä energiapitoiseen ravintoon (so rasva ja sokeri)

Rautalangasta: Se, että ihmisillä on luontainen taipumus uskonnollisuuteen ei uskontokriitikoiden mielestä anna kirkoille tai lahkoille oikeutta käyttää tätä ominaisuutta väärin esimerkiksi kehottamalla ihmisiä räjäyttämään itsensä tai ajamaan lentokoneilla päin seiniä. Samoin roskaruoan luontainen himo ei anna ruokatehtaille oikeuttaa ladata kaikkea valmistamaansa ravintoa epäterveellisellä rasvalla ja sokerilla.

Moi,

Hienoa Pekka! Tutustuin Itsekkään geenin ajatuksiin jonkin verran internetin ja Wikipedian avulla. Mielenkiintoisia ja fantasiaa herättäviä ajatuksia. Tieteiselokuvalle olisi inspiraatiota tästä, ja eiköhän kohta joku nappaa tuosta aiheesta kiinni. Yhtäläisyyttä erityisesti kristinuskon kanssa voi havaita ajatuksesta, että ihminen on ikäänkuin astia ja ”kulkuväline” geenille, joka on oikeastaan se ikuinen toimija, tai siis ilmeisesti voittajageenit ovat. Samalla tapaa kristinuskossa uskoon tullut kantaa Kristusta sisällään ja toteuttaa Jumalan tahtoa kaikessa elämässään ja olemuksessaan, ikään kuin automaattisesti, jos vain pysyy yhteydessä Jumalaan. Kristinuskon mukaan Jeesuksen kuolema on merkittävä käänne ihmiskunnan olemuksessa, koska vasta juuri tuon n. 2000 vuotta sitten tapahtuneen tapahtuman hetkellä tämä Kristuksen suorittama ”bodysnatching” tuli sitä haluaville ihmisille tarjolle. Itse olen ollut tyytyväinen tähän järjestelyyn. Terveisiä Isältä.

P.S. Toivottavasti sinulla ei ole kovin intiimiä kiintymyssuhdetta tuohon tieteellisen puolen alleeliin uskonnollisuudesta, sillä me uskovaiset olemme kovia lisääntymään ;) Vitsi, vitsi. Kaikki alleelit kelpaavat Jumalalle, ovathan ne hänen omaa tekoaan, ja ehkäpä olet oikeassa ja ne ovat hänen järjestelmässään jollain tapaa syvällisen olennainen ohjausmekanismi.

A123,

”Itsekkään geeni” ajatus on minusta luonnontieteen mekittävin oivallus sitten Darwinin. Minulle se ei tuo mieleen tieteisfantasioita, vaan se saa loksahtamaan kauniisti paikoilleen kaikki ne ilmiöt, joita me jokainen voimme elävässä luonnossa havaita. Se paikkaa melko täydellisesti ne aukot, jotka evoluutioteoriassa aikaisemmin oli.

Uskontoon perustuvilla luonnselityksillä emme voi selittää tai ennustaa mitään. Ne ovat korkeintaan kuvailevia ja usein eivät siinäkään onnistu kovin hyvin. Itse en keksi kereationismille tai ID:lle mitään järkevää käyttöä.

Ei niin pientä pilaa, että ei totta toinen puoli.
Uskonnollisuuteen liittyy valitettavasti tuo taipumus silmittömään sikiämiseen, jonka vuoksi ihmiskuntakin tulee ilmeisesti noudattamaan rajallisessa tilassa toteutuvaa rottapopulaation populaatiodynamiikkaa. Tämä on minusta yksi hyvä syy pyrkiä muuttamaan uskontojen rituaaleja ja dogmeja, ilman että pyritään murtamaan uskonnollisuutta.
Jos esimerkiksi maailman johtaviin uskontoihin saataisi ympättyä ajatus rajattoman kasvun mahdottomuudesta rajallisessa tilassa, voisivat uskonnot muuttua elämää tuhoavista voimista sitä ylläpitäväviksi. Juuri nyt ei näytä tässä suhteessa hyvälle.

Pääsiäinen on jo ohi. Arkijärki käyttöön ja hurskastelu taskuun.

Moi Pekka,

Joo pyydän anteeksi jos loukkasin tunteitasi Itsekkään geenin suhteen. Tarkoitus olikin vähän koetella miten suhtaudut asiaan. Kuten arvelin, vaikuttaa sinulla olevan myös kiintymyssuhde omaan uskoosi.

