Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

Supikotka vai maakoira?

Tiina Raevaara
Blogit Tarinoita tieteestä 8.12.2012 20:06

Netissä surffaillessani silmiini sattui uutinen siitä, kuinka metsästäjä oli ampunut maakotkan supikoirana.

Metsästäjä oli tarkkaillut peuran raatoa, havainnut sen vierellä liikettä ja ampunut. ”Hän oli havainnut raadolla liikettä, olettanut että kyseessä oli supikoira ja ampunut eläimen”, kertoo Länsi-Suomi-lehti.

Joku ohjasi minut vielä merkillisemmän uutisen äärelle. Länsi-Väylä kertoi syyskuussa espoolaismiehestä, joka oli ampunut kohti surffareita. ”Mies ampui Porkkalassa Hästön rantakalliolta kiikaritähtäimellä ja äänenvaimentimella varustetulla pienoiskiväärillä kohti lainelautailijoita. – – Ampuja kertoi, että hänen tarkoituksenaan oli karkottaa merimetsoja pois syömästä verkkojen kalasaalista.

Metsästäjätutkintoon kuuluu lajintunnistusosuus. Sen tehtäviä voi käydä harjoittelemassa vaikka täällä: http://www.riista.fi/metstutkinto/lajintunnistus.html

Minua on aina ihmetyttänyt se, kuinka hyvin metsästäjien oletetaan tunnistavan esimerkiksi lentävät linnut. Itse opiskelin eläinten lajintunnistusta yliopistolla neljän opintoviikon verran. Yksi tärkeimpiä oppimiani asioita oli se, kuinka vaikeaa varsinkin juuri monet linnut on erottaa toisistaan – vaikka ne seisoisivat paikoillaan. Metsästäjät katsovat pystyvänsä ihmeisiin.

Maakotkan ampuminen supikoirana on pöyristyttävää. Surffareiden ampuminen merimetsoina saa jo sanattomaksi, minutkin.

Tiina Raevaara

Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Keskustelu

Nämä uutiset ovat pöyristyttäviä, mutta eivät yllättäviä. Kymmenen viimeisen vuoden aikana metsästäjät ovat ampuneet ihmistä virheellisen lajintunnistuksen seurauksena ainakin karhuna, hirvenä, metsona, teerenä, sinisorsana ja pyynä.
Onni onnettomuudessa on , että kuolettavasti on osuttu vain noin kerran vuodessa ja pääosin on tullut haavakoita.
Surkuhupaisaa on, että tämä sama viihdetappajien porukka pitää jatkuvaa älämölöä suden vaarallisuudesta ja odottaa kieli pitkällä ensimmäistä ihmisuhria.

Pekka Raukolle:

Eiköhän susi olekin vaarallinen pikkulapsille, häiriintynyt susi varmaan isommillekin? Miksi uhreja ei ole tullut, johtuu luullakseni vanhempien suojelusta nimenomaan koulumatkoilla syrjäseuduilla. Lapsia täyttynee jopa ylisuojella, sillä kuka vanhempi uskaltaa ja kehtaa lähettää lapsensa yksin tai ryhmässäkään pimeälle metsätielle, jos tietää lähistöllä liikkuvan petoja. Mutta tämä rasitus voi olla kohtuuton.
Karhusta taas epäilemättä on tietty riski kaikille ihmisille.

Kun nyt ihmiset ovat asettuneet eläinten vanhoille elinmaille, niin heille täytyy suoda siellä mahdollisimman turvattu reviiri. Suomessa riittää pedoille erämaitakin. Ihmisten ilmoille eksyviä yksilöitä pitäisi ilman vahingoittamistarkoitusta jatkuvasti aktiivisesti karkottaa syrjempään ja samalla pitää yllä ihmispelkoa, joka epäilemättä heikkenee koko ajan, kun petojen elämä on entistä rauhaisempaa. Metsästyksen harrastajilla olisi tässä arvokkaassa työssä jännitystä ja tyydytystä.

On sanottava, että en tunne näitä peto- ja metsästysasioita paljonkaan, enkä ryhdy niitä suotta selvittelemäänkään.. Lieneekö noissa pintapuolisissa arveluissani paljonkin epärealistista tai -moraalista?

Ammuttava otus täytyy tunnistaa ensten. Sorsajahdissa kutsuttuna tarkkailijana olleena voin todeta aloituspäivän olevan rikollista touhua, kun ammutaan summan mutikassa parviin. Taatusti tulee haavikkoja ja kuulee lintujen kauhuhuudot. Aikaiset isot miehet kehtaavat paukutella linturääpäleitä. Hyi !

Minä en ole sisäistänyt sitä, että miksi maailmalla hyväksi tavaksi todettuja tapoja karkoittaa petoeläimet ei käytetä Suomessa. Tietääkseni Afrikassa leijonia on karkoitettu onnistuneesti ampumalla kumiluodeilla tms. Espanjassa taas susien varalta laumavahteina taas on käytetty jotain tiettyä isoa koirarotua, mutta Suomessa vastaava ei tietenkään onnistu, vaan mennään suoraan tappolinjalle. Mustelman perseeseensä saanut karhu tuskin tulee toiste tonkimaan samaa roskalaatikkoa. Sudet oppinevat myös ihan vastaavalla menetelmällä. Mutta miksi ei Suomessa?