Kristinuskon puolesta vielä sen verran, että se vapauttaa luonnonselityksestä. Luontoa ja Jumalaa ei tarvitse yrittää selittää vaan kokea, olla siihen yhteydessä ja suhteessa. Suhde kehittyy ja syventyy koko ajan, mikä on hyvin palkitsevaa ja haastavaa. Esimerkiksi dinosauruksia ei tarvitse yrittää selittää, vaikka niitä ei raamatussa mainita, vaan niillä voi esim. leikkiä. Paitsi jos on töissä tutkijana, joka on aivan yhtä arvostettava ammatti kuin muutkin.
Kristinusko perustuu rakkauteen kaikkia kohtaan ja siksi voin lohduttaa, että lisääntyvät uskovat eivät ole läheskään niin kuluttavia luonnon suhteen kuin henkistä aukkoaan luonnovaroja tuhlaamalla täyttävät ”järkiuskoiset” perheet, joiden tarvitsee hankkia jatkuvasti lisää tavaraa, autoja ja kiinteistöjä, jotta elämä olisi tyydyttävää. Uskoon rakkauteen kuuluu ajatus luonnovarojen säästämisestä ja toisten huomioon ottamisesta, uskontokunnasta huolimatta. Ja kohta on jo vappu.

Et sinä minun tunteitani mitenkään loukannut, joten tarvetta pyydellä anteeksi ei todellakaan ole.

Kun katsotaan sitä kiihkoa, jolla kristityt rakentavat ja puolustavat erilaisia luontoa selittäviä malleja, ja kuinka jumala on katsonut tarpeelliseksi niitä raamattuunkin sisällyttää, niin ei todellakaan uskoisi kristinuskon vapauttavan luonnon selittämisen tarpeesta. :D

Myöskään sitä ei käytännön kokemusten valossa ole kovin helppo uskoa, että uskovat olisivat jotenkin erityisen luontoa säästävää väkeä. Pelkkä vilkaisu niihin prameisiin rakennuksiin, jossa jumalaa palvotaan, saa kyllä epäilemään väitettäsi. Varmuus tulee viimeistään silloin, kun lähtee kulkemaan seurakuntien omistamiin metsiin, tai oikeastaan loputtomille hakkuuraiskioille.
Ja tosiasia on, että jokainen syntyvä lapsi lisää vanhempiensa aiheuttamaa ympäristörasitusta ja luonnonvarojen kulutusta 50-100%. Lestadiolaisuus on yksilön ympäristörikoksista keskimäärin selkeästi suurin. Sinkut ja dinkyt ovat tuhlaavaisellakin elämäntavalla luonnon kannalta paras ratkaisu.

Okei, Pekka. Ehkä olit vähän ärtyneellä päällä viime kommenttiasi kirjoittaessasi, ja homma meni pääsosin yleistämisen puolelle. Uskovia ja uskonnollisuutta ( jälkimmäistä pidän siis negatiivisena asiana) on kristinuskon piirissä ja nimissä paljon ja erilaista. Ei ole järkevää tai ainakaan rakastavaa poimia sieltä vain negatiivisia esimerkkejä ja tuomita koko aihea-aluetta sen perusteella. Samalla logiikalla voisin tuomita esim. tieteen täydeksi potaskaksi sinun tai jonkun muun tieteellistä näkökulmaa edustavan ihmisen tekemän virheen perusteella. Kaikki tekevät virheitä.
Yksityiskohtaisella tasolla meidän dialogi tuntuu hyvin haastavalta, koska olennaisin osa ristiriitaa, eli se onko Jumalaa olemassa, sivuutetaan. Toivoisin, että et ignoroisi asiaa, vaan lähtisit aidosti selvittämään sitä ihan omasta rehellisestä näkökulmastasi käsin ja puolueettomasti. Aseta vaikka ehto itsellesi, että jos en tällä itse määrittämälläni kohtuullisella selvityksellä löydä mitään viitteitä Jumalan olemassa olosta, asia on sitten loppuun käsitelty. Jos luotat vain muiden tekemiin tulkintoihin olet ihan samassa veneessä niiden kanssa jotka sanovat, että koska noin lukee raamatussa ja pappini sanoi, että se tarkoittaa tuota, se on totta.

A123,

Yleistäminen on välttämätöntä, kun asioista keskustellaan yleisellä tasolla. Emmehän voi käsitellä esimerkiksi kristinuskoa jokaisen kristityn näkökulmasta. Ja vaikka voisimme, olisi lopuksi vedettävä jokin yleistävä johtopäätös, että hommassa olisi mitään mieltä. Yleistäessä on vain pidettävä tiukasti kiinni siitä, että poikkeuksen tai vähemmistön ominaisuutta ei yleistetä enemmistön ominaisuudeksi, vaan että yleistys todellakin kuvaa ryhmän merkittävän enemmistän ominaisuuksia.

Tarkoitatko kysymykselläsi jumalan olemassaolosta juuri omaa jumalaasi, vai jumalaa ylipäätään?

Minun on hyvin vaikea lähteä jumalan olemassaoloa selvittämään, koska en löydä jumalalle mitään käyttöä tai tarvetta, enkä ole havainnut mitään pieniäkään merkkejä jumalan olemassaolosta. En siis oikein tiedä mistä asiaan tarttuisin ja etsisinkö Allahia, Jumalaa, Lentävää Spagettihirviötä vai Ukko Ylijumalaa.

Uskomisessa tahi ei-uskomisessa johonkin käsittämättömään tai salattuun ylivertaiseen voimaan tai olentoon on kahdenlaisia ihmisiä: toisia joilla on läppä auki uskomisen suuntaan, ja toisia joilla se ei ole auki omasta kieltämismekanismista johtuen. Vaikka sanotaankin että hyväuskoisia jymäytetään, voi uskonnottomakin tulla pahemman kerran jymäytetyksi itsensä taholta oman psykologisen kieltämismekanismin kautta, koska eihän meidän ihmisten vajavaisella tietämisellä voi poissulkeakaan (muuten kuin keinotekoisesti) esim. Jumalan ta jumaluuden olemassaoloa. M.o.t.

mörk,

Tiedä hänestä kellä on mikäkin läppä auki, kuka on yksläppänen, kuka moniläppänen ja kuka vaan heittää läppää.

Minä en mielestäni kiellä mitään ilman perusteita ja riittävällä näytöllä olen valmis hyväksymään jumalan, riippumatta siitä, mihin jumalaan niistä tarjolla olevista tuhansista vaihtoehdoista näytöt viittaavat.

Hyvä Mörk. Asiaa.

Jumalalla tarkoitan sitä Jumalaa joka on kuvattu Raamatussa. Määritelmän mukaan Jumalan olemassa olon voi kokea itse uskomalla ja ottamalla yhteyttä Jumalaan, joka on Pekka sinulle ehkä vielä hieman kaukainen ajatus.

Tekstuaalisen kritisismin keinoin, eli olemassa olevia eri kopioita vertaimella on todistettu, että Raamattu on historiamme tarkimmin säilynyt kirjallinen teos. Lisäksi hiiliajoituksen avulla mm. Kuolleen meren kääröistä voidaan ajallisesti todistaa, että kymmenet profetiat eli ennustukset Raamatussa satojen vuosien yli ovat täsmällisesti käyneet toteen. ( Todennäköisyys matemaattisesti yhteenlaskettuna sattumana on mahdoton). Jeesuksen olemassa olo, kuolin aika ja tapa on historiallisesti todistettu roomalaisista aikakirjoista. Että semmoista hölynpölyä.Tämä asia on tuossa aiemmin postaamassani nauhoituksessa kerrotu. Voidaan tietysti väittää, että joka ikinen käärö on väärennös, mutta miksi? Aika paranoidia, ottaen huomioon, että esim. kirjoitusvälineitä ei ollut saatavissa jokaiselle höyrypäälle esihistorian aikana ja maailman suurin väärennösoperaatio ei kuitenkaan olisi tuottanut taloudellista hyötyä tekijöilleen. Sitä ei kukaan erityinen olisi johtanut eikä sillä olisi mitää yhteistä johtamisjärjestelmää. En ole tutkija joten enempään en itse tieteellisesti pysty, mutta sinä Pekka varmaan pysytyisit. Ota Raamatun Jumalan olemassa olo oikeasti oman tutkimuksesi hypoteesiksi, ennen kuin suljet pois sen mahdollisuuden. Minä en sulje pois mm. genetiikkaa tai Itsekkään geenin ajatusta vaan pidän niitä kiinostavina ja hyvinä tutkimuskohteina ja ajatuksina. Minulla ei ole niiden suhteen mitään pelättävää.

A123,

Kun määrittelet jumalan henkilökohtaiseksi kokemukseksi, joka tieteellisessä mielessä on todettu aivojen otsalohkon epileptiseksi kohtaukseksi, ei jumalan etsiminen aivojen sähkökemiallisten reaktioiden ulkopuolelta ole enää mielekästä, koska määritelmäsi mukan jumalaa ei voi sieltä löytää.

Nämä ennustukset on silkkaa holynpölyä ja nostradamuslaista venkoilua. Riittävän moniselitteiset ennustukset toteutuvat aina ja vähemmän moniselitteisistä ennustuksista toteutuu osa, kunhan niitä tehdään riittävästi.