Oma lukunsa on sitten nämä tunturipeuroja metsässä kasvattavat, joiden mielestä väärään elinympäristöön lykättyinäkin niiden tulisi kyetä elämään siellä kuin metsäpeuran.

Muistelen joitakin vanhoista ajosita kertovia filmejä, joissa susia karkotettiin kintereiltä heittelemällä tuleen sytytettyjä riepuja tms. Nykyään on tehokkaita taskulamppuja. Eivätkö nykyajan sudet enää pelkää tai kahde kirkkaita valoja? Eikä metsätiekään olisi niin pimeä, jos lapislle annettaisiin tehokkaat valot mukaan (ja varmaan annetaankin)
Olen minäkin kulluut koirarodusta, joka pitää sudet loitolla Italin kansallispuistojen reunoilla olevilta maatiloilta.

Ihmisiä on ammuttu hirvinä ja varmaan toisinkin päin.

”…äänenvaimentimella…”
Kuulostaa salamurhalta tai ainakin salakaatoyritykseltä. Tapahtuiko peräti kaupunkialueella?
Eikö Suomessa vaadita ampujilta lääkärintodistusta riittävästä näkökyvystä ja mielenterveydestä? Eikö rikollisilta saada aseita pois edes lakipykälien varjolla?

Saavatko suomalaiset kalastajat ampumisen lisäksi myös dynamiittikalastaa? Olen ennen luullut, että ammattikalastajat keskittyvät kalastamiseen ja jättävät paukuttelun metsästäjille. Taisi olla joku harrastelijakalastelija. Mahtoiko olla kalastusluvat – pyssyluvista puhumattakaan – kunnossa?

hra K,

Teoriassa on mahdollista, että susi hyökkäisi lapsen kimppuun. Tilastollisesti on kuitenkin huomattavasti todennäköisempää, että lapsi kuolee tai vammautuu ”susivaaran” vuoksi järjestetyn koulukyydin matkustajana tai yliajamana. Vielä todennäköisempää on, että lapsen tappaa perheen koira, tai lapsen omat vanhemmat.

Susipelko on todellinen, vaikka riski on olematon. Susipelko ei ole hoidettavissa vaikuttamalla ympäristöön. Susipelko on korvien välissä ja se on yhtä todellinen, vaikka susia ei olisi lähimaillakaan. ”Susiongelma” kuuluisikin psykiatrien ja psykologien hoitoon.

Mitä muuten luulette, että todellisuudessa on tapahtunut, kun maakotka ammuttiin supikoirana. Onko kyse todellakin ollut valkoisen kepin kanssa kulkevasta metsästäjästä?

Minä väitän, ilman mitään näyttöä, että tapahtumat ovat edenneet suunilleen näin:

1) Metsästäjä on löytänyt suden tappaman, tai sellaiseksi oletetun, peuranraadon.
2) Hän oli jäänyt kyttäämään raadolle toiveissa saada susi salatapettua.
3) Ei tullut sutta, mutta tuli toinen viihdetappajien saalista kärkkyvä peto, eli maakotka.
4) Paremman puutteessa amuttiin koukkunokka.
5) Paikalle saapui kutsumaton vieras ja oli keksittävä jokin hyvä hätävale.

”Tilastollisesti on kuitenkin huomattavasti todennäköisempää, että lapsi kuolee tai vammautuu ”susivaaran” vuoksi järjestetyn koulukyydin matkustajana tai yliajamana. Vielä todennäköisempää on, että lapsen tappaa perheen koira, tai lapsen omat vanhemmat.” (Pekka Raukko)

Kommenttini ydin olikin siinä, että tilastojen pitäminen siisteinä ilmeisesti vaatii vanhemmilta kohtuuttomia ponnisteluja. Siksi pedot olisi tavalla ja toisella pidettävä poissa asutuilta seuduilta.

Susi ei liene Suomessa tappanut yhtään ihmistä yli sataan vuoteen. Ei edes koululasta. Ampiaiset, mehiläiset ja kimalaiset puolestaan tappavat vuosittain keskimäärin 4 suomalaista. Siitä huolimatta vouhkataan susivaarasta, mutta lapsosille ei vaadita pyörillä varustettuja hyttysverkkokoppeja koulumatkoilleen.

Punkit pitäisi kyllä hävittää sukupuuttoon, paitsi että eläntarhoissa niitä on säilytettävä periaatteen vuoksi. Samalla voisivat mennä hyttysetkin, jotka paljolti pilaavat kaivatut ja arvokkaat kesämme.

hra K,

Vanhemmat vouhkaavat susivaaran kanssa kohtuuttomasti, mutta tällä ”ponnistelulla” ei ole muuta merkitystä, kuin että se pitää yllä aiheetonta pelkoa ja laskeen sekä lasten, että vanhempien elämänlaatua.