Hassua on muuten sekin, että hyvin huomattava osa kristityistä ei usko radiohiiliajoitukseen, jota sinä käytätä oman kristillisen uskomuksesi perusteluissa. Kiristittyjäkin on niin moneksi, että sopiva kristillinen uskomus löytyy joka lähtöön.

Mitä muuten luulet, että sinun uskollesi olisi käynyt, jos olisit syntynyt kulttuuriin, jossa kiristinuskolla ei ole merkittävää osaa, vaan valtauskonto on esim. islam?
Minä olen täysin vakuuttunut, että sinä uskoisit Allahiin ja olisit valmis tavoittelemaan 70:tä neitsyttä martyyrikuoleman kautta.
Kun näistä todennäköisyyksistä puhutaan, niin on hyvin epätodennäköistä, että kristityt sattumalta syntyisivät pääosin maihin, jossa kristinusko on kulttuurisesti vallitseva uskonto.

Ettäkö uskoa ”varmuuden vuoksi”… Mites mahtaa se valkopartainen ukko suhtautua siellä taivaan porteilla, kun sisään jonottaessa tuulettelet itsellesi kiitollisena, että onneksi uskoin ”varmuuden vuoksi”? Mahtaisiko tuollainen vakaumuksen taso mennä kaikkitietäväksi sanotulla partaherralla läpi, kun vuorosi portilla tulee kohdalle.

Mutta niinhän tapakristittyjen massa tekee. Roikkuu kirkossa ”varmuuden vuoksi”. Kun kirkollisvero kirstuun kilahtaa, sielu taivaaseen vilahtaa. Sen arkielämän voikin ottaa lunkin pakanallisesti.

Kunniotan muuten suuresti muutamia tieteellisen tutkimuksen suurimipia menestyjiä ja Nobel-voittajia, jotka ovat todenneet tieteellisestä näkökulmasta ja Jumalan olemassa olosta sitaateissaan kiinnostavia asioita. Esim. Einstein, ( Sitaatteja http://fi.wikiquote.org/wiki/Albert_Einstein) Richard Feynman ( sitaatit http://fi.wikiquote.org/wiki/Richard_Feynman) ja Leo Tolstoi ( http://fi.wikiquote.org/wiki/Leo_Tolstoi).

Humoristinen, ei todistettavasti tosi, mutta ehkä kaikkein osuvin sitaatti löytyy tästä kuvatekstistä, missä nuori Einstein väittelee professorinsa kanssa Jumalan olemassa olosta https://www.facebook.com/photo.php?fbid=10150730485329578&set=p.10150730485329578&type=
( Einstein on sanonut, ettei usko henkilöityneeseen Jumalaa, mutta tiedostaa jonkun Jumalan olemassa olon. )

En usko, että minun on tämän keskustelun aikana mahdollista saavuttaa suurempaa ymmärryksen tasoa tieteestä tai maailmasta mitä nämä kolme henkilöä ovat saavuttaneet. Joten jätän todistelun ja yleisen tason toistaiseksi. Mielelläni keskustelen omakohtaisista ajatuksista ja kokemuksista edelleen.

A123,

Kun linkeistäsi poistaa lopusta ylimmääräisen kaarisulun, niin siellä todetaan mm. Einsteinista: ”Monet Einsteinin sitaateista ovat johtaneet väärinkäsityksiin, kun uskonnolliset ovat tulkinneet sitaatit väärin toivona saada joukkoonsa maineikkaan ajattelijan.”

Omakohtaiset ”sisäiset kokemukset” ovat jumalan olemassaoloa koskevassa argumentoivassa keskustelussa ongelmallisia ja oikeastaan arvottomia, koska niitä ei voi mitenkään todentaa. Kerrottuna ne soveltuvat vain ja ainoastaan kokijan psykologiseen analysointiin.

Persilja, täydellinen todistukseni katosi bittiavaruuteen, ilman todisteita. Katsotaan uudestaan myöhemmin. Hyviä kokemuksia kaikille sillä välin.

Voidaan varmasti todeta, että Jumalan olemassa olo on sekä todistettu, että kumottu, riippuen todistajasta. Yksi näkökulma ei pois sulje muita, mikäli niin ei erityisesti haluta tehdä, vaadita tai sallita niin tehtävän. Itse nautin molemmista, tieteellisestä sekä uskonnollisestä näkökulmistani ja niiden yhdistelmästä ja niiden jatkuvasta ja intohimoisesta kehityksestä.

Näitä luetaan juuri nyt