Susi ei ole ihmiselle vaarallinen, mutta se on metsästäjien koirille jonkinlainen uhka. Vetoaminen viihdetappamisessa käytettävän koiran turvallisuuteen ei kuitenkaan oikein riitä perusteluksi ekosysteemin avainlajin hävittämiselle. Siksi metsästäjät ylläpitävät susipelkoa levittämällä siitä täysin perättömiä juttuja. Sillä, että heidän oma yhteisönsä tästä kärsii, ei viihdetappajille ole näköjään mitään merkitystä.

Pekka Raukolle;

Susi ei ole suomalaisen metsäekosysteemin avainlaji. Avainlajiksi nimitetään eliölajia, jonka säilymisestä on ekosysteemin toiminta kiinni. Susi on kyllä ravintoketjun huipulla oleva laji, siinä kuin muutkin suurpedot, mutta avainlaji se ei ole. Metsäekosysteemin kaikki muut eliöt pärjäävät mainiosti ilman susiakin.

IJL on kehittänyt termille ”avainlaji”, aivan uuden ja henkilökohtaisen määritelmän.

Itse käytin sitä vakiintuneessa yleisessä merkityksessä: ”Avainlajit ovat ekosysteemin tai eliöyhteisön toiminnan, pysyvyyden tai monimuotoisuuden kannalta keskeisemmässä asemassa kuin muut lajit.”

Tässä merkityksessä susi on ehdottomasti meidän luonnossamme avainlaji.

Pekka Raukko kirjoittaa päättömiä.

Hän on aivan pätevästi kopioinut jostain avainlajin määritelmän, joka sitäpaitsi on olennaiselta sisällöltään sama, minkä edellisessä viestissäni lyhyemmin kirjoitin.

Hänen tulkintansa menee metsään siinä, kun hän väittää suden olevan luonnossamme eliöyhteisön toiminnan, pysyvyyden tai monimuotoisuuden kannalta keskeisemmässä asemassa kuin muut lajit. Ei muuten ole. Monimuotoisuuteen suden hävittäminen luonnosta vaikuttaisi tasan yhden lajin -siis suden itsensä- verran. Metsäluonnon ekologinen tasapaino säilyisi myös toimivana ja pysyvänä ilman suttakin. Metsässä on monia muita eliöitä, joista koko ekosysteemin toiminta on kiinni. Sudesta se ei ole kiinni, yksikään toinen metsän eliölaji ei ole vaarassa vaikka susi poistettaisiin.

Raukon kommentit kuulostaisivat paljon tolkullisemmilta jos hän malttaisi perustella kommenttinsa asiallisesti.

ILJ,

Avainlajin määritelmäni oli tosiaan kopioitu Tieteen termipankista.
http://tieteentermipankki.fi/wiki/Kasvitiede:avainlaji.

Jos väität, että se on olennaisilta osiltaan sama kuin itse keksimäsi, niin et ilmeisesti ole parhaimmillasi luetun ymmärtämisessä.
Sinun avainlaji-määritelmäsi täyttävää lajia tuskin on olemassa. Kokonaisen ekosysteemin toiminta kun on vain äärimmäisen harvoi riippuvainen yhdestä lajista.

Suden asemasta avainlajina on jonkin verran myös tutkimustietoa. Esim.
http://cfpub.epa.gov/ncer_abstracts/index.cfm/fuseaction/display.abstractDetail/abstract/6782/report/0

Suomessa susi on merkittävä tekijä esimerkiksi ahman menestymisen kannalta ja sillä on todettu olevan positiivinen vaikutus myös metsäkanalintujen kantoihin, koska se rajoitaa tehokkaasti supikoiran ja muiden pienpetojen kantoja.

Kommentit ovat kieltämättä aina tolkullisempia, jos ne perustellaan. Jopa silloin, kun asia pitäisi olla ns. yleissivistyksen piirissä.
Odotankin mielenkiinnolla, kuinka aiot saada omiin kommenteihisi jotain tolkkua. ;)

”Itse opiskelin eläinten lajintunnistusta yliopistolla neljän opintoviikon verran. Yksi tärkeimpiä oppimiani asioita oli se, kuinka vaikeaa varsinkin juuri monet linnut on erottaa toisistaan – vaikka ne seisoisivat paikoillaan. Metsästäjät katsovat pystyvänsä ihmeisiin.”

Voi voi… Sinä opiskelit jopa kokonaiset 4 opintoviikkoa luentosalissa lajintunnistusta ja vielä ihmettelet ettet oikeasti osaakaan tunnistaa mitään? Kannattaisiko ehkä kipaista sinne luentosalin ulkopuolelle? Metsästäjänä minulla on takana 25v lajintunnistusta vaihtelevissa olosuhteissa ja maastoissa, voin sanoa tunnistavani lähes jokaisen riistahavainnon metsästystilanteessa.

Pienenä vinkkinä: opettele siluetteja, kuuntele ääntelyä, kuuntele siipien ääntä ja tunne eläinten elinympäristöt.

Näitä luetaan juuri nyt